Jouluisia muistoja lapsuudesta

Mummulassa oli vanha ja iso joulukaktus aina täydessä kukassaan juuri joulunaikaan. Kaktusta pidettiin aina saman ikkunan kohdalla , amppelissa, eikä sitä viety edes kesäksi pihalle niin kuin nykyihmiset hoitavat joulukaktustaan.

Lapsuuden joulukuusi oli koristeltu  itse tehdyillä koristeilla ja oikeilla kynttilöillä.

Olkihimmeli ripustettiin kattoon aina ruokapöydän yläpuolelle.

Myöskin olkipukki muutti vintiltä takan reunukselle.

Lapsuudessani ei ollut sähkökynttilöitä, kynttilänjalat olivat puisia ja metallisia.

Nykyihmiset eivät  enää käytä paljonkaan puisia keittiövälineitä. Yllä oleva "sallattikaukalo" oli aina jouluisin ja juhlien aattoina ahkerassa käytössä. Tässä hakattiin alla olevalla hakkurilla punajuuret ja porkkanat pieniksi, kun tehtiin sillisallattia eli rosollia. Tosin  rosolliin laitettiin sillin sijasta suolasilakkaa. Siihen ei lisätty suolakurkkua eikä omenaa niinkuin nykyrosolliin laitetaan, se tarjottiin ilman vaaleanpunaista kermavaahtoakin.

Mieleeni tulivat nämä keittiön työvalineet koska sain pienenä tyttösenä auttaa mummua sallatin hakkuussa. Isoäitini otti aina minut arkisiin askareihinsa  mukaan, apulaisekseen. 

(Vastavalon kuva)

Kaikkein epämiellyttävin jouluvalmisteluihin kuuluva puuha oli kapakalan käsittely. Jo ne kuivat ja piikkiset epämääräisen oloiset kalat olivat inhotusta herättäviä. Niitä liotettiin koivuntuhka-vesi liuoksessa joitakin aikoja ja sen jälkeen niihin vaihdettiin raikas vesi päivittäin. Kyllähän niistä tuli ihan herkullista, valkoista kalanlihaa ja maistuihan se pippurin ja valkokastikkeen kera ihan hyvältä mutta en kyllä sitä enään halua joulupöytääni jo sen omaperäisen hajunkaan vuoksi, lapsena se tuhkavesikin oli rumaa ja likaista, enkä mahda mitään sille että se tulee muistoissa mieleeni vieläkin.

Syksyllä jo teurastettiin possu jonka lihat suolattiin puutiinussa ja säilytettiin piharakennuksessa, aitassa, näin myös joulukinkku sai suolauksensa. Aivan joulun alla syntynyt pieni vasikka joutui usein teuraaksi ja sen lihasta valmistettiin aladoobia jouluksi.

Iso leivinuuni lämmitettiin huolella ja siinä paistuivat leivonnaiset, laatikot ja viimeisenä iso kinkku. Muistan vieläkin ne joulunajan  herkulliset tuoksut. 

Piimäjuustot kuuluivat myöskin lapsuuden joulupöytään. Minulla on tallessa vieläkin iso-isoisän tekemä puinen juustomuotti 1800 luvulta.

Myöskin kotieläimille annettiin jouluna ylimääräinen vilja-annos ja leviteltiin lehmille ja hevosille pehmeämpi olkipeti yöksi. Linnuille kauralyhteet, koiralle isompi luu sekä kissoille kermaa.

Lapsuuden joululahjoista en muista mitään, ehkä niitä ei sodan aikana ja sen jälkeen jaettukaan. Muistan vaan mummulan runsaat jouluruuat, joulukoristeet ja joulukaktuksen. Muistaakseni ei muita joulukukkia ollutkaan.

Elettiin omavaraistaloudessa ja kaikki tehtiin itse. Koristeetkin oljista ja havuista, mielikuvitusta käyttäen. Juurekset olivat kasvimaan kesän satoa, maidot ja munat saatiin omasta navetasta ja kanalasta.  Joulukinkku omasta sikalasta. Viljatuotteet omilta pelloita, myllyn kautta jauhoiksi ja ryyneiksi. 
Sienet kerättiin luonnosta ja suolattiin itse. Marjat poimittiin metsästä ja puutarhasta, säilöen ne talven varalle. Oman pihan omenapuut tuottivat myöskin jouluhedelmät, omenat säilytettiin laarissa viljan seassa jouluun asti. Punaisia omenia ripustettiin myöskin kuusen koristeiksi.

Jouluaaton tunnelmaa juhlisti jouluevankeliumin lukeminen ja koko joulun aika oli rauhaisaa ja kiireetöntä. Muistan mummoni kauniin lauluäänen kun hän lauloi "enkeli taivaa". Kuunneltiin koko ajan radiota. Hämärästi muistan että pääsin myöskin papan kanssa rekiajelulle mutta pääosin oltiin kotosalla.

75-vuotis- onnittelukäynti ystävän luona

Pitkäaikainen ystäväni täyttää ensiviikolla 75 vuotta, päätin käväistä jo etukäteen onnittelemassa, kun hänet hyvin tuntien , merkkipäivänä  hän tekee "häviämistempun" ja voi reissullaan olla koko ensi viikon. 

Onnistuimme Suvin kanssa yllättämään hänet positiivisesti. Veimme Amarylliksen onnittelukukkana joka toimii samalla joutervehdyksenä kun kukinta jatkuu oletetavasti ensi vuoden puolelle. kukalla oli tulossa myöskin pari kukkavanaa nuppuineen. Tiesin vanhastaan että amaryllis on hänen lempikukkansa.

Koko iltapäivä  hurahti kuulumisten päivityksessä ja vanhoja hyviä aikoja muistellessa, olemmehan entiset työtoveritkin 80-luvulta. Mukavaa huomioida hänen hyvä yleiskuntonsa ja viihtyvänsä edelleen omassa pienessä mökissään metsän reunassa. 

Meillä on paljon yhteistä; ammatit, lapsuus, elämän asenne, harrastukset ja mieliruuat. Päiväkahvipöydässä oli nytkin mm. paistettuja muikkuja, maukkaita uunituoreita sämpylöitä , aah niin hyviä. Emme ilmoitellet tulostamme ja meillä on periaatteena että talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan. Eli tarjotaan sitä mitä omakin perhe sillä hetkellä syö. 
Olemme myöskin jonkin asteen erakkoja ja yksineläjiä mutta emme ole yksinäisiä. Meillä on vain muutama tosi hyvä ystävä ja tietysti jälkikasvumme, ettemme ole päivääkään yksin.

Ystävä esitteli merkkipäivän johdosta tullutta postiaan, oli seurakunnan kutsu syntymäpäivä juhlaan seurakuntakeskukseen ja kunnan kirje joka sisälsi täytettävän kyselylomakkeen jolla kartoitetaan asiakkaan elämän ja terveyden tilannetta niiltä jotka eivät vielä ole kunnan koti- ja tukipalveluiden piirissä. Kartoitus tehdään 75-100 vuotiaille ikäihmisille, viiden vuoden välein. Positiivista oli huomata kirjessä myöskin kunnan "Palveluopas ikäihmisille", mielestäni tässä tapauksessa oli hyvä saada opas kotiin postissa koska hän ei ole kirjaston asiakas eikä varmaan huomaa pyytää opasta apteekistakaan.

Meillä on ollut myöskin sama omalääkäri - Tuuli. Ystäväni  oli käynyt taas jokavuotisissa labrakokeissa ja lääkärin tarkastuksessa. Tuuli tohtorimme on opiskelemassa ja hänellä on sijainen joten sain  kuulla tuorekseltaan totuuden "sijais-tohtorimme" toiminnasta. Ystäväni on ollut aina oman terveysasemamme  palveluihin ja lääkäreihin  tyytyväinen mutta viime käyntiin hän on erittäin tyytymätön ja pettynyt. Täytyy toivoa että pysyy terveenä siihen asti kun oikea omalääkäri palaa taas "sorvin ääreen".

Ihmeen hyvin lapsenlapseni Suvi kesti meidän "pälpätystä" ja lupaili tulla vieläuudestaankin kanssani paremmalla ajalla että voidaan "povauttaakin", nyt ei siihen jäänyt aikaa. Mennään käymään kun joulun ajan pyhät on lusittu ja koittavat pitkät arkiviikot.

Isäni Niilo Kustaa Johtela (Johansson) 28.5.1913-21.9.1991

 1939

1941

 Äiti-Lahja. isä-Niilo, Juhani-veli ja minä . 1945

Tänään, Itsenäisyyspäivänä muistelen omaa isääni , onhan tänään myöskin Niilon nimipäivä. Aikoinaan isä aina vitsaili siitä että hänempä nimipäivänään ihan liputetaan. Isäni oli koko sodan ajan, viisi vuotta,  lääkintämiehenä etulinjoilla. Kotiutui sodasta vielä ihan täysissä ruumiin ja sielun voimissa, mikä on tosiaan ihme kerrassaan. On se ollut kovaa aikaa myöskin äidille, kahden pienen lapsen kanssa anoppilan peräkamarissa Vihdissä. Onneksi Matilda-mummoni ja August-pappani ottivat minut hoiviinsa Haaviston mummulaan.

, 

 Sodan päätyttyä isäni rakensi omin käsin ns. "huvilan" kotitilansa maille.

 50-luvulla isäni rakensi Haavistoon, Hakalan-tilalle uuden pytingin, nyt hiukan isomman. 

Isäni oli kätevä käsistään, häneltä onnistui vaikka minkälaista "puutyötä". Tämä lipas on tehty sodassa, joutoaikoina, tämänlaisia käsitöitä on säilynyt useitakin eheinä ja ovat nyt meille "arvoesineitä" juhlapaikoillaan.

Muistan myöskin hänen kauniin lauluäänensä kun hän lauloi aina ajaessaan hevoskyydillä heiniä hakemaan tapellon ladoilta tai mennessämme "takamettälle" rankojen hakuun.  Hän oli myöskin taidokas kynän käyttäjä, piirtäen meille ihan "näköisiä"eläinten ja ihmisten kuvia, mitä vaan osasimme pyytää. 

Ehkä maanviljelijän rankka työmäärä ja huolet, sammuttivat isäni taiteelliset lahjakkuudet.

Sytytän jälleen  Itsenäisyyspäivän kynttilät ja muistelen Niilo-isääni lämmöllä ja rakkaudella.

Terveyskeskuksen iltapäivystys siirtyy Hyvinkäälle

Ilmakuva,info
Nurmijärven Uutisissa oli 18.11.2015 lyhyt uutinen; " Iltapäivystys siirtyy kesällä Hyvinkäälle".

Nurmijärven terveyskeskuksessa päivystys on hoitanut potilaita aina klo 22.00 asti, ensi heinakuusta lähtien meitä hoidetaan vaan klo 18.00;sta, sen jälkeen päivystyspotilaat ohjataan Hyvinkään sairaalaan. Asia varmistui viime keskiviikkona kunnanvaltuuston päätettyä ensi vuoden talousarviosta.

Johtava ylilääkäri kertoi lehdessä että siirron tarkoituksena on ohjata ihmisiä asioimaan terveyskeskuksessa tiettyinä aikoina.

Lieköhän päivystysaikojen supistamiseen vaikuttanut myöskin osaltaan vuoden alusta voimaan tullut päivystyksen järjestämistä koskeva asetus.
linkki:
http://www.nurmijarvi.fi/perhe_ja_hyvinvointi/terveyspalvelut/laakari-_ja_sairaanhoitopalvelut/ensiapu_ja_paivystys
kopio
"1.1.2015 voimaan tulleen päivystyksen järjestämistä koskevan asetuksen (652/2013) mukaan ympärivuorokautinen päivystys on järjestettävä yhteispäivystyksenä. Päivystyspisteessä tulee olla käytettävissä koko sen aukioloajan mm. laboratorio- ja röntgenpalvelut. Terveyskeskuksen kiireellistä hoitoa antava yksikkö on jatkossa nimeltään ensiapu, koska se ei täytä asetuksen vaatimuksia päivystysyksiköstä. Toiminta jatkuu ennallaan".

Kaikki tuttu ja turvallinen muuttuu, miten tässä ikäihminen pysyy muutosten myllerryksessä mukana
Kesällä ilmestyneessä "Ikäihmisten palveluoppaassakin" on kohta puoleen taas vanhentunutta tietoa. Meidän mummeleiden ja papparaisten täyttyykin itse päivittää opasta ihan oman kynän kanssa, jotta muistetaan palveluihin .tulevat muutokset.

Mitenkähän Hyvinkään sairaalan päivystys selviytyy lisääntyvistä potilasmääristä kun päivystys tökkii jo nyt pahasti ja kuka tosi sairas jaksaa odottaa hoitoa yli 6 tuntia, en ainakaan minä.

Täytynee pyrkiä sairastumaan niin että voi käyttää oman kunnan ensiavun suomaa päivystystä. En kyllä vapaaehtoisesti vaihtaisi terveyskeskuksemme viihtyisiä vastaanottotiloja ja potilaskeskeistä, ystävällistä henkilökuntaa Hyvinkään vastaaviin ???!!!!?

Jouduin käymään viime tiistai-iltana ensiavussa kovien särkyjen ja iholle ilmestyneen punaisen läikän vuoksi, itse epäilin oireita vyöruusun vaivoiksi ja niinhän ne sitten olivatkin. Lääkärin ja hoitsujen asiantuntevan hoidon ja täsmälääkityksen ansiosta säryt ovat nyt poissa ja luulen että vyöruusu on selätetty, tosin lääkekuuri on vielä kesken.

Saatuani jälleen hyvää hoitoa ja istuessani muutaman tunnin odotussalissa, mieleeni tuli juuri tästä syystä lehdessä ollut pienen pieni uutinen ja kaivoin keräyspaperipinkasta lehden uudelleen luettavaksi. Mietin miksi noinkin huomattavasta muutoksesta vastaanotto ajoissa ilmoitetaan näin vaatimattomasti. Tai toisaalta muutoksen toteutushan on vasta ensi kesänä, nauttikaamme siihen asti näistä kuukausista kun saamme vielä käyttää iltapäivystystä oman kunnan terveyskeskuksessa.

Valintatalosta Lidl.iin

Mietin tässä sateisena tiistaina omaa ostokäyttäytymistä, onhan se ajan myötä huomattavasti muuttunut. Vielä kymmenkunta vuotta sitten olin Valintatalon  uskollisimpien asiakkaiden joukossa.  Keskitimme kaikki ruokaostoksemme "Valtsuun". Silloin ostoboonuksetlin olivat eri luokkaa kun tänä päivänä, joten keskittäminen kannatti jo rahallisestikin ja aatteelle uskollisena.

Tänä päivänä teen ruokaostokset kerran viikossa, keskittäen ostot Lidl:iin. Käymme kimppakyydillä Hyvinkään liikkeessä ja pienen totuttelun jälkeen olemme olleet tosi tyytyväisiä tuottevalikoimiin  ja asiakas palveluun. Mikä parasta ; Lidl:n hintapolitiikka sopii parhaiten kukkaroillemme.

Olen ollut "skannaajana" Nielsenin kuluttajapaneliissa. Siinä tulee huomaamatta tajunnan tasolle  tuotteiden hinnat ja olen nykyään todella hintatietoinen kuluttaja.

Tein aikoinaan palautteita Valintalolle heidän hintatasostaan kun luulin että "duunarin ääntä kuunnellaan duunarin kaupassa" mutta näinhän ei käynyt. Seuraus olikin että siirryin kannattamaan Valintataloa "jaloillani", joten S-market sai minut asiakkaakseen. Maalaisjärkeni ei suvainnut maksaa maitolitrasta 90 senttiä enemmän vaan kannatuksen vuoksi. Eikä eläkeläisellä ja leskellä ole siihen taloudellista mahdollisuuttakaan.

Ruokakaupan vaihdon seurauksena rukakassini hinta puolittui.

Kuuntelin ystävien kokemuksia saksalaisesta ruokakaupasta, vaan toisella korvalla, olinhan päättänyt jo uutisia kuunnellessani etten tule niitten ovia avaamaan koskaan. Mutta kuinkas kävikään, nykyään käyn kimppakyydillä kerran viikossa tekemässä viikon ruokaostokset Hyvinkään Lidl:stä. 

Puolitin vielä ruokakassini hinnan puolella. Tämä on TOSIJUTTU !

Uutiset kertoivat Lidl:in viime vuoden liikevoiton käytettän kokonaisuudessaan uuden jakelukeskuksen ja uusien myymälöiden perustamiseen Suomessa. Saadaan uusia työpaikkoja ja lisää edullisia ruokakauppoja, ehkä vielä yksi kauppa Nurmijärvellekin ja toivottavasti Rajamäkeen. Tämäkaltaiset uutiset kannustavat kuluttajaa valitsemaan ostopaikaksi sellaisen yrityksen joka kertoo mihin suuret voitot ohjautuvat. Minulle ei ole selvinnyt mihin Valintatalon ja S-ryhmän voittorahat ohjataan.

Saksalaisen ruokakaupan tuotevalikoimissa on runsaasti suomessa valmistettuja ja suomalaisten tuottajien tuotteita joista itsekin valitsen aina kotimaisen vaihtoehdon.

Heidän verkkosivuilaan voi ennakkoon tutustua esim. uunituoreiden leivonnaisten valmistusmaan ja tuoteselosteet että valinta sujuu kaupassa joustavasti.

Paikoitusaluekin on kunnossa, ei tarvitse tuskailla ja lähetellä palautteita kiintöstönhoitajille, asiat on jo hoidettu, sisältyen hyvään asiakaspalveluun.

Vielä pari vuotta sitten en olisi itsekään uskonut että minusta tulee Lidl:in asiakas. Avoimena ja uteliaana uusille asioille kuljen aina avoimin asentein, koskaan ei kannata sanoa että "ei koskaan", tilanteet ja olosuhteet ovat muutoksille  otollisia kunhan niistä on seurauksena jotakin hyvää tai hyötyä itsekullekin.

Itsehoitoa

Omasta terveydestään on syytä jokaisen meistä huolehtia ja kantaa vastuu valinnoistaan. Syitä ja seurauksia on turha hakea muualta , kyllä ne tavat ja tottumukset ovat jokaisella lähtöisin sieltä ihan omien pikku korvien välistä. Hyvänä esimerkkinä itsestäni on joka kesäinen mässääminen uusilla perunoilla, sillin ja oikean voin kanssa. No siitähän ei mitään hyvää seuraa; verenpaineet nousevat niin että korvissa suhisee ja sappi suttuu liiasta eläinrasvan syönnistä. Toinen omakohtainen heikkouteni on ollut kahvittelut herkkuineen, josta seuraa sokeriarvojen nousu ja kofeiini nostaa myöskin verenpainelukuja. 

Ihminen on heikko mieltymystensä edessä, vaikka järki sanoo ettei passaisi mässäillä liiaksi herkuilla niin silmät ja suu vetää järjestä huolimatta herkkuja mahan täydeltä.

Siinä vaiheessa kun kohonneet verenpaineet antavat ensi oireensa , joka tapahtuu aina syksyisin, aloitan järkevämmät ruokailutavat kehiin ja aloitan näin muiltakin osin aktiivisemman itsehoidon kohdallani.

Olen siirtynyt kokonaan rasvattomiin maitotuotteisiin ja kiinnitän huomioni eläinrasvojen käyttöön, vähentäen niitä mahdollisimman paljon, lisäten rypsiöljyn käyttöä ruuanlaitossakin. Ruokavalioni koostuu suurelta osin kasviksista, kalasta ja kanasta. Punaista- ja sianlihaa en ole syönyt enään vuosiin. Marjoja on pakastin pullollaan joita syön päittäin hunajan tai kinuskikasatikkeen kera  ja näiden lisäksi nautin tuoreista hedelmistä sellaisenaan tai tai raikkaina pirtelöinä väli- tai iltapalana.

Herääminen on mahdollista ilman kahvia ! Totta , vaikka en olisi uskonut jos joku olisi pari kuukautta sitten mokoman viisauden kertomaan.  En ole juonut kahvia kahteen kuukauteen ja hyvin olen selvinnyt ilman karvasta mustaavettä.

Riittävästä liikunnastani huolehtii edelleen Vili-koirani uskollisesti.

Vili 10v.

Verenpaineeni mittaan säännöllisesti kerran kuukaudessa, omalla mittarilla ja merkkaan luvut korttiini.

 Omron

Olen hankkinut myöskin sokerimittarin mutta teen sillä vaan joskus mittauksen, koska sokeriarvoni ovat ihan normitasossa senjälkeen kun lopetin sen älyttömän karkkien syönnin kokonaan. Laite on Breeze2 ja löytyy googlaamalla netistä.

Itsehoitoni sisältää myöskin  nämä pienet  turvavempeleet eli liukuesteet jalkineihin. Talvikelit ovat useinkin liukkaita ja vahvan, isohkon koiran kanssa liikkuessa tulee jalkineissa olla riittävästi "pitoa". Devisys/ koko L, ovat osoittautuneet tarpeisiini sopivimmiksi ja ovat erittäin kestävät, nastat eivät irtoa kuin parin/kolmen vuoden aktiivisen kulutuksen seurauksena. Tänä vuonna aion hakea sen kunnan myöntämän 10 euron avustuksen ikäihmisten liukuesteostokseen, muina vuosina en ole muistanut hakea moista.

Hoidan itseäni pääosin hyötyliikunnalla, kyllä se vain näin on. Ilman puutarhanhoitoa ja talvisin lumitöitä, olisin varmaan huomattavasti kehnommassa kunnossa. Fyysinen työ pitää lihakset kunnossa. Jos rähkin ulkotöissä yli ikäni tuomaa rajoitusta, saan selkäni hiukan kipeäksi, mutta siihen olen keksinyt itsehoidoksi "Selättimen". Muutamat kieputukset päivittäin ja mehukkaan  kipristävät venytykset kieputusten päälle niin kivuista ei ole tietoakaan.

Rauhalliset ja tehokkaat venytykset kuuluvat päivittäisiin puuhiini ja ovat tärkeä osatekijä itsehoidoissani. Pitkien kävelylenkkien jälkeen eivät jalkalihakset pysy vetreinä ilman venytyksiä. Niitä voi tehdä samalla kun katselee televisiosta vaikka uutisia. Jos jättää venytykset tekemättä niin lihakset eivät palaudu rasituksen jäljiltä ilman kiputiloja, se taas vaikuttaa tai estää saamasta rauhallista ja syvää yöunta.

Itsehoitoon tulee sisältyä myöskin henkisen puolen hoito; ihmissuhteet, läheiset ihmiset, ystävät,kirjallisuus, luonto, linnut, musiikki, kukat, taide. Kaikki edellä mainittu sopivina annoksina nautittuina sielun ravinnoksi, takaa hyvän terveydentilan myöskin henkiselle puolelle. Elämästään voi nauttia täysin siemauksin, eikä siihen tarvita epäterveellisiä nautintoaineita eikä muitakaan nykymaailman turhia "kotkotuksia".

Havuköynnös ja valopuu jouluksi

 En muista koskaan ennen aloittaneeni joulun valmisteluja kotona, marraskuun alussa. Nyt se tapahtui. Hankin valopuun ja asensin sen ihan itse ulos. Sytytän siihen valot tulevana viikonloppuna. Onkohan se liian aikaista ?  Ei ollenkaan...valopuuni on ulkoval, ei jouluvalo.

 Kolmesta Serbiankuusesta keskimmäinen sai ehkä jonkun taudin, kun se taipui yllättäin vaaka-asentoon jo vuosi sitten mutta säästin kaadon tämän vuoden marraskuulle, mielessäni jouluköynnös rappukaiteelle.

 Sen latva taittui tontin ulkopuolelle mutta en huolestunut kun maa-alue on kunnan joutomaata ja tulevaa kevyenliikenteen väylää, sitten joskus, kunhan kunta aktivoituu rakentamaan väylän ja puiston alueelle.

 Latvus oli saanut painokseen runsaat käpymäärät.

 Karsin kuusen ja pilkoin oksat pienemmiksi kun valmistan köynnöksen keittiön pöydällä. Laiton pöytää suojaamaan vanhan muoviliinan. Työvälineinä metallilankaa ja sopivat leikkurit metallilangalle.

 Valmista alkoi tulla... kuusi kasvattaa pitkiä havuja, ei siis mikään parhain lajike köynnösmateriaaliksi.

 Kyllä sitä köynnöstä vaan syntyy vaikka en ole mikään taituri tässä hommassa. 

 Valmis havuköynnös asettumassa jo kaiteelle, tosin kiinnitys on vielä hiukan kesken ja siksi tuo repsotus.

 Lopputulos on mieleiseni, "kun työn näkee niin tekijän tuntee" sanoisi Matilda-mummoni jos näkise tekeleeni. Illan hämäryys yllätti joten kuvista tuli hiukan hämyisiä ja ulkovalojen laiton köynnökseen jätin huomisen päivän puuhasteluihin.

 Sivutuotteena syntyi kranssit pihasaunan ovelle

ja ulko-ovelle,

Vaikka jouluvalmistelut on aloitettu kohdallani, ei tunnu yhtään jouluiselta kun aurinko paistaa ja ulko lämpötilat ovat päivisin lähellä kymmentä astetta. On valoisaa ja lämmintä.