17.9.2013

Traumaattinen tiistaipäivä

Timo-vävyni nukkui ikiuneen 3.9.2013

Elämämme pysähtyi ! Olimme shokissa ! Tää ei voi olla totta ! Miksi aina meille käy näin ?

Missä olivat Jumala ja enkelit !  Miten tästä eteenpäin ?  Miten jaksamme !

Mistä tyttäreni saa voimia tulevaan? Paljon kysymyksiä mihin ei kukaan osaa vastailla !

Juuri kun kaikki oli niin hyvin; uusi yhteinen koti, vuosi avioliitossa, työasiat kohdallaan.

Kuinka jaksaa Timon 82 vuotias äiti, lapset ja sisarukset ?

Nyt traumaattisesta tiistaista on kulunut 2 viikkoa. Tiistain tapahtumat ovat kuin paha uni.
Ensihoitajat, poliisit ja ruumisauto; yhtä sumua. 

Isoäitini mieli lausahdus oli aina että; kaikella tarkoituksensa; me emme sitä nyt kyllä ymmärrä, ehkä se selviää tulevaisuudessa.

Olemme yhdessä yrittäneet vain olla tyttäreni tukena, voimattomina  lohduttaa hänen syvää suruaan ja tyhjyyden tunnetta. Tärkeintä kai on olla läsnä, kuunnella ja itkeä yhdessä.

Meillä kaikilla on niin ikävä !

5 kommenttia:

JaanaElina kirjoitti...

Osanotto suureen suruun.Aina ei oikein voi ymmärtää kaiken tarkoitusta.

Paljon paljon voimia ja halauksia sinne teille kaikille.

Anonyymi kirjoitti...

osanotto ja voimia sinne oikein paljon!toivoo astan emäntä

tuksu kirjoitti...

Lämmin osanotto. Äänetön halaus!
Raskasta teillä varmasti on...
tuksu

marjamatilda kirjoitti...

Kiitokset teille ystävät <3

Ahti kirjoitti...

Osanottoni!