Seurakunnan hautausmaksu noussut huimasti

Kotiseurakuntani on nostanut vuoden sisällä hautaus hintojaan 292,5 %!!!!!????????

Vuonna 2012/syyskuussa laskutettiin 200,00 € sisältäen
- haudan lunastusmaksun 50 euroa
- arkun hautausmaksun 150 euroa

Vuonna 2013/syyskuussa laskutettiin 785,00 € sisältäen:
- haudan lunastus 255 euroa
- hautausmaksu    285 euroa
- haudan peruskunnostus 140 euroa
- hautapalkkimaksu 105 euroa

Näin suurta kertakorotusta ei tällainen maalaisjärjellä ja lapsen uskolla varustettu seurakunnan jäsen ymmärrä alkuunkaan.

Harvoissa perheissä kuolema vierailee vuoden välein, nyt kuitenkin kävi näin :(  Tyttäreni ihmetellessä seurakunnan laskun loppusummaa, ehdotin siinä olevan jonkin virheen....

Otinkin sähköisesti yhteyden srk:n talousjohtajaan, kysellen hinnan korotuksesta, hän siirsi kyselyni puistopäällikölle. Sain vastaukseksi  ympäri pyöreitä selityksiä.

Oletin että hinnat perustuisivat hautauksesta aiheutuvista kustannuksista ja että niistä olisi tehty päätökset asianomaisessa hallintoportaassa, että minulle olisi kerrottu haallintoelin/kokous/ päätöspykälä , missä hinnat on vahvistettu. Mutta näin ei asia ollutkaan.

Tuntuu melko "löysältä" taloushallinnolta. Näinkö meitä kirkollisveron maksajia rahastetaan "viimeisestä palvelusta"? Näinkö paikataan aukot jotka srk menettää verotulojaan kun porukat eroavat kirkosta?

Vaikka mietin asiaa miltä kantilta hyvänsä niin en ymmärrä; miksi kaksi aivan samanlaista toimitusta  ja hinnassa 292,5 % erotus.

Käyttämämme hautaustoimisto www.callankukka.fi ei ollut korottanut hintojaan.
Surullista asiassa on myöskin se että kaikki lähipiirimme nuoret päättivät yhteen ääneen erota kirkosta.

Kyllä tässä täytyy olla jotain mätää ????? Eihän seurakunta voi näin toimia !!!!!!????

"Puutarhaterapiaa" omalla pihalla

Elämä jatkuu, kaikesta huolimatta ! On tartuttava elämän kulkuun molemmin käsin, vaikka sielu vielä itkee ja ikävöi.

Aluksi vähän pakotin itseäni pihahommiin... olihan ennustettu  ilmojen viilenevän, joten täytyy viedä osa pelargonioista jo sisälle ja verenpisarat lähemmäs kellarin ovia että ne on helppo nostaa sisälle hallayön iltana.

Aurinko alkoi paistamaan aivan siniseltä taivaalta, pieni tuulenvire kuivasi nopeasti aamukasteen joten käynnistin ruohonleikkurin ja ajoin molemmat pihat; oman ja tyttären, siinä samalla.

Voi miten piha tuli kauniiksi. Pitkästä aikaa ( 3 viikoa) huomasin kaikki kukkivat kukatkin.....

 Daalia-vanhuksetkin kukkivat vielä runsaasti....

Portinpielenä roimiva kukkasaavikin on vielä täydessä loistossaan.

Nurmikko on kauniin samettimainen.... talon nurkalla kukkii krassi, runsaasti....

Ulkorappusilla ahkeroivat Liisat....

Yksinäinen kladiokus

Oppineitten kukatkin jatkavat kukintaansa joka on kestänyt jo heinäkuun alusta asti.

 Syysastereista se aikaisempi kukkii jo, toinen lajike on vielä nupuillaan.

 Jätin yhden pelakuun vielä pähkinäpuun alle kukkimaan, siihen ei sada eikä halla löydä kukkiaa.

Autokatoksen ovi aukon yläpuolella voi riippupelakuukin jatkaa loistoaan.

Parhaillaan sataa rajusti, kesäinen päivä vaihtui syksyiseen iltaan. Sytytän ulkolyhtyyn kynttilän.
On aika siirtyä lukulampun alle hyvän kirjan kanssa, viettämään sateista syysiltaa.

Timon hautajaiset

Timo-vävyni saatettiin viimeiselle matkalle. Siunaustilaisuuteen kokoonnuttiin oman kylän kappeliin. Tilaisuus oli koruton mutta herkän tunnelmallinen. Alku musiikkina kuultiin Albinonin Adagio, Taisto-ystävän laulamana. Pastori puhui surevien sydämiin, niin lähelle puheenaiheet kulkivat itse kullekin; muistellen.... lohduttaen meitä suremaan jääneitä omaisia ja ystäviä.

Jäähyväiskukkia......

Muistotilaisuutta vietettiin kotona,  läheisten kesken.....

Suurin suru on sanaton!

Traumaattinen tiistaipäivä

Timo-vävyni nukkui ikiuneen 3.9.2013

Elämämme pysähtyi ! Olimme shokissa ! Tää ei voi olla totta ! Miksi aina meille käy näin ?

Missä olivat Jumala ja enkelit !  Miten tästä eteenpäin ?  Miten jaksamme !

Mistä tyttäreni saa voimia tulevaan? Paljon kysymyksiä mihin ei kukaan osaa vastailla !

Juuri kun kaikki oli niin hyvin; uusi yhteinen koti, vuosi avioliitossa, työasiat kohdallaan.

Kuinka jaksaa Timon 82 vuotias äiti, lapset ja sisarukset ?

Nyt traumaattisesta tiistaista on kulunut 2 viikkoa. Tiistain tapahtumat ovat kuin paha uni.

Ensihoitajat, poliisit ja ruumisauto; yhtä sumua. 

Isoäitini mieli lausahdus oli aina että; kaikella tarkoituksensa; me emme sitä nyt kyllä ymmärrä, ehkä se selviää tulevaisuudessa.

Olemme yhdessä yrittäneet vain olla tyttäreni tukena, voimattomina  lohduttaa hänen syvää suruaan ja tyhjyyden tunnetta. Tärkeintä kai on olla läsnä, kuunnella ja itkeä yhdessä.

Meillä kaikilla on niin ikävä !

Kyttä-koira sairastaa

Kyttä-koira oireili jo viikon ajan, joten Sini varasi ajan eläinklinikka Lauman vastaanotille. Klinikka sijaitsee Järvenpäässä ja sitä suositteli Sinin koiraystävä joten minä tietysti kävin vertailemaan netissä eri klinikoiden hintoja ja kuinka ollakaan tämä Sinin valitseman klinikan ja esim. Taikatassun, Klaukkalassa, hinnoissa oli satasen ero, Järvenpään klinikan eduksi, siis sinne....

Kyttä käyttäytyi mallikkaasti lääkärin tehdessä tutkimuksiaan, eikä reakoinut "piikkien" pistoihin lainkaan. Todettiin Kytällä olevan kuumetta ja eturauhastulehdus, lisäksi tehtiin ultraäänitutkimus jossa näkyi eturauhasen rakenne olevan hieman rakeinen mutta ei selkeää kystää havaittu.

Aloitettiin antibioottikuuri sekä kipulääkitys eturauhastulehduksen hoitoon, sekä annettiin antitestosteronipistos. Lääkäri suositteli kastraatiota. Niinpä Sini varasi ajan leikkaukseen joka onnistuu jo tällä samalla viikolla.

Uusi reissu Järvenpäähän; Kyttä sai heti rauhoittavan pistoksen mutta ei millään meinannut antaa unen tulla, pisti selvästi vastaan; "minä en nyt nuku". Lopulta uni voitti ja kun hauveli oli syvässä unessa niin pari "tyttöä" kantoivat unessa olevan koiran leikkauspöydälle operoitavaksi.

Me Sinin kanssa joimme parit talon tarjoamat kaakaot odotellessamme. Se kävi näpsäkästi, noin 40 min ja tulivat sanomaan että voidaan tulla katsomaan kun hauveli alkaa kohta heräilee ja kun se kuuli Sinin äänen niin silmät avautuivat ja se yritti heti nousta mutta oli ihan pökkeröinen vielä.

Sille laitettiin sininen kauluri jota se vierasti eikä uskaltanut kävellä mutta halu kotiin, autoon  ja Sinin luokse oli niin voimakas että lopulta Kyttä käveli heti herättyään kunnolla, reippaasti auton luokse ja hypähti itse auton takatilaan, huovalle. Kuitenkin meni heti nukkumis asentoon ja taisikin nukkua koko kotimatkan.

Tässä se on jo kotimatolla ja syvässä unessa...

Sini peitteli illalla pienen potilaan omalla peitollaan ja uni jatkuu.....

Toivotaan että operaatio vaikuttaa Kyttän terveydentilaan positiivisesti, eikä tee siitä liian "nössöä" sohvapottua :)

Käynnit www.eläinklinikkalauma.fi olivat miellyttävät kokemukset ; henkilökunta paneutui koiramme ongelmiin huolella, koko ilmapiiri klinikalla oli tosi lämminhenkinen ja kannustava. Yksi tärkeimmistä asioista oli myöskin tyytyväisyydellä todettu hintataso. 

Mitä opimmekaan tästä; aina kannattaa vertailla palvelujen tasoa ja hintoja, ei kannata tyytyä "hädänkään hetkellä" henkilökunnan ala-arvoiseen käytökseen ja vielä maksaa siitä ylihintaa.

Sunnuntainakin "ihan pihalla"

Tänään sunnuntaina vietin vapaa päivää pihatöistäkin ja oleilin kirjan kanssa pihakeinussa, välillä aina kuljeskellen kukkieni keskellä. Kultapallot ja hortenssiat ovat tykänneet kuivasta kesästä.

Syysleimukukat kukkivat yllättävän pitkään, vaikkakin kukkatertut ovat entisvuosiin verrattuna melko pieniä.

Ikivanhat joriininjuuret ne jaksaa vaan kukkia, ne eivät ole kärsineet veden puutteestakaan.

"Purkkikukista" riippupelakuu tuntuu pitävän autokatoksen suokaisesta paikasta, joten yritän muistaa tuon ensikeväälläkin , suunnitellessani kukkien sijoituspaikkoja,

Olen ihastunut tähän helppohoitoiseen ja runsaskukkaiseen beguniaan, toivottavasti löydän ensi vuonnakin samanlaisen "kuningattaren" portinpieli-istutukseeni, koivun kannolle.

Kellarissa talvehtineista kukista yksi oli tämä rönsyorvokki, joka on tuuhea kun mikä....

Perhosia...perhosia on paljon... varsinkin syyssyrikan ja punalatvan kukinnoissa.

Menneellä viikolla on vadelmat leikattu ja tuettu , että kestävät syksyiset myrskyt, toivottavasti myöskin rusakot jättävät ne rauhaan tulevana talvena.

Marjatkin on keräilty ja pakasteltu,  lehtikaalia ja maustevihanneksia kuivattu sekä keltaista papua ryöpätty ja pakastettu. Pakastin onkin aivan täysi, niin että mahdolliset suppilovahvero sadot täytyy säilöä kuivaamalla.

Niin että on sitä hiukan puuhasteltu järkevääkin hommaa vaikkakin olen istunut kirjan kanssa pihalla tai sadetta pitäen lukulampun alla hyvin ahkerasti. Kirjastosta olen hakenut reppukaupalla luettavaa aivan viikottain, kummasti se lukeminen on vienyt mennessään, eikä siinä ole tullut pieneen mieleenkään mitkään taloustyöt tai ikkunanpesut.... ehei.... 

Pihapuuhasteluja

Tänään sitten SATOI VETTÄ, ihan tuli taivaan täydeltä mutta vain pari tuntia, ois nyt vähän pidempään jaksanut. Oli taivaallista herätä sateen ropinaan, hitaasti kuunnellen, venytellen....

kiittäen mielessään uudesta päivästä ja terveydestä.... ylellisyyttä kaikki.... kiitos...nautin elämästä...

Nyt on otettava sahat/oksasakset käteen ja  poistettava pähkinäpuun alaoksia että näkee paremmin pihalle kun istuu keittiön pöydän ääressä. Oksat olivat kasvaneet rutkasti ja olivat kasvattaneet lehtiä niin että oksat roikkuivat ihan maahan asti. Kottikärryllinen puun lehtiä siitä tulikin, kompostin ruuaksi. Oksat pilkoin saunapuiksi koska ne ovat ihan kelvollisia klapeja vesipadan alle. 

En kuitenkaan hennonnut sahata alimpia oksia kokonaan pois koska yksi niistä toimii rekkitankonani kun venyttelen selkälihaksiani pihatöiden lomassa ja samaan  oksaan on tuulikellokin ripustettu. 

Puu on hyvällä paikalla, varjostaen pahimmalta auringon paahteelta ja  keittiökin pysyy siedettävän viileänä hellepäivinäkin.

Innostuin sahaamaan taas yhden jykevän oksan orapihlaja-aidan takana olevasta männystäkin, vaikka se on kunnan maalla mutta oksat ovat meidän tontin päällä. Lumisina talvina oksat taipuvat lumitaakan painosta pensasaidan päälle.

Nykyään kun aikaa on enemmän niin kierrätän  kaiken puutarhasta ja pihalta tulevan materiaalin hyötykäyttöön. Ennen keräilin oksat kasaan ja poltin ne pari kertaa vuodessa, keväisin ja syksyisin. Nykyään kompostoin kaiken mahdollisen ja isommat oksat pilkon poltettavaksi saunan uuneissa.

Rytmitän päiväni mielitekojeni mukaan ja nyt on meneillään mahdoton lukuvimma, onneksi kirjasto on omalla kylällä niin siellä polkaisee fillari tuossa tuokiossa. Luen kirja ja päivä, olen parhaillaan Anneli Kivelän romaanien kimpussa mutta kelpaa tähän lukuvimmaan aina välillä henkilöhistoriaa ja jännäreitäkin. Seuraavaksi otan käteeni Anne Leinosen kirjan; "Viivamaalari" ja asetun tyynyjen varaan mukavasti, lukulampun alle, lukemisiin !