Vanhuus ei pelota

Orkideat kylpevät aamuauringon loisteessa....

Sain joukukan joka innostui vielä kukkimaan helmikuussakin.......

Kaikki mediakanavat toitottavat tänä päivänä vanhusten hoidon laiminlyönneistä. Mielestäni nyt on menty hiukan liian pitkälle ongelmatapausten  julkaisemisissa. Ymmärrän kyllä toimittajien innostuksen, mutta kuka ajattelee miltä meistä vanhuksista tuntuu.

Kuitenkin laiminlyönteihin ovat syyllistyneet vain monikansalliset hoivayritykset joiden arvomaailman tärkeimmistä tavoitteista on mahdollisimman suuri taloudellisen hyödyn tavoittelu. Hyvin ovatkin pyrkimyksissään onnistuneet, kun ollaan saatu tiedotusvälineistä lukea monikansallisten yrityksen miljonääripomoista. 

Yritykset ovat käyttäneet hyväkseen hoitoalalla ja kunnissa vallitsevaa valvonnan puutetta. Osasyyllisiä ovat myöskin vanhusten omaiset jotka ovat liiaksi luottaneet hoidon tasoon. Ehkä käynnit omaisen luona ovat harventuneet ja olleet liian pikaisia, etteivät ole havainneet puutteita. 

Onneksi julkishallinnon hoitopaikat ovat vielä maineeltaan hyviä, monista hallituksen  "leikkauspäätöksistä"  huolimatta. 

Sytytellessäni pihasaunan kiukaan ja vesipadan alle tulia, tunsin voimallisen tyytyväisyyden aallon sisimmässäni, kun saan olla vielä sen verran hyvässä kunnossa että selviydin itsekseni omakotitalon ja huushollini askareista.

Onnen tunne vaan lisääntyi sununtaiaamuna kun helmikuinen kevätaurinko nousi saunan takaa ja sai keittiön ikkunalla kukkivat lempikukkanikin loistamaan entistä räväkämmin. Olin tyytyväinen itseeni kun olin edellisenä päivänä viritellyt aurinkosuojat rodopensaalle, sehän ei ollut helpompia hommia lumikinosten keskellä rämpiessä.

Pari viikoa sitten ei noikaan  hommelit olisi onnistuneet kun asentohuimaus yllätti. Se vie aina oman aikansa, kun siitä selviää omahoidolla kokonaan. Niin että ei tämäkään mummeli ole vaivoitta elämästään selvinnyt. 

Yhtään en ole katunut nauttimatta jääneitä viinejä/viinaksia ja muita herkkuja. Valintani on osoittanut hyväksi terveydelleni. Tässä kun olisi vielä kiusana diabetekset ja liikapainot, ynm. 

Tämän hetken terveysongelmat pystyn vielä selättämään "omahoidoilla". Seuraan verenpainettani ja sokeriarvoja säännöllisesti omilla mittareilla. Hyötyliikunta ja pitkät koiralenkit ennalta ehkäisevät monet rempat ja korvaavat  turhat lääkitykset.

Toivottavasti vointini säilyy nykyisellä tasolla , että saan edelleen viettä vanhuuden päiviäni omassa mökissäni, omien kukkaistutusteni ympäröimänä. 

En  tunne pelkoa tulevaisuudestanikaan hoitokodeissa, koska tiedän että läheiseni hiuolehtivat tarpeistani puolestani, jos en enään itse pysty.  Toivottavasti en suututa ketään suorasuullani, etteivät sen vuoksi hylkää meikämammaa hoitokotiin oman onneni varaan. Tiedän etteivät hylkäisi missään nimessä, varmaankin päivittäiset vierailut jatkuisivat nykytahtiin. Huvittaa jo kuvitelmatkin siitä miten flikat käyvät hoitajien ja hoitojen kimppuun jos kaikki ei suju tarpeeksi hyvin 😍

Lunta...lunta......lunta.....

 Lumitaakat pensasaidoilla.....pitäisköhän tehdä jotain???????

 Ei hyvältä näytä.....

 Orapihlaja-aitakin lumivaipan alla.....

 Tapionpöytä talviunilla 😴

 "Vanharouva" turvassa rusakoilta ja pakkaselta 👍

Olen aina tykännyt lumen kolaamisesta mutta nyt olen saanut siitä hommasta tänään tarpeekseni. Valtavat lumikasat ovat kasvaneet parin viikon aikana aivan huimiksi. Eka kerran kävi mielessä tilata "mönkijäpojat" hommiin kun näin niiden touhuavan naapuritontilla. 

Johan tässä kehittyy roima ylikunto tälle mummelillekin. Niin se lumi sai taas kyytiä kun alkuun pääsin. Vapautin vielä lumihommien päätteeksi pensasaidat lumitaakoistaan, ettei aita menetä muotoaan kun oksat taittuvan liiaallisen painon alla, siis talvihuolto aidoille.

Melko paljon ihmiset valittavat katujen aurausurakoitsijan työstä, milloin on tontin liittymä tukittu lumivallilla ja milloin lumet paiskottu auton pakoputkeen. Tällaisena talvena ruikutukset ovat asiattomia. Jokaisen pitäisi katsoa ensin miten itse tekee lumityöt omalla pihatiellään mihin lykkii ne lumikasat ja rakentelee lumivallit. Onneksi meidän alueella on ammattitaitoinen ja tehokas auraaja, on ilo katsella koneen tehokasta ja nopeaa työskentelyä.  Eikä ole isoja valleja jäänyt pihatieni päähän kolattavakseni, mutta en ole kasannut lunta katualueellekaan, auraajan pukattavaksi. 
Onkohan sekää ihan asiallista kun jotkut kolaavat lumet pihaltaan, kadun yli toisten tonteille? 

Ja ne postilaatikon edustat??????? Eikö ihmiset yhtään osaa huomioida jakajan sujuvaa pääsyä omalle postilaatikolleen, hän tekee työtään ja jos normaali jako ei onnistu lumiesteen vuoksi niin minä jättäisin kyllä postit jakamatta semmoseen talouteen. Palvelua puolin ja toisin !!!!!

Tämän päivän hyötyliikunta annos on suoritettu ! Olen taas kerran erittäin tyytyväinen siihen että suoriuduin lumitöistä ihan itse. Nyt on yksi päivän parhaista hetkistä kun laittaa kahvinkeittimen porisemaan ja istahtaa keittiön pöydän ääreen odottelemaan "alatalonemäntää" kahviseuraksi, elämä laiffii 💖💙💝💜

Kylpyläreissulla

 Lunta oli Kuopiossakin riittämiin.....

Hiukan jännitti keliolosuhteet kun reissulle lähtöaamuna satoi sankasti lunta. Turhaan huolehdin, matkan teko sujui joustavasti. Plättä antoi kyydin läpi kinosten, linja-auto asemalle ja bussikin kulki melkein aikataulussa Hesaan. 

Olin päättänyt lähteä junamatkalle lähtöasemalta, koska junanvaihto Tikkurilassa ei tuntunut kivalta, viime reissullani. Siirryin kävellen Kampista rautatieasemalle ja se osuus osoittautui koko matkan pahimmaksi kokemukseksi. Katukivet olivat liukkaita ja aurauskalusto pyöri ihmis vilinän seassa, mutta selvisin siitäkin ja olin asemalla hyvissä ajoin ennen junan lähtöä.

Yllättävää oli todeta miten suosittua junalla matkustus onkaan. Vaunut olivat täysiä, vierustoverit vaihtuivat, jopa 4 tyttöstä ehti istahtaa viereeni menomatkan aikana. Olisiko junalippujen hinnat vaikuttaneet suosioon halpuutensa vuoksi, silla Hki-Kuopio lipun hinta oli vain 22,20 euroa, tosi halpaa lystiä.

Huonosta säästä riippumatta juna oli vaan 40 minuuttia aikataulusta jäljessä, joka ei meikäläistä yhtään haitannut, eläkeläisellä on sitä aikaa.....

Loppumatka kylpylään hoitui taksilla ja siinäkin oli tapahtunut muutoksia hinnoittelussa, muistaakseni edellisellä kerralla taksi veloitti melkein puolet enemmän samasta matkasta.

Mahtava tunne saapua perille, hankalasta säästä huolimatta, ennestään  tuttuun kylpylään.

Vastaanotto oli ammattitaitoisen ystävällistä.

Huone oli viihtyisä, remonttia oli tehty ja värivalinnat tekstiileissä ja huonekaluissa ennestäänkin onnistuneemmat. Kauniit kaakelit kylppärissä. Siistiä!  Ja vielä 1 hh.

 Nopeasti suihkuun ja uimapuku kylpytakin alle..... hissille....neljännestä kerroksesta alakertaan, altaille polskuttelemaan. 

 Olipa ihana rentoutua porealtaissa aina välillä, kunnon uinti suorituksista palautuen.

Nautin suunnattomasti myöskin kylpylän runsaista puffet- pöydistä. Oli kerrankin mahdollisuus valita kalaa jokaisella aterialla, ei tehnyt lihaa mieli lainkaan kun oli mistä valita. Runsas salaattipöytä oli myöskin ilo silmälle. Yllättävän paljon kului aikaa ruokailuun kun siihen sai keskittyä omassa rauhassa. 

Yhden päivän lomasta käytin hemmotteluun; jalkahoitajalla, kampaajalla ja kasvohoidossa. Kyllä savolaiset omaavat myöskin tuottaa nautinnolliset hemmottelupalvelut  asiakkailleen.

Kuntosali oli myöskin majoitusvieraiden vapaassa käytössä, mutta minua se ei kiinnostanut tippaakaan. 

Iltaohjelmaksi oli ravintolassa elävää musiikkia, tantsuloineen  karaoke ja tietysti A-oikeudet. 

Kaikenkaikkiaan oli erittäin antoisaa viettää yksityisesti kylpylälomaa, ei tarvinnut "ryhmäytyä" eikä osallistua lomaohjelmaan....kerrankin sai olla vaan ..... yksikseen ..... nauttien. Eikä tarvinnut huonettakaan jakaa kenenkään kanssa. Niin harvoin olen saanuit olla koko elämäni aikana yksin, aina on ollut porukka ympärillä ja on täytynyt kulkea ryhmän ohjelmien mukana.
Kuitenkin ihmisiä oli ympärillä, koska kylpylä oli täyteen buukattu, ettei lomastani muodostunut aivan "hiljaisuudenretriittiä" mutta eipä tarvinnut kuunnella ikäisteni sairauskertomuksiakaan. Olin varmaan ainoa ikäihminen, koska vieraat olivat enimmäkseen lapsiperheitä ja eri-ikäisiä "nuoriapareja".

Virkistävä loma mutta oli tosi ihana palata omaan kotiin ja omaan arkeen. Seuraavana päivänä kirjoitin Solaris-lomille hakemuksen tuetulle lomalle. Marraskuun lopulle, ikäihmisille suunnatulle hyvinvointilomalle. Aika näyttää, myöntävätkö tälle mymmelille lomaa.

Ipana- belkkarin 4-vuotis synttärit

 Saako jo ottaa?

 4-vuotis synttärikakku

 Kiitos, kakku oli maistuvaisti, söin  nautiskellen 💝

 Kuinka ollakkaan.... "lähettipoika" toi merkkipäivän kunniaksi ison laatikollisen peuranluita.

Apuva ! Mamma tulethan pilkkomaan, noin isoja en uskalla ottaa kiinni.😂

Vanha kirves on hyvä työkalu luita pilkkoa. Sopivat "annospalat" pakattuina pakasteeseen, siinä on taas pitkäksi aikaa Ipanalle kaluttavaa.... hammaskiven ehkäisyä luonnon menetelmällä. 

Hiukan sottaista hommaa mutta mitä ei tekisi  lemmikkiensä hyväksi 💗

Joulupukki yllätti

Joulunpyhät onnistuneesti vietetty, ja mikä parasta taas kerran joulusta koitui ihan erilainen joulu. Perinteitä tosin tulee noudatetua rajoitetusti, lähinnä kukkien, kynttilöiden ja himmelin myötä. Hyasintin tuoksu  ja amarylliksen komeus kuuluvat ehdottomasti jouluuni, nyt sain myöskin atsalean joka piristi kukkavalikoimaa entisestään. Orkideat ovat vielä runsaassa kukassa, vaikka aloittivat nuppujen kehittelyn noin vuosi sitten. 

Himmeli-vanhus siirtyi ullakolta keittiön kattokoristeeksi. 

Aattopäivän suunnitelmiin sisältyi joulukalan savustus. Hukan arvellutti koko touhu, kun en ollut ennen savustanut itse mitään, vierestä seurannut kun Matti-pappa hoiteli aina kalahommat, ei siihen ollut muilla nokan koputusta.

Tulia tehdessä tuli kännykkään viesti;  "keitetäänkö ekaks nokipannukahvit?" Nokikylkinen pannu vaan tulille ja porot sekaan, kylläpä se maistukin taas makoisalta, viimeksi keitelty mökkirannassa, silloin oli vielä kesä kauneimmillaan.

Savustuspöntön alla on sopiva tuli ja pohjalla leppälastuja, miedosti suolattu kala ritilälle ja kansi visusti kiinni.......

 

pienemmiksi pilkotut puut antavat tasaisen tulen.....

 se onnistui hyvin.... kalasta tuli mehukas ja suolakin oli sopiva...nam nam...

Olimme sopineet jälleen noudattaa yhteistä päätöstä ettei satsata varoja lahjoihin, jotakin pientä vaan jokaiselle. Turha toivo että kaikki pysyisivät sopimuksessa. Porukka olikin tehnyt salassa minulta, yhteisen sopimuksen; lähettää tämän mummelin kylpylään !!!!!!!

Puinen lahjakortti

Sinin käsialaa, taidokkaasti tehty !

Onnistuivat yllättämään meikäläisen.... hyvä etten saanut sydäriä!!!!!

Itku pääsi....hyvästä mielestä....

Välillä tunsin pienen kiukun tunnetta kun ovat tuhlailleet rajallisista määrärahoistaan meikäläisen huvitukseen, onhan heillä jokaisella omat projektinsa jotka nielevät kaikki ylimääräiset eurot. 

Ei voi olla totta.... tulossa ovat junamatkat Kuopioon, kylpylän monipuoliset nautinnot ja ne notkuvat herkkupöydät, seurasta puhumattakaan. 

Kylpylähotelli Rauhalahti täyttää kaikki minun "laatuvaatimukseni", saas nähdä mitä mieltä

olen tulevan reissuni jälkeen kun kylpylässä on tapahtunut johtajan vaihdos, perästä kuuluu!

Joulupukki  yllätti vielä Tapaninpäivänäkin pahaisen kerran , kun pukki saapui uusi liesi kainalossa ja vielä asensi vanhan hellan paikalle.

Siemens pois.....

 

Rosenlew tilalle. 

Huomenna päättyy 3 vuotta kestänyt leivonlakkoni !!!!

Eivätkä lahjat vielä tähän loppuneet?????!!!!!

Tänään joulupukin lähettitonttu toi potkupyörän, "City ESLAN". Nyt saa Ipa-hauvelikin kunnon juoksutukset, niin eiköhän ne liikakilot karise tuonne kylän raitille.

Tänä jouluna pukki täytti monen vuoden toiveeni, jälki- ja etukäteen. Ehkä tämän pahasuisen mökinmuorin täytyy muistaa olla tuleva vuosi entistä kiltimpi, puheissaan ja teoissaan. 

Kumpa saisi joulupukilta toivoa myöskin aineettomia lahjoja, niin toivoisin läheisilleni, ystäville ja naapureille terveyttä,  toipumista sairauksista ja kaikenlaisista krempoista ! Se ei taida olla joulupukin hallintoaluetta, mutta lähetän kuitenkin toiveeni tuonne jonnekin.... kyllä te tiedätte...palaan iltarukouksessani aiheeseen tarkemmin. 

Levollisia vuoden 2018 viimeisiä päiviä, ystävät! 

Hämärähyssyä

Vuoden pimein aika on meneillään ja siitä johtuen oli aivan pakko asennella vanha ja huonokuntoinen vakopuu pihan piristeeksi. Osa puun oksista on jo pimeänä, mutta ajattelin että ole siinä nyt vielä tämä syksy, olethan palvellut valoisuudellasi tarpeeksi kauan, ruosteisista piuhoistasi huolimatta. 
http://marjanpuuhastelut.blogspot.com/2017/11/valopuun-istutus.html

Joka päiva oppii jotakin uutta, niin se vaan on. Jouluruusu on uudelta nimeltään lumiruusu.

...

Pihalle istutettuihin lumiruusuihin on tullut niukasti kukkanuppuja. Laitoin suojaverkot niiden päälle, etteivät fasaanit popsi meheviä nuppuja nokkiinsa.  

Hyvänlaatuinen asentohuimaus pääsi yllättämään lauantai aamuna totaalisesti. Herättyäni käänsin pääni sivulle yöpöydän suuntaan, kelloaikaa tarkistaakseni ja hups.....huone pyöri rajusti....makailin silmät kiinni tovin, kunnes pahin pyöriminen laimeni. Yritin nousta istualleni leuka toiseen olkapäähän suunnattuna ja onnistuin hitaasti nousemaan loppujen lopuksi jaloillenikin. Huimaus oli sillä kertaa ohi. Seuraavat tunnit  voin pahoin, annoin pari kertaa ylen. 
Muistin saaneeni pari vuotta sitten terkkarista itsehoito-ohjeet ja ne löydettyäni menin sängyn reunalle riiputtamaan päätäni reunan yli puolelta toiselle. Liikesarja on n.s. Epleyn menetelmä, jolla sisäkorvan käärikäytävän kide saadaan kaadettua pois käärikäytävästä. Muutaman hoitokerran jälkeen tilanne alkaa helpottua.
Liikesarjaan kuuluva päänasento ja koko hoito ei ole miellyttävä kokemus, se aiheuttaa oksettavan olotilan.  Sain taas itsehoidolla kurjan vaivan hoidettua, eikä tarvinnut hakeutua terveyskeskukseen.
Harmitti sekin että piti perua synttärijuhliin osallistuminen, pitikin moinen vaiva iskeä juuri tänä lauantaina.  

Onneksi Suvi haki Ipa-koiran omaan laumaansa, niin sain "koiranhoitosaikkua" ja sain keskittyä oman tilani hoitoon. 

Kolmen kopla jälleen koolla, heijastinliivitkin liikenteessä kaikilla yllä. Kyllä tekee Ipalle hyvää päästä kunnon juoksulenkille, sulattaen vähän kerääntyneitä liikakiloja ja vahvistaen lihaskuntoa, porukassa vauhti on hurjan paljon kovempaa kun yksikseen juosten. 

Ipa-koira on taas vahtinani ja huolehtii pääosin liikunnastani.  Voi miten pieni ihminen voikaan nauttia arjen pienistä asioista, kun saa olla terveenä ja pystyy suoriutumaan  itse omista askareistaan. Olen erittäin huono sairastelemaan, tuskastun olotilaani ja siitäkös verenpaine lukematkin ponnahtavat taivaisiin. Kannattais hiukan hidastaa ja hyväksyä iän tuomat rempat "ikälisänä", opetellen niiden kanssa nöyrästi elämään. 

Syystyöt pihamaalla ovat pääosit tehdyt, tosin pientä haravointia voisi vielä harrastaa poutapäivinä hyötyliikunnan verran. 

Marraskuu asettaa meidät nauttimaan sisätiloissa takkatulien ja kynttilöiden valosta ja lämmöstä. Ei yhtään haittaa vaikka aurinko ei käy edes pilkistämässä piven raosta, on vaan niin ihana loikoilla sohvalla torkkupeiton alla ja nauttia hämärähyssystä. 

Pelargonien "nukkumatti" hukassa

 Sää ennusteiden kertoessa tulevista hallaöistä, vein ulkona olleet pelakuut kellaritiloihin talvehtimaan. Vanhimman ja huonokuntoisimman laatikollisen, joka olisi ollut viisasta heittää kompostiin, laitoin kellarin ikkunalle ja kuinka ollakaan, ne yltyivät kukkimaan uudella innolla. Koko kesänä niissä ei ollut noin paljon kukkanuppuja ja kukkia kun nyt on. Pitäisi mennä jo talviunille mutta mionkäs teet kun nukkumatti on häviksissä.

 Maksaruohot ovat pihalla parhaassa kukassa...... 

 ei paljon haitannut vaikka peurat söivät alkukesästä niiltä latvukset...

 kurjenpolven syksyn viimeisiä kukkia...

Mangoldi säilyy kasvimaalla pienistä pakkasista huolimatta. Siitä saa lisäväriä kasvisruokiin ja voi käyttää myöskin lehtiruodit, soveltuu mainiosti esim. wokkiruokiin.

Kasvimaalta löytyy vielä persiljaa ja sipilinvarsiakin, maustamaan ja vitamiineja lisäämään ponipuoliseen kasvisruokavaliooni ja kaikki tuoreita ekotuotteita 👍

Syyssyrikka ja ruostekukka ovat vielä kesäisellä kasvupaikallaan, nauttimassa lämpöisen syksyn aurinkoisista ilmoista. Saas nähdä miten tämä pitkä kasvukausi vaikuttaa ensi kesän kukintaan, sen on sitten nähtävissä tulevana suvena. 🌞

Pihapuuhasteluina olen kitkenyt kukkaistutuksia ja sitä hommaa on riittämiin, johtuen menneen kesän helteestä jolloin ei jaksanut pihalla kykkiä. Kompostimultaa kärräsin aina kitketylle alueelle, ompahan tehty;  kevääksi valmiina. Mummoni sanonta tuli taas mieleen: "tehdynkin työn edestään löytää" HYVÄ MINÄ 💪👌💟