Leivontalauantaina vuokaleipää

 Hupsista... hiukan oli taikina hurahtanut, yritti itsekseen suoraan uuniin...hah.hah.haa !

 Laitoin taikinat kuitenkin vuokiin ja hetkeksi vielä kohoamaan.

 Hyvin noustuaan pienet haarukan pistelyt ja uuniin 

Valmista tuli 

Hyvän värin saivat myöskin leipien sivut 

koostumuskin oli kiitettävä.

Se on "mökinmuorin" yksi suurista iloista kun saa uunituoretta leipää ja kylmää maitoa.Se on vaan niin että itse tehty leipä on parasta ja vielä uunilämpimänä...nam...nam...

Kyllä nuo omatekoiset kelpaavat jälkikasvullekin, ennustan ettei maanantaina ole näistä jäljellä edes viimeistä kantapalaakaan. 

Vapun sää ei suosinut juhlijoita

Tavallisuudesta poikkeava oli tämän päivän sää olosuhteet; lämpimillään + 6 astetta, vesi-/ räntäsadetta ja kevään ensimmäinen ukonilma.

Kummasti moinen sää hillitsi ja hiljensi elolliset oliot. Eipä liikkunut kylänraitilla ihmisiä ja pikkulinnutkin värjöttelivät jossakin metsän siimeksessä, hiljaista oli.

Vapunaattokin sujui vaimeasti kun porukat olivat sisätiloissa takkatulien ääressä, eipä kuulunut naapurustosta iloista grilli-illan ilakointia. Kummasti tuo kylmä sää mykistää ilonpitoa pihoilla ja terasseilla. Asuinalueellani ei yleensäkään esiinny minkäänlaista häiriökäyttäytymistä, täällä on tosiaan viihtyisä ympäristö asustella.

Minulla olikin ns. "vapaapäivä" eilisten pihapuuhastelujen jälkeen täytyy antaa vanhalle kropalle riittävästi palautumisaikaa. Vapunviettoni kului viihdyttävän kirjallisuuden ja tallennettujen tv-ohjelmien parissa. En yhtään kaivannut vieraita enkä sukuakaan passattavaksi. Viihdyn nykyään entistä paremmin yksikseni, jopa nautin hiljaisuudesta.

Toki täytyi käydä lukemassa viimeiset päivitykset Facebook`ìssa. "Naamakirja" on ovelasti ottanut minutkin "otteeseensa" niin että on pakottava tarve käydä lukemassa kaverien jutut ainakin kerran päivässä. En olisi uskonut vielä pari vuotta sitten jos joku olisi tuon "koukkuun jäämisen" minulle ennustanut.

Vappupäivä kallistuu iltaan ja aurinkokin ilmestyi iloksemme pilvien lomasta, nautitaan kevään kohinasta!

Kompostin hoitoa

Viime kesästä asti kerätyt puutarhajätteet ovat siistissä kasassa, kaikki puutarhasta tulevat risut , rikkaruohot, haravoidut lehdet on kerroksittain, välissä multakerroksia., sekä lämpökompostorin melkein mullaksi palanut aines on piiloitettu kasan sisuksiin aktivoimaan palamisprosessia.  Nyt vain hiukan "muotoilin" kasaa sopivan näköiseksi ja kasan huipulle laitoin multaa, reunoille katteeksi silputtua oksaa, jotka olivat edellisen vuodenkin, nyt "kypsän" kompostin katteena. Kasan huipulle istutan kesäkuun alussa kurpitsan taimet jotka yleensä rehevällä kasvullaan peitäävät koko luomuksen.

Uusi ja vanha komposti

Viime kesän kuivuudesta johtuen en uskaltanut tyhjentää kaivojamme kompostin kasteluun ja sen näkee kompostimullan koostumuksessa. Muina vuosina ei ole tarvinnut seuloa multaa mutta nyt pitää käyttää aines seulan kautta kasvimaalle ja kukkapenkeille. 

Kasteleminen on tosi tärkeää ettei komposti pääse liian kuivaksi, sopiva kosteus edesautta  pieneliöiden toimintaa ja koko jatteiden palamisprosessia.

Huomiseksi päiväksi jäi vielä mullan seulonta ja kasan suojaaminen sateilta sekä uuden kompostin perusteellinen kastelu.

Sammakonkutua pienellä suihkulähteelläni

Pienellä suihkulähteellä on lauta sitä varten että oravat, siilet ja sammakot pääsevät vedestä ylös. Nyt laudalle on ilmestynyt sammakonkutua.

Olen keväisin huomannut lähdettä tyhjentäessä että siellä on useampikin sammakko pitänyt talviasunto

naan ja siksi en ole vielä tyhjentänyt lähdettä kun öisin on ollut pakkasia, ajattelin sammakko-ystävieni viihtyvyyttä. No lähteen kunnostus saa odottaa vielä sammakonpoikasten kehitysvaiheen ajan. Laitan vesipumpun vasta kun pokaset ovat saavuttaneet loikkimisiän.

Kevättähdet loistavat isoina kukkaryppäinä...

samoin valkoiset krookukset ja hyäsintit

krookukset 

valkoiset krookukset

tänä vuonna entistä runsaimmin ryppäin

tässä on joku aikainen lilja lajike kukassa.

Metsäkauriit ovat vierailleet pihalla ja syönneet hiukan tulppaanien alkuja ja krookusten nuppuja, mutta ei vielä aihetta huoleen. Kunhan kasvimaalle tulee heille enemmän syötävää niin täytyy harkita jonkinlaista "karkotetta" etteivät syö ainakaan lehtikaaleja eikä muitakaan maustevihjanneksia.

Tänään lauantaina olikin lämpöennätys  +16 astetta varjossa. Kyllä kelpaa lueskella ja nauttia pihan kukkarunsaudesta; pihakeinussa istuen.

Palmusunnuntaina

Palmusunnutai on vierähtänyt iltaan. Jostakin syystä en voi tykätä virpojista ja heidän ovikellon soitoistaan. Siispä mykistin ovikellon ja asetuin mukavasti sängylle, tyynyjen varaan lukemaan Anita Auren kirjoja jotka lainasin kirjastosta viimeksi. Viihdyin kirjojen parissa taas kerran, rattoisasti, rauhassa virpojilta.

Mistähän lienee syntynyt moinen virpoja-allergiani, sietäisi miettiä... no samanlainen tunne on Jehovantodistajiakin kohtaan. Yleensäkään en pidä oveltaovelle kaupustelijoista vähääkään. Tämän kevään riesoina ovatkin olleet kaikenmaailman "mykät" tummaihoiset tyypit putkikasseineen jotka levittävät rihkamaa myytäväksi heti kun ovea hiukankin ehtii raottamaan.
 Kyllähän minäkin ymmärrän pienten lasten virpomistouhut ja mielelläni olen heille namuja antanut, varsinkin kun lapset ovat tuttuja naapurinmuksuja. En vaan voi tykätä isojen likkojen kerjuuhommia  kun vanhemmat vielä tuovat neidit autoille kerjuulle ja jos antaa karkkeja niin naamat ovat kurtussa, luultavasti raha olisi mieluisampaa "palkkiota".

Omaa rauhaa tarvitsi myöskin vatsataudin läpikäynyt Velmu-hauveli, joka oli päässyt syömään omin luvin voimakkaasti maustettua koirille kuulumatonta safkaa ja maha oli pahasti sekaisin jonka seurauksena Velmu oksenteli ja ripuloi. Onneksi se kuitenkin joi raikasta vettä ettei nestehukka päässyt yllättämään. Nyt iltapäivällä koiran olo on kohentunut ja maha rauhoittunut, mutta väsyttää edelleen kovasti joten menossa ovat pidennetyt päikkärit.

Asiasta kolmanteen; KARKKILAKKO pitää vielä, siis kaksi viikkoa ilman namin namia, HYVÄ MINÄ !

Leppoisaa Palmusunnuntain viettoa kaikille !

Karkkilakko itsehoitona

Nyt se älytön makeisten syönti on LOPPU !

Olen viikottain ostanut irtokarkkeja ihan vaan itselleni ja syödä mussuttanut ne ihan itse. Liiallinen makena syöminen ei ole hyväksi terveydelle tässä vanhuusiässä, vaarana on aikuisiän diabetes.

Tunsin jo omituista väsymystä ja näkönikin tuntui hiukan muuttuneet, toisinaan tuntui että silmissä oli jotain sumua, varsinkin pitkään lukiessa. Sokerimittari ... missähän se on ?

Meille oli tullut mittari aikoinaan Matin sokeriarvojen tarkkailuun joten oli aika vaihtaa laitteeseen patteri ja sokeria mittaamaan.

9.4 huh huh, se on liikaa, onhan minulla ollut sokeri aina siinä 5.5 - 6.4. Oli korkea aika ryhdistäytyä ja tehdä korjaukset syömiseeni.

Poistan aluksi vaan makeiset , siirryin jälleen makeuttamaan kahvini Stevialla, en aio muuta muutosta nyt tehdä ruokatottumuksiini.

Tunnen oloni muilta osin ihan hyväksi, verenpaine lukematkin ovat suht koht hyvällä tasolla. Painoni on hiukan noussut mutta siihen tulee korjaus hyötyliikunnalla kunhan pääsen kunnolla ulkohommiin.

Talvi on mennyt ilman infulenssarokotteita  ja flunssia. Olen syönyt D-vitamiinia pillerin päivässä, liekö siinä lääke flunssallekin.

Säännöllistä liikuntaa tulee koiria ulkoilutettaessa ihan sopivasti, siihenkin jää koukkuun ettei voisi  jättää yhtäkään aamua ilman koiralenkkejä luonnossa.

Olen itse itselleni haaste, miten pitkään selviän iän mukanaan tuomien kremppojen kanssa ilman terkkarin apua, itsehoidoilla... näillä mennään :)

Variskin jo pesäntekopuuhissaan

Varikset ahkeroivat pesää rakentaen. Keräilevät heinikosta korsia ja pilvikirsikasta kuivuneita ja ohuimpia oksia isohkon kantamuksen nokassaan...

...naapuri tontilla olevan isoimman männyn latvukseen.... pariskunta työskentelee hyvin aktiivisesti.

Eilen satoi lunta 6 cm.  Takatalvi vaikutti lintujen puuhissakin,  pienen tauon  mutta jo puolenpäivän aikaan pesäntekohommia jatkettiin ahkerasti.

Keltasirkut ovat syöneet kauralyhteen melko tyhjäksi... oljet ovat myöskin varis pariskunnan mieleisiä rakennustarvikkeita, joten annan sen vielä olla paikallaan.

Pihapiirissä olevaan mäntyyn on oravat tehneet syksyllä pesän. Ennestään siinä oli sepelkyyhkyn pesä jota oravat tuunasivat mieleisekseen. Tänä aamuna saapuivat kyhkyt katsastamaan pesäpuutaan jääden oksille nuokkumaan, varmaankin  niitä harmitti kodinvaltaajat kun linnut lähtivät pois....

Tali- ja sinitiaisetkin katselevat pesäpönttöjä kesämökikseen....

Rattoisaa on seurata pihan eläimiä ja lintuja puuhissaan, nyt se aika on koittanut. Työssä ollessani vain haaveilin ajasta jolloin elämä olisi niin kiireetöntä että voisi jäädä tarkkailupuuhiin, nyt sen ajan elämässäni olen saavuttanut. Olen huolehtinut etten ota mitään ajankäyttöäni sitovaa tehtävää tai menoa. Kaikista pyynnöistä olen vaihtelevalla kohteliaisuudella kieltäytynyt. 

Luonto ja eläimet ovat tänä keväänä harrastuksistani ykköstilalla. Enkä aio nukkua kevätaamuisin vaan herään auringon kanssa kilpaa ja vietän päivän varhaiset hetken ulkona, pihalla tai luonnossa, nauttien kevään tulosta täysin siemauksin.