Risusavottaa

 Sireenit ovat kasvaneet ja levinneet hulvattoman suuriksi puskaiksi, joten hyväksi lääkkeeksi moiseen ongelmaan on "risusavotta". Viritin sähköjohdot ja otin moottorisahani esille mutta kuinka ollakaan se ei lähtenyt "pyörimään" siis terä eio liikahtanutkaan. Hitokseen siinä kiukutteli minulle syyttä suotta... vein sahan takaisin varastoon ja otin kaikki sahani käyttöön. Siinä olivat puukkosaha, oksa- ja se tavallinen timpurinsaha. Lisäksi apuvälineisiin kuuluivat oksasakset.

 Helposti pensaat harvenivat, Ajankohtakaan ei ollut kuunkierron  mukaan paras mahdollinen,.....

 mutta en katsonut sitä seikkaa mitenkään ratkaisevaksi tekijäksi koska noi vanhat pensaat kestävät .

 minkälaista käsittelyä vaan ja kasvu vaan senkun jatkuu. Isommassa rungossa olisin tarvinnut ....

 moottorisahaa mutta meni se poikki oksasahallakin ja käsivoimin. Paljon tuli haketettavaa....

 siitä huolimatta pensaat jäivät reheviksi ja varmaan ensikesänä on riittämiin sireenintuoksua.

Hyötyliikunnasta moinen touhu kävi toden totta, vielä makeasti venytellen lihakset kuntoon ja illan voikin viettää istuen lukulampun alla.

Enni Mustoen; Lapsenpiika ja Siiri-Siilin talvikoti

Viikonloppuna tuli luettua Enni Mustosen viimeisin romaani "Lapsenpiika" joka oli jatkoa Idan elämästä, piikomassa herrasväen huushollissa. Mustosen kerronta oli tuttua ja helposti luettavaa.  Mieluisia aiheita; käsitellen entisaikojen huushollinpitoa ja maaseudun elämästä yleensä.

Pihaystäviini kuuluvalle Siiri-siilille ja hänen poikaselleen laitoin "talviasunnon" asuttavaan kuntoon, lisäämällä koppiin kuivia heiniä ja puun lehtiä. Kopin pohjalla on tyroksilevy ja koko rakennus on sementtilaatan päällä, pihan kuivassa osasssa. Kyllä pitäisi kelvata herrasväelle hyvin hoidettu talvikoti.

Tälle päivälle onkin luvattu vesisadetta ja viilenevää ilmaa.  Olen varautunut sadesäähän, siirtämällä kaikki pelakuut autokatokseen, suojaan sateelta ja tuulelta. 

Daalioiden kukinta jatkuu kun ei ole ollut vielä yöhalloja. Kuihtuneet kukat on huolella poistettu ettei kukan energia kulu siemenkodan kehittämiseen vaan sem kehittää uusia nuppuja ja kukinta jatkuu.

Sormustinkukka on vähän mennyt sekaisin lämpimän syksyn johdosta mutta ei haittaa yhtää mitään, saa kukkia ihan rauhassa. Eikä se ole ainoa joka kukkii outoon aikaan. Parissa kevätesikossakin on kukat, outoja kukkia meiodän pihalla !?

Tänään on ensimmäinen syksyinen sää kun sataa ja on hämärää. Onneksi olen tallentanut tv-ohjelmia juuri tällaisten päivien varalle kun ei oikein haluta mennä "pihailee" märkään puutarhaan. Otankin kutimen käteen ja asetun tv:n ääreen nauttimaan taas kerran "omasta rauhasta", saas nähdä kauanko se kestää... kohta varmaan taas joku soittaa että otatteko te Vili-koiran kaa hänetkin lenkille mukaan... tai joku suvusta vaan astuu ovesta sisään kysyen; onks kahvia? Ja sitähän on aina ja jos ei ole niin laitetaan valumaan !

Unisukat, dekkarit ja syyskukat

Lankakorini on täyttynyt lankajämistä ja sainkin idean neuloa niistä itselleni "unisukat". Aivan huomaamatta sukat valmistuivatkin  televisiota katsellessa. Kyllä on mukava tunne kun saa syysiltana vetää nukkumaan mennessä ihanan pehmeät sukat jalkaan ja jättää yöksi ikkuna auki. Selvästi nuo kaksi toimenpidettä vaikuttavat unen laatuun myönteisesti.

Iltarutiineihin  kuuluvat myöskin kirjat ja tällä hetkellä kotimaisen kirjailijan ja ruotsalaisen dekkarikirjailijan teokset, hyytävää jännitystä.

Dekkareiden lisäksi olen aina välillä lueskellut  vanhoja "lääkärisarjoja" siis sairaalaromantiikkaa, mukavasti pehmittämään lukunautintoani. En saa unen päästä kiin ennenkuin olen lukenut tovin, lukeminen rauhoittaa mielen ja viimeisetkin päivän touhut ja murheet siirtyvät taustalle, hermot lepäävät, unen latu on syvää, eikä sisällä lainkaan heräilyjä yön aikana. Aamulla herään levänneenä ja virkeänä ja  kiitollisena uuteen päivään.

 Koiralenkin jälkeen tein aamukierroksen kameran kanssa "meiränpihalla". Vielä riittä kukkijoita.

 Maa-artisokka kukkii keltaisin kukin ja jättiverberan kukat sointuvat hyvin tumman lehtikaalin kanssa. Ikivanhat  daaliat jaksavat kukkia, en muista niiden muina vuosina kukkineen näin runsaasti ja näin myöhään syksyyn asti.

Ensi kertaa heitin myöskin näille syyslannoitetta, saas nähdä miten se vaikutta talvehtimiseen ja 

ensi kesän kukintaan.

Kasvimaalla kukkivat kehäkukat lehtikaalin vierellä,  uusi lajike "meiränpihalla"

Nurmikko jatkaa kasvamistaan, saas nähdä joko kasvu heikkenee kun alkoi laskevan kuun aika.  Nyt oli jo 12. kerta kun Stiga kävellytti minua tänä kesänä. Se on mainiota hyötyliikuntaa vanhalle kropalle ja pääkopallekin.

Eilen illalla satoi vettä kastellen sopivasti kaikki syysistutukseni. Sormustin- ja tulikukkien taimia oli kesän aikana ilmestynyt vähän mihin sattuu, niin istuttelin ne niille varattuun kukkapenkin lohkoon.
Syysvuokko ja syysasterikin vaativat pienen siirron, Pionit olivat jääneet muiden kasvien saartamiksi niin niitten kasvutilaa täytyi laajentaa ja  muutama vanhempi yksilö oli istutettu taas kerran liian syvään joten niitä täytyy nostaa mullasta hiukan ylemmäs jotta kukkivat taas ensi vuonnakin.

Puutarhassa kaikki puuhastelut vaikuttavat hamaan tulevaisuuteen, työ tekijäänsä palkitsee vasta ensi vuonna tai myöhemminkin. Toivossa on hyvä elää !

Satulasuojien ja loimien pesua

Suvi Edie hevosensa kanssa, muutama vuosi sitten. Nyt Edie kirmaa onnellisena heivosien taivaassa, vihreämmillä laitumilla.

Lopultakin sain aikaiseksi pestä heppamme satulasuojat ja loimet. Homma kävi mukavasti nurmikolla, katuharjalla ja mäntysuovalla.

Puhdasta tuli ja nyt "hevospyykki" saakin kuivua rauhassa, autokatoksen suojassa, jonka jälkeen varastoin ne saunakamarin varastotilaan odottamaan seuraavaa kohdetta. Olen nimittäin melko varma että Suvi hankkii vielä hevosen itselleen niin Edieltä jääneet kamat ovat tuiki tarpeen tulevaisuudessa.

Tällaista puuhaa tänään.

Vadelmien leikkaus ja pähkinäpuun oksan sahausta klapeiksi, hyötyliikuntaa parhaimmillaan.

 Taas on tullut se aika kun pitää tehdä poisto leikkauksia vadelmille.

 Kylläpä ovatkin kasvaneet reheviksi pehkoiksi.

 Oli oikein hankalaa kerätä marjoja kun ampiaisetkin tekivät kiusaa.

 Vanhat oksat on kaikki poistettu

Rivien väleistä on kitketty myöskin suikeroalpit jotka pitävät mieluisena kasvualustanaan lehtikatetta.

Pähkinäpuusta olen suunnitellut poistaa yhden isoimman oksan joka on melkein kuin puun kolmas haara. 

Leikkaus- ja sahaushommista tulevat oksat lehvistöineen joutuivat puutarhakompostin ruuaksi ja isoimmasta puunoksasta tein saunapuita. Siis kaikki hommasta tulevat risut ja oksat tulivat pihan hyötykäyttöön.

Viimeiseksi vadelmien hoitoon liittyväksi toimenpiteeksi annoin pensasriveille syyslannoituksaen. Nyt saavatkin taas valmistautua seuraavan vuoden sadon kehitykseen.

Puutarhassa puuhastelut ovat meikäläiselle mitä parhainta hyötyliikuntaa, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Lihakset saavat "pullistelua" sopivasti ja mieli lepää kukkaloiston keskellä. Puuhasteluistani saan huvin ja hyödyn samalla kertaa ja melko halvalla. En tunne tarvetta vieläkään lähteä mummoryhmiin kahvittelemaan enkä osallistua WoimaaWanhuuteen kuntosali ryhmiin.

Lahjan päivänä

Tänään Lahjan päivänä muistelen lapsuusaikoja. Kuvassa äitini Lahja ja isäni Niilo, seuranaan Sari-tyttäreni, iloisena kun on saanut mummin ja pappan kanssa tehdä puutarha töitä, kuvassa  yltä  päältä mullassa.

Ennen vanhaan tähän aikaan ajettiin heiniä latoon, muistan ne tuskaiset hellepäivät kun tallattiin heinäladossa sääret raapamilla ja vielä heinille kylvettävän suolan kirvellys kintuissa.

Kyllä saa nyky ihmiset olla tyytyväisiä kun ei tarvitse enään huhkia heinätöitä käsipelillä. Nykyäänhän heinät paalataan ja kaikki työt tehdään koneilla. Näitä muistellessa ei yhtään tarvitse valittaa kesähelteiden kuumuudesta, onhan se helppoa sietää kun ei tarvitse rehkiä esim. heinäpellolla.

Hellekausi jatkuu vaan edelleen, lämpötila varjossa on päivittäin ollut 27-31 astetta. Onneksi sisätiloissa lämpötila on siedettävää kun sen voi pitää korkeintaan 24 asteessa, ilman ilmalämpöpumppua ja tuulettimia vain säätelemällä sälekaihtimia ja pitämällä ikkunat kiinni helleajan, yöajan taas kaikki tuuletusikkunat auki.
Tosi uuvuttavaa ja kuivuus haittaa kasveja; syysleimutkin ovat ihan nuutuneita, kaivossa veden pinta laskee hälyyttävästi. Vettä riittää vain kesäkukille, monivuotiset saavat tulla toimeen ilman kasteluja. Toivotaan että taivas aukeaisi ja saataisiin luonnon suomat kastelulaitteet avuksemme !

Yksinelämisen opettelua

Nyt se päivä koitti kun saan asustaa pientä tölliäni ihan itsekseni !

Vanhempi lapsenpapsistani;  Suvi muutti Nurmekseen, pohjois karjalaan, opiskelemaan oppisopimuksella lähihoitajaksi.

 Vili-koira jäi vielä luokseni mutta Velmu-hauva lähti emäntänsä mukaan.

On tätä yksikseen oloakin aivan opeteltava elämään, ei se niin helppoa olekaan kun luulin sen olevan. Outoa kun ei yläkerrasta kuulu minkäänlaisia asumisen ääniä. Hiljaisuus on todellista. Autot eivät pyrähdä pihaan niinkuin ennen, kun nuoret tulivat ja menivät yhtenään... jääkaappikin on melkein tyhjä... pyykkikoneeellekaan ei ole hommia kuin osaksi entisestään.

Hiukan on haikea olotila, oiskohan se ikävää ??? Nyt tapaa pirteää ja positiivista, joskus myöskin niin kiukkuista tyttölasta vain harvoin, ehkä kerran kuussa , kun hän  pitkällä vapaallaan pääsee käymään täällä eteläisessä suomessa. Mutta onhan puhelimet ja naamakirjat millä pidämme yhteyksiä monesti päivässä.

Pääasiahan on että Suvi löytäisi nyt sen oikean ammatin jonka kokee omakseen ja joka antaa myöskin tekijälleen sitä jotakin, eli muutakin kuin vaan sen pienen rahallisen korvauksen.

Ja ainahan Suvi on tervetullut takaisin jos hänen elämäntilanteensa sitä tarvitsee. Täällä me jatkamme yksinasumisen opettelua Vili-hauvelin kanssa  nauttien kesän kukkaloistosta pihapiirissä ja ikkunoilla. Vili tosin nauttii eniten oleilusta pähkinäpuun varjossa, varsinkin jos saa kaluttavakseen ihan oikean  luun.