Huonekasveille uudet mullat ja muuta puuhastelua

Tavakseni on muodostunut vaihtaa huonekasveille mullat aina keskellä kesää. Ennen tein saman homman kevät talvella. Olen havainnut etteivät minun kukkaseni ole protestoineet uutta käytäntöä vastaan, eli niille on ihan sama milloin ne joutuvat kovempaan käsittelyyn. Kesällä koko istutustyön voi tehdä ulkosalla ja näin säästyy ylimääräiseltä siivoustyötä, kun mullat voi haravoida nurmikkoon ja sade pesee likaiset työn jäljet.

 Orgideat ovat kukkineet taukoamatta, joten olen joutunut siirtämään niiden istutusta kukinnan vuoksi. Nyt "repäisin" ja muutin isoimman niistä oikeaan ruukkuunsa, saapa nähdä häiriintyykö kukinta ja aukeavatko uudet kukan nuput. Tosin en hajoittanut juuristoa vaan rikoin kukkakaupan ohutmuovisen ruukun ja sain koko hoidon siirrettyä uuteen ruukkuun, sekä täytin uusilla kuorikepaloilla vain tyhjäksi jäävät kolot. Toivottavasti ahkera kukkijani ei tykänny huonoa, sen sitten aika näyttää mitä se siirrostä piti.

 Liuska-aralia on kasvattanut altakasteluruukun täyteen juurakkoa, jopa vesitila oli täynnä juuria. Olen vaihtanut muutaman vuoden siihen vain pintamullat, nyt siirsin sen isompaan altakasteluruukkuun, revin juurakkoa pienemmäksi ja laitoin uudet mullat.

 Pihanurmella oli tämäkin mullanvaihto helppo tehdä.

Olisikohan pitänyt leikata koko kasvia pienemmäksi, en kuitenkaan sitä tohtinut tehdä, kasvakoon, kun on vielä tilaa kasvaa.

 Viirivehka sai myöskin kovemman käsittelyn, poistin kaikki kukkineet kasvut pois kokonaan, juuria myöten, näin sain sen mahtumaan entiseen ruukkuunsa.

Koko päivähän siinä kului multia vaihtaessa, että kaikki saivat tarvitsemansa hoidon. Nyt se on tehty, eikä tarvitse moiseen hommaan ryhtyä ennen kuin vuoden päästä aikaisintaan.

Viime päivinä taivaasta on tullut vettä vaihtelevalla voimakkuudella ja määrillä. Niinpä huonekasvitkin saivat suihkut ilman omaa työpanostani ja sain pölyistä puhtaat kasvit taas sisätiloihin omille paikoilleen, raikastamaan ja rikastamaan huoneilmaa.

"Edestään tehdyn työn löyttää". Tämä vanha sanonta tuli mieleeni kun katselin kultapallojen kukkivaa ryhmää, rankkasateetkaan eivät ole niitä laittanut lakoon. Hyvä juttu oli asetella tukiverkot paikoilleen jo kasvun ollessa vielä alkuvaiheessa , niin verkot piiloutuivat lehvistön alle ja tukevat hentovartisia mutta  painavia kukkia tehokkaasti. 

Miekkaliljoista vain yhden kukkavarsi katkesi ukkosmyrskyn seurauksena, muitten tukikepit kestivät tuulten tuiverrukset. Suklaakosmos ja miekkalilja; hyvä väriyhdistelmä.

Opiston kurssiesite tuli postissa, nopean vilkaisun tuloksena tulin siihen päätökseen etten ilmoittaudu tässä vaiheessa millekään kurssille, enkä myöskään lähde mukaan eläkeläisten ja seurakunnan rientoihin,.... vieläkään.....

Päiväni ovat tällä hetkellä sen verran hektisiä, etten tarvitse yhtään lisää toimintaa, enkä seuraakaan, koska en vieläkään onnistu  viettämään päivääkään ihan yksikseni, niin kuin joskun haluaisin, mutta hyvä näin. 

Puuhastelu riittää omakotitalossa ja puutarhatontilla, suoden samalla hyötyliikuntaa enenmmän kuin "lääkäri määrää". Lisäksi puuhasteluja voi jatkaa mökkitontillamme, jossa voi harrastaa myöskin metsurin töitä, jos kroppa kaipaa rajumpaa treeniä.

Vili-koiran kanssa lenkkeillen, pitää omalta osaltaan nivelet kunnossa ja takaa säännöllisen ulkoilun ympäri vuoden, säällä kuin säällä.

Kaiken liikunnallisen toiminnan lisäksi on tärkeää muistaa säännölliset venytykset, jotka  välillä unohdan tehdä,  mutta sen huomaa kyllä kiusallisena jäykkyytenä joka muistuttaa taas venyttelemään lihaksiaan tunnollisemmin.

Fyysisen rasituksen vastapainona on rentouttavaa käpertyä torkkupeiton ja lukulampun alle, lukemaan mielikirjoja joita käyn kerran viikossa kirjastosta lainaamassa.

Ja mikä kaikessa on tärkeintä; eläkeläisenä voi päivän puuhastelut, liikunnat ja levon rytmittää ihan omien mieltymystensä mukaan. Yksineläjänä ei tarvitse edes huomioida muita, saa olla  ja elää vain itselleen. 

Siiri-siili saapui ruokintapaikalleen

Vanha ystäväni Siiri-siili lähestyi varovasti tepastellen pihakeinuani jossa istuin lukemassa. Se otti muutaman askeleen ...nuuski ilmaa ja katsoi silmiin. Ymmärsin yskän, sehän kaipasi maukkaita aterioitaan, tarjoiltuna vanhalla paistinpannullaan.
Tulikin kiire keittiöön laittamaan kissaruokaa likoamaan veteen. Siiri ei lähtenyt mihinkään, vaan pyöri keinun ympärillä, poiketen välillä villiviinin tiheän lehvästön alle tarkkailemaan tilanteen kehitystä.
Kun viimein vein lionneet kissanraksut pannulle niin siili oli pannun vieressä odottamassa, molemmat pelästyimme toisiamme mutta säikähdys meni oitis ohi ja Siiri aloitti heti äänekkään maiskuttelunsa.

Rusakkovanhus taas oli ollut pahanteossa, nyt se oli jyrsinyt nuoren koristepuun runkoa. Onneksi jälki huomattiin ajoissa kun kuorta oli vasta vähän poistettu parempiin suihin. Rungon "arpeen" sivelin vioittuneen puunrungon hoitoon käytettävää vahaa  ja asensin runkosuojat kaikille nuorille hedelmä- ja koristepuille.
Kyllä "jänösetkin" ovat aikaisin tuhotöissään, yleensähän se on ajankohtaista myöhemmin syksyllä kun tuoreruoka niillä vähenee. Ennustaakohan ilmiö aikaista syksyn tuloa ?

Syksyn puuhasteluun kuuluvat ikkunanpesutkin ovat sitten tältä syksyltä "korkattu". Pestiin Suvin kanssa yhdessä,  hänen asuntonsa kaikki ikkunat. Kaksin askar sujuikin nopsasti ja ehdimme vielä poimia  marjat mustaherukkapensaista, ennen sateen tuloa. 
Taivas tummeni mustanpunertavista pilvistä ja jostakin kauempaa kuului jyhkeää jyminää.

Minulle tuli tosi kiire kotiin, koska Vili-koira pelkää ukonilmalla salamoita ja jyrinää melkoisesti. Hyvin ehdittiin sadepilvien edellä kotiin, eikä ukkonen tullutkaan kohdalle tällä kertaa.
Puen yleensä Vilille Thundershirt ín kun se alkaa olemaan rauhaton ukkosen lähestyessä. Mantteli on helppo pukea koiralle, kun se on oikean kokoinen ja rauhoittaa tuntuvasti koiran pelkotilaa ukonilmalla ja vuodenvaihteen ilotulitus aikaan. www.thundershirt.com

Pulla-kissa pääsi kissojen taivaaseen. Sini teki lopultakin vaikean päätöksen ja päästi vanhan ja sairaan kisulin tuskistaan, joiden määrää me ihmisen emme voi täysin tiedostaa. Pulla haudattiin oman pihan lemmikkihautausmaalle. Pieni punainen pelakuu ja kynttilälyhty koristavat pientä hautakumpua, Tahvo-kissan vieressä.
Lemmikkieläimistä luopuminen on aina vaikeaa, monet eivät uskalla ottaa uutta lemmikkiä kun pelkäävät sitä luopumisen tuskaa kun se kuitenkin  tulee eteen uudelleen ja uudelleen, sille ei voi mitään, eläimet ovat lyhyt ikäisiä ja niihin kiintyy niin voimakkaasti. Mutta "elämä on", lemmikkieläintenkin kanssa, iloa ja surua, vuoron perään.

Rusakko marja varkaissa ja vartiointi tehtävissä

 Hups.... melkein pelästyin.... olin menossa kuvaamaan suopayrttiä kun eteeni loikahti isohko rusakko. Pysähdyimme molemmat.......

 se oletti että kuulun kalustoon ja loikahteli suoraan punaisen karviaismarjapensaan luokse.

 Siinä se tyytyväisenä asettui aterioimmaan.

 Otin hitaasti askeleen lähemmäksi sitä, ja eikös tuo heti reagoinnut liikkeeseeni. Pitkään siinä tuijottelimme toisiamme...... askel lähemmäksi....

ja niin pitkäkorva varkaani luikahti karkuun.

Pitkään olen miettinyt sitä että kuka kumma käy popsimassa marjoja, joka  on  jättänyt osan marjankuorista syömättä, siis melko nirso tyyppi vaikka ei uskoisi kun miettii sen muita aikaansaannoksia.

Kaikkea se puutarhassani tykkää maistella, herneen versot ovat sen erikoisherkkua mutta kelpaa sille yöpalana kehäkukan taimetkin. Sen mielestä syyshortenssiaa ei oltu leikattu keväällä tarpeeksi, niin hänen piti tehdä korjausleikkaus ja napsautti latvan kukka nuppuineen poikki. 

Rusakko kanta on lisääntynyt huomattavasti kun niitä näkee päivittäin. Pikkuinen poikanenkin on vielä hengissä, loikkien pakoon tuhatta ja sataa. Naapurin perhe oli lomamatkalla ja heidän ulko-ovensa edustalla makoili kaksi isoa rusakkoa vahtimassa etteivät murtovarkaat tule taloon vierailulle. Olivat kai päikkäreillä, keskellä päivää, kun menin naapurin kukkia kastelemaan. Missä kaikki alueen ilvekset, teille olisi täällä runsaasti paisteja, samalla poistaisitte meiltä puutarhureilta osan "valevihollisistamme". 

Mustikkametsään

Tänään ei ollut aamukastetta, joten voisi lähteä heti aamutoimien ja koiralenkin jälkeen mustikkametsään. Kympin ämpäri, poimuri, kännykkä ja vesipullo mukaa, suuntana Sääksjärven rantametsiköt. Varvut aivan nuokkuivat runsaan sadon painosta, marjoja oli erittäin runsaasti. Poimurilla vetäisten ämpäri tuli kahdessa tunnissa täyteen

tasalaatuista 

kauniit marjat

Perattu päivän marjasaalis

Mustikka on yksi terveellisimmistä luonnon marjoista, sen tiedetään vähentävän sydän/ verisuonisairauksia, silmäsairauksia ja syövän riskejä, sekä parantaa hämäräsokeutta. Se sisältää moniafenoliyhdisteitä, A, B ja C vitamiineja, mangnaania, magnesiumia, kalsiumia jne. Mustikka on myöskin ns "vatsaystävällinen" marja, johtuukohan se marjan matalahappoisuudesta vai jostakin muusta ominaisuudesta, se sopii kuitenkin hyvin herkkävatsaisellekin aiheuttamatta vatsanpuruja ja närästystä.

Huvi ja hyöty tulivat taas kerran  samassa paketissa; luonnonantimina ja liikuntana. Vähättelemättä sitä järven suomaa laineen liplatusta ja lokkien kirkuntaa taustalla, tuulen soitellessa "omaa viuluaan" puiden latvoissa, varsinkin haapa lähettää herkkää helinää lehdillään soitellen.

Jälleen muistui mieleeni lapsuuden ja nuoruuden ajan muistot Aaltoskan kanssa mustikkametällä. Aaltoskan täytyi olla silloin jo paljon yli 70-vuotias kun hän oli syntynyt muistaakseni 1884. Muistan miten hän välillä heitti itsensä pitkälleen sammalikkoon, kun oikein otti sydämestä, ihme etten osannut pelätä yhtään vaikka tilanne oli varmaan vakava. Kaipa niihin "kohtauksiin" oli jo tottunut ja tiesi niiden menevän itsestään ohitse. Ilman nykyajan kännyköit, avun saanti olisi ollut oikeasti kiven takana. 

Kyllästymiseen saakka piti käydä mustikat hakemassa metsästä, niin etten moniin vuosiin lähestynytkään mustikkametsää. Nyt ovat taas marjamatkat maistuneet, enkä tulisi toimeen ilman itse poimittuja mustikoita. 

Koirat uintireissuilla Mustion maisemissa

 Ja eikun uimaan

 kuka ekana pallon luona?

 voitin

 uudestaan...

 ja vielä kerran

virtaa riittää...

veneilyn alkeita opetellen...

 turkin linkousta

heitä nyt vielä kerran se pallo veteen....

Kyllä "belkkareilla" riittää virtaa, palloja noudettaisi järvestä vaikka koko päivä, jos vain emäntämme heittelisi niitä riittävästi......

Velmulla, Hauskalla ja Ipanalla oli hauskaa mökkireissuilla, kun pääsivät pulahtamaan puhtaaseen Lohjanjärveen, omalla mökkirannalla. Meidän tontilla eivät uimarantojen rajoitukset ole voimassa, eikä naapuritkaan koe hyvin käyttäytyviä koiria häiriöiksi, koska koirat pysyvät pääsääntöisesti omalla puolella, mitä nyt käväisivät "kerran" tutkimusmatkalla naapurin puolella. Eiväthän noi eläimet tiedä tonttien rajojen olemassa olosta kun meidän mökki alueen tonteilla ei ole minkäänlaisia aitoja kellään, vaikka vapaa-ajan asunnot sijaitsevat vierivieressä, Lohjanjärven ranta-alueilla.
Vili koiruli ei ollut meidän mukana koska se ei erikoisemmin välitä noiden kakaroiden vesileikeistä, eikä vedestä ja sateesta yleensäkään. Juuri 10 vuotta täyttänyt "vanhaherra" nauttii enemmän "omasta rauhastaan", kuivalla maalla.

Koirien ja nurmikon parturointia

Viikko on alkanut touhukkaasti puuhastellessa koirien ja pihatöiden kanssa. Suvi oli varanut Vili-koiralleni ajan kasvattajan kennelpalvelusta.  www.kuunsirpin.com 
Pesun/föönauksen jälkeen turkki on upeaassa kunnossa,  kaikki pohjavilla ja takut ovat poissa, kynnetkin leikattu. Kyllä nyt Vilin kelpaa kesähelteitä sietää keveämmässä turkissaan.

Turkki on niin silkkinen.

"Eikö se kuvaaminen jo riitä? Päivä on ollut muutenkin jo tarpeeksi tressaava. Päikkäritkin jäivät pitämättä, nyt tää pistää maaten"

Jekulle tehtiin sama käsittely.

Taas kerran sain todeta kiitollisena lapsen lasteni hyvyyden, Suvi oli suunnitellut koko koirienhoito reissun täydellisesti, kyytiä ja matkaseuraa myöten, kun ei itse päässyt tällä kertaa mukaan. 

Sillä aikaa kun ammatti-ihmiset hoitivat koiriamme. menimme Jaakon kanssa käymään Mustion Linnassa. Nautimme maittavan lounaan ja päiväkahvit Linnankrouvissa, joka on uusgoottilainen rakennus 1800-luvun puolesta välistä ja toiminut silloin vaunuvajana. Suuri takka ja takorautaiset kattokruunut loivat ravintolaan ainutlaatuisen ja jylhän tunnelman.
Meille jäi vielä aikaa kierrellä alueella mutta emme ehtineet tällä kertaa opastetulle kierrokselle joka olisi ollut varmaan kiinnostava, ensi kerralla sitten.

Tänään oli pitkästä aikaa sopiva sää leikata nurmikkoa, siitä vaan sitten Stiga käyntiin ja "päivätanssit" alkakoot.

Ajettavaa riittää....

mutta ei liiaksi asti. Hiukan oli ruoho päässyt liian pitkäksi, mistä johtuen jälki ei ole ihan tasainen, täytynee ajaa seuraavan kerran nopeammin, ettei pääse liiaksi kasvamaan.

Pihapuuhastelut antavat parhainta hyötyliikuntaa vanhalle kropalle ja kun malttaa hivenen hidastaa tahtia, huomioiden eletyt ikävuodet, niin ei paikatkaan kipeydy, eikä unohda venytellä päivän päätteeksi lihaksiaan jotta pysyvät vetreinä vanhanakin.

Klapitalkoot

 Siinä on pöllikasat pilkottavaksi

Halkaisukone oli jo huollettu ajoissa  ja valmiina klapin tekoon. Aloitin itse pilkkomisen ja tein muille selväksi ettei tähän hommaan sitten muut tule. "Minä itte" tyylillä mennään.

Kuinka ollakkaan, niin Suvi otti väkisin homman itselleen, minulle jäi vaan puiden pinoaminen, hyvä sekin, etten jäänyt kokonaan  ilman "virkaa".

Hommaa tehdään autokatoksessa, niin sateen sattuessa ei tarvitse klapikonetta siirrellä sateensuojaan. Takaseinälle on jo puita pinottu seinän pituudella. 

 Kone käy ja musiikit soivat taustalla....

 Sinikin teki osuutensa...

 Katjakin halusi kokeilla miten sähkövoimalla pölli halkeaa....

 Kasat ovat pienentyneet...

 Viimeiset pöllit puolitettu....

Klapit tehty ja pinottu, osa puista pinottiin suoraan puuliiteriin kuivumaan, keväällä siirretään katoksestakin klapit liiteriin, kunhan ensin kuivahtavat kunnolla. 

En saanut mielestäni tarpeeksi "siistiä pinoa", mutta kelpaa minulle, ihan on latojansa näköinen, vähän muhkuroita siellä, sun täällä.
Matti-pappa ori taituri pinohommissakin, alakuvassa hän hoiti vielä viimeisenä elinvuotenaankin klapien pinoamisen ihan itse, siihen hommaan ei muut saaneet osallistua. Työn jälki oli kerrassaan upea, klapien päät olivat täysin tasassa ja suora pino, olisi saanut vaikka vatupassilla tarkistaa.

Nyt on saunapuita tehtynä muutamaksi vuodeksi eteenpäin, niin että passaa pihasaunaa lämmitellä lauantaiehtoisin, entisajan tapaan. 

Hyvähän homma oli tehdä talkoon omaisesti, saatiin nopeammin puut pilkottua ja kuivumaan. Nyt ne tuli melkein suoraan "pystystä pinoon", nopeammin ei olisi voinutkaan toimia.  Puiden kaaduttua ne kuskattiin meille ja hakominen alkoi. Tuoreeltaan puu halkeaakin helpommin kuin seistessään pitkään kaadettuna. 

Mitähän tytöt keksittäisiin seuraavaksi talkootyöksi ? Omakotitalossa ja kesämökillä riittää kyllä isommallekin joukolle tekemistä kunhan vaan päätetään ja kokoonnutaan yhdessä tekemään. Syksylle olen itsekseni jo suunnitellut toteutettavaksi mökkitontille risusavottaa. Vaahteran ja pihlajan taimia on ilmestynytr taas liian paljon, varjostaen pähkinäpensaiden kasvua, niitä olisi nyt hyvä  aika tuhota. 
Jari ja Sini heittivät talkoiden aiheeksi uuden laiturin rakentamista, se vissiin toteutetaan seuraavaksi. Kyllä se niin on että, kyllä "tekevä työtä löytää".