Kevään tulo on siinä vaiheessa kun täytyy leikata omenapuut. Pianhan noi 5 puuta on leikelty, toista oli ennen kun niitä oli kolminkertainen määrä. Yritin noudattaa hortonomi-tyttäreni antamia ohjeita ja monivuotinen kokemus myöskin käytössä mutta aina se on yhtä vaikeaa. Harmi etten ajatellut kuun vaihetta, leikkaus olisi pitänyt tehdä vasta laskevan kuun aikaa, Tekevälle sattuu... onko tuolla nyt väliäkään kyllä minulle riittää vähempikin omenasato ja jos puut kasvavat vimmatusti niin onpahan taas ensi keväänä mitä leikellä.
Kevät keikkuen tulevi...lunta ei ole yhtään..... sipulikukat ovat jo aloittaneet kasvunsa... toivoa saa ettei takatalvi yllätä kylmyydellään.
Aloitin eilen pihasaunan lämmityksen , siis kesäkausi on korkattu.
Mennyt viikko on ollut taas suruviestin sävyttämää alakuloa.... naapurin rouvan elinikäinen ystävä kuoli yllättäin... hän menetti vakiyuisen ulkoilukaverin ja parhaan ystävänsä jota ei voi kukaan korvata. Lähinnä olen yrittänyt olla hyvä kuuntelija. Elämä on... koskaan ei tiedä milloin kutsu käy vehreämmille niityille.
Olen lukenut edelleen hyvin paljon ja loppujen lopuksi virkattuja tyynynpäällisiä tuli tehtyä 7 kpl. Homma pääsi ryöstäytymään käsistä, en malttanut lopettakaan mutta nyt se on loppui!
Viettelin Sininkin kirjallisuuden pariin jotta ikävä Kyttä-koiran poismenosta lientyisi edes vähän. Nyt meitä on kaksi lukutoukkaa suvussa.
Rattoisaa sunnuntai-illan jatkoa ystävät....lukemisiin !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti