Lumihiutaleita leijaili hiljalleen, oli varhainen aamu, luonto oli vielä äänetön, vain rusakon jäljet lumessa kertoivat metsän elämästä. Lomarannan päärakennus seisoi jykevänä mäen rinteessa ja alhaalla järven rannalla olivat rantasaunat, katoillaan painavat lumitaakat.
Mari-emäntä oli aamun ensimmäisenä työpaikalla ja laittoi ensi töikseen henkilökunnalle aamukahvit valumaan . Hänen ei kannattanut vaihtaa vielä työasua ylleen vaan lähti reippaalla otteella pyörähtelemään lumikolan kanssa, availlen ovien edustat ja käytävät lumesta ennen asiakkaiden heräämistä. Lunta olikin satanut runsaasti ja kinostanut kaikki käytävät täyteen lunta. Huh huh. hikeä pukkaa mutta pakko hänen on lumitöistä selviytyä koska sivutoiminen talonmies saapuu töihin vasta oman virka-aikansa jälkeen eli noin kuuden- seitsemäntoista paikkeilla, silloin asiakkaat ovat jo tallanneet lumet ja kolaaminen on hankalaa. Onneksi aurausurakoitsija on pyörähtänyt neljän aikaan aamuyöstä, että Valion maitoauto ja postinjakaja ovat päässyt Lomarannan pihalle asti.
Mari vie aamuisen Hesarin postilaatikosta mennessään asiakkaiden luettavaksi. Seuraavksi viilentävään suihkuun ja työvaatteet niskaan. Keittäjänä toimiva Eeva ja harjoittelija Susanna istuivat jo aamukahvi pöydässä, rattoisasti rupatellen, Mari istui pöytään tyttöjen seuraksi , nauttien uunituoreesta sämpylästä ja kahvista, ihaillen ikkunasta näkyvää runsaslumista talvimaisemaa. Hänelle tuli äärettömän onnellinen olotila, ei missään olisi vastaavanlaista työpaikkaa, vaikka työ on ajoittain raskastakin mutta toisaalta ympärillä oleva luonto kauneudellaan rentouttaa työn aiheuttaman rasituksen välittömästi.
Asiakkaita alkoi vähitellen tulla aamiaispöydän antimista nauttimaan ja sillä aikaa Mari valmisteli aamupäivän lomaohjelmaan sisältyvän pulkkamäen kunnostusta. Siihen tarvitaan avuksi naapurin latukonetta. Hän soittaa seuraavaksi Jarille joka lupaakin tulla oitis tampaamaan pulkkamäen laskukuntoon. Sillä aikaa Mari kuljettaa koivuklapeja vanhanaikaisella vesikelkalla pulkkamäen viereen tehdylle nuotiopaikalle. Puut ovat kuivia ja tuohella sytyttäen on hetkessä komea nuotiotuli valmiina kun ensimmäiset mäenlaskijat saapuvat makkaran paistoon. Jotkut lomalaisista vaan istahtavat "tulta tuijottamaan" nauttien täysin siemauksin talvisesta säästä luonnon keskellä.
Lomamökki Kiuruntuvan verannan ikkunoita koristivat kauniit jääkukat, luonnon taidetta, jota lomalaiset kuvasivatkin ahkerasti.
Rantasaunat oli lämmitetty ja avantokin kutsui saunojia viileään syleilyynsä kipakoiden löylyjen lomassa. Avannossa pulahtelivat perheet innokkaasti, lapsiakaan ei musta avanto peloittanut.
Iltapäivällä tytöt tekivät vaihtosiivouksen majoitushuoneissa tottuneen rivakasti. Tuntui siltä kun työpäivä olisi vasta nyt alkanut kunnolla ja aamupäivä kului lomalaisten kansaa seurustellen. Huonesiivous onkin paljon raskaampaa kuin keittiötyö mutta hyvässä hengessä yhdessä tehden työ ei rasita ylivoimaisesti. Nautinnollista on luoda viimeinen silmäys huoneeseen joka on siistitty ja tuuletettu. Kättensä työn näkee heti joka antaa tekijöilleen työssä onnistumisen tunteen joka on yhtä arvostettua kun pomojen kiitokset. Tähän tulokseen ovat tytöt tulleet palautekeskusteluissaan.
Mari sammutteli valoja ja sulki ulko-ovia, Rantasaunat tarvitsevat vielä pikasiivouksen joka normaalisti tehdään huonesiivouksen päätteeksi mutta tällä kertaa Mari on lupautunut hoitaa sen, taka-ajatuksenaan lämmittää itselleen pikkusaunan ja pulahtaa päivän päätteeksi avannossa.
Ystäväperheen Raimo soitti kysellen onko Marin työpäivä jo päättynyt, voivatko he Ailan kanssa tulla iltakahville. Kuultuaan saunansiivous tilanteesta Raimo tarjoutui siivouskaveriksi ja lupautui tuoda saunajuomat tullessaan jos hekin pääsevät saunaan ja avantoon. Mari suostui ehdotukseen pienellä varauksella mutta Raimo osoittautuikin päteväksi saunansiivoojaksi ja työ tuli tehtyä kaksin verroin nopeammin.
Marin mieskin tuli mielellään ystäväperheen kanssa saunaan ja yhdessä istuivat takkatuvassa nauttien löylyjen rentouttamina, liekkien lämmössä, saunajuomia nauttien. Miehet päättivät vielä ottaa yhdet löylyt ja avannot. Mari ja Aila siirtyivät laiturille ihailemaan kirkasta tähtitaivasta. Lumisadekin oli lakannut ja luonto oli aivan hiljainen, vain tähdet tuikkivat taivaalla, tunnelma oli harras.
Miehet tulivat höyryävinä ulos ja Raimo ensimmäisenä. Yllättäen hän sukelsi pää edellä avantoon.
Sekunnit kuluivat. Pelästyimme, tuijottaen avannon mustaan aukkoon. Raimoa ei näkynyt. Kaikkien sydämet hakkasivat kiivaasti. Mari päätti lähteä soittamaan päärakennuksesta apua. Päästessään rappusia mäen puoleen väliin Aila riemukkaalla äänellä ettei tarvita enään apua: Raimo tuli avannosta! Aila ja Mari olivat onnellisia että hän löysi takaisin pinnalle mutta samalla raivoissaan mokomasta toilauksesta. Sankari itse kertoi ettei hänellä ollut mitään hätää. Hän muka tiesi mitä teki ja näki avannon valoläikkänä muuten ihan pimeässä vedessä.
Raimo tyynnytteli Aila-vaimoaan ja Maria lepytellen heitä kutsumalla kaikki kotiinsa iltakahville ja konjakille.
Säikähdys oli vaikuttanut naisiin erittäin voimakkaasti ja vaati perusteellisen keskustelun ennen yhteisen illan päättymistä. Keskustelun päätteeksi naiset totesivat tilanteen päättyneen parhaalla mahdollisella tavalla, pahemminkin olisi voinut käydä ja päätetiin uusia saunailta taas joskus,
kuitenkin ilman urheilusukelluksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti