Sammakonkutua pienellä suihkulähteelläni

Pienellä suihkulähteellä on lauta sitä varten että oravat, siilet ja sammakot pääsevät vedestä ylös. Nyt laudalle on ilmestynyt sammakonkutua.

Olen keväisin huomannut lähdettä tyhjentäessä että siellä on useampikin sammakko pitänyt talviasunto

naan ja siksi en ole vielä tyhjentänyt lähdettä kun öisin on ollut pakkasia, ajattelin sammakko-ystävieni viihtyvyyttä. No lähteen kunnostus saa odottaa vielä sammakonpoikasten kehitysvaiheen ajan. Laitan vesipumpun vasta kun pokaset ovat saavuttaneet loikkimisiän.

Kevättähdet loistavat isoina kukkaryppäinä...

samoin valkoiset krookukset ja hyäsintit

krookukset 

valkoiset krookukset

tänä vuonna entistä runsaimmin ryppäin

tässä on joku aikainen lilja lajike kukassa.

Metsäkauriit ovat vierailleet pihalla ja syönneet hiukan tulppaanien alkuja ja krookusten nuppuja, mutta ei vielä aihetta huoleen. Kunhan kasvimaalle tulee heille enemmän syötävää niin täytyy harkita jonkinlaista "karkotetta" etteivät syö ainakaan lehtikaaleja eikä muitakaan maustevihjanneksia.

Tänään lauantaina olikin lämpöennätys  +16 astetta varjossa. Kyllä kelpaa lueskella ja nauttia pihan kukkarunsaudesta; pihakeinussa istuen.

Palmusunnuntaina

Palmusunnutai on vierähtänyt iltaan. Jostakin syystä en voi tykätä virpojista ja heidän ovikellon soitoistaan. Siispä mykistin ovikellon ja asetuin mukavasti sängylle, tyynyjen varaan lukemaan Anita Auren kirjoja jotka lainasin kirjastosta viimeksi. Viihdyin kirjojen parissa taas kerran, rattoisasti, rauhassa virpojilta.

Mistähän lienee syntynyt moinen virpoja-allergiani, sietäisi miettiä... no samanlainen tunne on Jehovantodistajiakin kohtaan. Yleensäkään en pidä oveltaovelle kaupustelijoista vähääkään. Tämän kevään riesoina ovatkin olleet kaikenmaailman "mykät" tummaihoiset tyypit putkikasseineen jotka levittävät rihkamaa myytäväksi heti kun ovea hiukankin ehtii raottamaan.
 Kyllähän minäkin ymmärrän pienten lasten virpomistouhut ja mielelläni olen heille namuja antanut, varsinkin kun lapset ovat tuttuja naapurinmuksuja. En vaan voi tykätä isojen likkojen kerjuuhommia  kun vanhemmat vielä tuovat neidit autoille kerjuulle ja jos antaa karkkeja niin naamat ovat kurtussa, luultavasti raha olisi mieluisampaa "palkkiota".

Omaa rauhaa tarvitsi myöskin vatsataudin läpikäynyt Velmu-hauveli, joka oli päässyt syömään omin luvin voimakkaasti maustettua koirille kuulumatonta safkaa ja maha oli pahasti sekaisin jonka seurauksena Velmu oksenteli ja ripuloi. Onneksi se kuitenkin joi raikasta vettä ettei nestehukka päässyt yllättämään. Nyt iltapäivällä koiran olo on kohentunut ja maha rauhoittunut, mutta väsyttää edelleen kovasti joten menossa ovat pidennetyt päikkärit.

Asiasta kolmanteen; KARKKILAKKO pitää vielä, siis kaksi viikkoa ilman namin namia, HYVÄ MINÄ !

Leppoisaa Palmusunnuntain viettoa kaikille !

Karkkilakko itsehoitona

Nyt se älytön makeisten syönti on LOPPU !

Olen viikottain ostanut irtokarkkeja ihan vaan itselleni ja syödä mussuttanut ne ihan itse. Liiallinen makena syöminen ei ole hyväksi terveydelle tässä vanhuusiässä, vaarana on aikuisiän diabetes.

Tunsin jo omituista väsymystä ja näkönikin tuntui hiukan muuttuneet, toisinaan tuntui että silmissä oli jotain sumua, varsinkin pitkään lukiessa. Sokerimittari ... missähän se on ?

Meille oli tullut mittari aikoinaan Matin sokeriarvojen tarkkailuun joten oli aika vaihtaa laitteeseen patteri ja sokeria mittaamaan.

9.4 huh huh, se on liikaa, onhan minulla ollut sokeri aina siinä 5.5 - 6.4. Oli korkea aika ryhdistäytyä ja tehdä korjaukset syömiseeni.

Poistan aluksi vaan makeiset , siirryin jälleen makeuttamaan kahvini Stevialla, en aio muuta muutosta nyt tehdä ruokatottumuksiini.

Tunnen oloni muilta osin ihan hyväksi, verenpaine lukematkin ovat suht koht hyvällä tasolla. Painoni on hiukan noussut mutta siihen tulee korjaus hyötyliikunnalla kunhan pääsen kunnolla ulkohommiin.

Talvi on mennyt ilman infulenssarokotteita  ja flunssia. Olen syönyt D-vitamiinia pillerin päivässä, liekö siinä lääke flunssallekin.

Säännöllistä liikuntaa tulee koiria ulkoilutettaessa ihan sopivasti, siihenkin jää koukkuun ettei voisi  jättää yhtäkään aamua ilman koiralenkkejä luonnossa.

Olen itse itselleni haaste, miten pitkään selviän iän mukanaan tuomien kremppojen kanssa ilman terkkarin apua, itsehoidoilla... näillä mennään :)

Variskin jo pesäntekopuuhissaan

Varikset ahkeroivat pesää rakentaen. Keräilevät heinikosta korsia ja pilvikirsikasta kuivuneita ja ohuimpia oksia isohkon kantamuksen nokassaan...

...naapuri tontilla olevan isoimman männyn latvukseen.... pariskunta työskentelee hyvin aktiivisesti.

Eilen satoi lunta 6 cm.  Takatalvi vaikutti lintujen puuhissakin,  pienen tauon  mutta jo puolenpäivän aikaan pesäntekohommia jatkettiin ahkerasti.

Keltasirkut ovat syöneet kauralyhteen melko tyhjäksi... oljet ovat myöskin varis pariskunnan mieleisiä rakennustarvikkeita, joten annan sen vielä olla paikallaan.

Pihapiirissä olevaan mäntyyn on oravat tehneet syksyllä pesän. Ennestään siinä oli sepelkyyhkyn pesä jota oravat tuunasivat mieleisekseen. Tänä aamuna saapuivat kyhkyt katsastamaan pesäpuutaan jääden oksille nuokkumaan, varmaankin  niitä harmitti kodinvaltaajat kun linnut lähtivät pois....

Tali- ja sinitiaisetkin katselevat pesäpönttöjä kesämökikseen....

Rattoisaa on seurata pihan eläimiä ja lintuja puuhissaan, nyt se aika on koittanut. Työssä ollessani vain haaveilin ajasta jolloin elämä olisi niin kiireetöntä että voisi jäädä tarkkailupuuhiin, nyt sen ajan elämässäni olen saavuttanut. Olen huolehtinut etten ota mitään ajankäyttöäni sitovaa tehtävää tai menoa. Kaikista pyynnöistä olen vaihtelevalla kohteliaisuudella kieltäytynyt. 

Luonto ja eläimet ovat tänä keväänä harrastuksistani ykköstilalla. Enkä aio nukkua kevätaamuisin vaan herään auringon kanssa kilpaa ja vietän päivän varhaiset hetken ulkona, pihalla tai luonnossa, nauttien kevään tulosta täysin siemauksin.

Metsäkauriit ruokailemassa

Metsäpeura pariskunta tuli lähimetsiköstä kyläilemään.

Nurmikkoa löytyi syötäväksi.

Toisella oli joku "seremonia" menossa; hyppeli ja pyöri kuin joku väkkärä konsanaan.

Tämä vilkas yksilö jätti kaverin aterioimaan ja lähti tutkailemaan aluetta.

Mitähän kasvimaalta löytyisi?

Lehtikaalin varret maistuivat makoisasti.

Mitä naapurissa tapahtuu?

Toinen vaan aterioi, kun vilkas kaveri jo jatkaisi matkaa.

Tietä pitkin lähtivät jatkamaan matkantekoa.

Kauniita olivat mutta arkoja, toivottavasti eivät tule kesällä lehtikaali maalleni. Ovat kivoja katseltavia mutta en halua niitä vakituisiksi ruokavieraikseni.

Kevään ensimmäiset kukat

 Kevään ensimmäiset krookukset availevat arastellen terälehtiään, auringon säteiden innoittamana.

 Uusi ihanuus, Talventähti

Syksyllä istutettu Näsiäkin on selvinnyt talvesta hyvin, kukkanuput jo "pullistelevat".

Joka ikinen aamu on pakollisena kuviona "tarkastuskierros" kukkapenkeillä, ketkä ovatkaan ensimmäisinä kohottautumassa auringon säteitä kohti ja ketkä kaikki ovat selvinneet talven kourista. Moinen puuha on jännittävää kuin hyvän dekkarin luku, ehkä vielä astetta jännittävämpääkin.

Tulevalle viikonlopulle on säätiedoissa luvattu lumipyryjä ja kylmempää ilmaa, joten ei vielä tohdi siivota kuivuneita kukkien lehtiä pois koska ne hiukan suojaavat kasvia kylmältä. Kyllä niin tekis mieli tehdä jotain puuhastelua pihalla mutta täytyy vaan olla järkevä ja odotella kevään kehitystä ja lämpimämpiä säitä.

Kellarissa asustaneet pihakukat voivat hyvin, tehden jo uusia lehtiä ja silmuja. Pelakuut ovatkin saaneet jo uudet mullat ja ovat hyvässä kasvussa.

Aurinkoista kevätpäivää kaikille :)

Omenapuiden leikkausta ja mustarastaan konserttia

Kevään tulo on siinä vaiheessa kun täytyy leikata omenapuut. Pianhan noi 5 puuta on leikelty, toista oli ennen kun niitä oli kolminkertainen määrä. Yritin noudattaa hortonomi-tyttäreni antamia ohjeita ja monivuotinen kokemus myöskin käytössä mutta aina se on yhtä vaikeaa. Harmi etten ajatellut kuun vaihetta, leikkaus olisi pitänyt tehdä vasta laskevan kuun aikaa, Tekevälle sattuu... onko tuolla nyt väliäkään kyllä minulle riittää vähempikin omenasato ja jos puut kasvavat vimmatusti niin onpahan taas ensi keväänä mitä leikellä.

Ihana keväinen ääni kun Mustarastas lauloi.

Kevät keikkuen tulevi...lunta ei ole yhtään..... sipulikukat ovat jo aloittaneet kasvunsa... toivoa saa ettei takatalvi yllätä kylmyydellään.

Aloitin eilen pihasaunan lämmityksen , siis kesäkausi on korkattu.

Mennyt viikko on ollut taas suruviestin sävyttämää alakuloa.... naapurin rouvan elinikäinen ystävä kuoli yllättäin... hän menetti vakiyuisen ulkoilukaverin ja parhaan ystävänsä jota ei voi kukaan korvata. Lähinnä olen yrittänyt olla hyvä kuuntelija. Elämä on... koskaan ei tiedä milloin kutsu käy vehreämmille niityille.

Olen lukenut edelleen hyvin paljon ja loppujen lopuksi virkattuja tyynynpäällisiä tuli tehtyä 7 kpl. Homma pääsi ryöstäytymään käsistä, en malttanut lopettakaan mutta nyt se  on loppui!

Viettelin Sininkin kirjallisuuden pariin jotta ikävä Kyttä-koiran poismenosta lientyisi edes vähän. Nyt meitä on kaksi lukutoukkaa suvussa.

Rattoisaa sunnuntai-illan jatkoa ystävät....lukemisiin !