28.12.2010

Joulun rauhaa ja lumiennätys

Lunta tulvillaan....
ONNISTUI! Vihdoinkin toteutui toiveeni viettää rauhaisa vanhanaikainen joulu nauttien perinteisistä jouluruuista ja ilman joulupukkia ja sitä pakettihössötystä. Tänä vuonna emme vaihtaneet lahjoja lainkaan, enkä jäänyt niitä tippaakaan kaipailemaan. Eikä tarvinnut juosta joulun alla myymälöiden ruuhkissa ja täysissä parkkipaikoissa hakien paikkaa autolle.
Tästä täytyy tehdä perinne!

Erityisesti nautin kiireettömästä joulustani. Muistelen kauhulla sitä aikaa kun työssä ollessani tehtiin tiimini kanssa myyntiin satoja joululaatikoita ja muita jouluisia ruokia asiakkaille kotiin lisänä vielä muutama kymmen pikkujoujuhlaa ja jouluvieraat täysihoidossa. Miten me jaksoimmekaan kaiken työpaineen.
Jaksamiseen vaikutti suuresti toistemme tuki ja hyvät, avoimet suhteemme. Kun joku meistä väsähti niin toinen tuli jelppimään ja taas mentiin eteenpäin. Työnantajamme ei varmaankaan edes tajunnut joulun ajan panostustamme työhömme ja asiakkaittemme joulun onnistumiseen tekemäämme työmäärää.
Väkisinkin tulee mieleen taas vanha sananlasku; "hullu paljon työtä tekee, viisas elää vähemmälläkin".
Mutta aikansa kutakin; työtiimini kaikki jäsenet ovat päässeet jo nauttimaan eläkkeestä ja olemme kaikki nykytilanteihimme tyytyväisinä. Olemme olleet yhteydessä toisiimme jouluntoivotuksin ja ns "oikeakäteni" on kirjoitellut sähköpostiviestejä useammankin viestin näin joulun aikaan, varmaan meillä kaikilla on samankaltaiset tuntemukset joulunajasta työssämme.

Joulukuussa on tullut lumiennätys, nyt jo satanut noin 60 senttiä sitä valkoista ihanaa pakkaslunta. Kevyttä kolattavaa ja helppoa kuntoliikuntaa kun on tilaa mihin sitä kolata.
Lumityöt ovat mitä parhainta kuntoliikuntaa ja saa olla raittiissa ilmassa.

Koira on huolehtinut parhaansa mukaan riittävästä liikunnasta kävellytellen minua pari kertaa päivässä ja aina muutama kilsa kerrallaan. Ilma on ollut suotuisa ulkoiluun, pieni pakkanen ja hyvin auratut kävelytiet eikä liukkautta, tosin pidän liukuesteet talvilenkkareissani koko talvikelin ajan, niin jalat pitävät kun koirani innostuu vetämään kavereitansa tervehtimään.....



1 kommentti:

Ahti kirjoitti...

Hienoa! Noin se pitääkin mennä!