ISOISÄNI ”Pappa” VIHTORI AUGUST SAHLSTEDT s.21.03.1893
k.18.04.1967
ISOÄITINI
”Mummu” MATILDA JOSEFIINA SAHLSTEDT s.08.03.1892 k16.01.1981 os.Sohlman
Muistan
isoisäni olleen ihmisenä luotettava, ankara periaatteen mies ja samalla lempeä
ja isällinen ”Pappa”.
Yhteiskunnallisesti erittäin
valveutunut ja osallistuva
kunnallispolitiikko.
Jo
nuorena perheenisänä hän osallistui mm. Suojeluskunnan toimintaan, niinpä
muistan Mummun kertomana miten Pappa säilyi v. 1918 sisällissodan kauheuksista
hengissä. Hän oli piiloutunut metsään, maakuoppaan ja Mummu vei pimeän yön
turvin Papalle ruokaa, kotona olivat 3 vuotiaat kaksoset ja vastasyntynyt
poikalapsi.
Hän
osallistui monin tavoin kunnallispolitiikkaan ja muuhun julkiseen toimintaan
toimien esim. puheenjohtajana; manttaali-, kunnallis-, tie-, työvoima-,
taksoitus- ja tutkijalautakunnassa sekä varapuheenjohtajana kunnanvaltuustossa.
Toimien
jäsenenä kunnanvaltuustossa, vaalilautakunnassa ja tulo- ja
omaisuuslautakunnassa,
Paikallisen
maamiesseuran ja maatalousyrittäjien toiminnassa hän toimi aktiivisesti, ollen
mm. paikallisosastojen puheenjohtajana.
Nuoruudessaan
Pappa oli soittanut viulua, ihan tansseissakin ja Mummulla oli kaunis
lauluääni, muistankin hänen kertoneen että hän olisi laulanut myöskin kirkkokuorossa
tai vastaavassa., heillä oli molemmilla musiikillisia lahjakkuuksia jotka
kuitenkin saivat jäädä taustalle, perheen, maalaistalon ja luottamustointen
vaativien tehtävien tulleen molemmille musiikkia tärkeimmiksi
Harrastaen
myöskin metsästystä ja kalastusta koska
pienen tytön mieleen on jäänyt verkon laskut ja -nostot Parsilanjärvellä, olin
monesti Papan mukana.
Muistikuvana
on mielessä vahva näky siitä kun Pappa oli palaamassa metsältä haulikko olalla
ja jänispaistia kädessä riiputtaen. Elettiinhän vielä 40-luvullakin
omavaraistaloudessa, käyttäen kaikki luonnonantimetkin hyvin tarkkaan hyödyksi
ja maalaistalossa saatiin omasta takaa myöskin suurin osa elintarvikkeista.
Hänellä
oli jo silloin henkilöauto ja mummi kertoi miten sain sähköiskun viallisesta
lampusta jolla olin näyttämässä Papalle valoa auton alle, hänen tehdessään remonttia autolleen, olin hänen mukana
monessa arkisessa puuhassa samoin Mummun mukana kanoja ruokkimassa, kasvimaalla
rikkaruohoja kitkemässä, kukkia hoitamassa pihalla tai pyykkirannassa pieniä vaatteita pesemässä. Molemmat olivat
hyvin kärsivällisiä ja lempeästi lasta ohjaavia, en muista että minua olisi
heidän toimestaan koskaan rankaistu mistään
ja kuitenkin olen heiltä saanut perinnöksi rehellisen ja
oikeudenmukaisen elämän asenteen. Heidän luonaan sain osakseni turvallisen lapsuuden minkä ansiosta olen
omalle elämälleni saanut vahvan perustan joka kantaa edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti