Rusakko marja varkaissa ja vartiointi tehtävissä

 Hups.... melkein pelästyin.... olin menossa kuvaamaan suopayrttiä kun eteeni loikahti isohko rusakko. Pysähdyimme molemmat.......

 se oletti että kuulun kalustoon ja loikahteli suoraan punaisen karviaismarjapensaan luokse.

 Siinä se tyytyväisenä asettui aterioimmaan.

 Otin hitaasti askeleen lähemmäksi sitä, ja eikös tuo heti reagoinnut liikkeeseeni. Pitkään siinä tuijottelimme toisiamme...... askel lähemmäksi....

ja niin pitkäkorva varkaani luikahti karkuun.

Pitkään olen miettinyt sitä että kuka kumma käy popsimassa marjoja, joka  on  jättänyt osan marjankuorista syömättä, siis melko nirso tyyppi vaikka ei uskoisi kun miettii sen muita aikaansaannoksia.

Kaikkea se puutarhassani tykkää maistella, herneen versot ovat sen erikoisherkkua mutta kelpaa sille yöpalana kehäkukan taimetkin. Sen mielestä syyshortenssiaa ei oltu leikattu keväällä tarpeeksi, niin hänen piti tehdä korjausleikkaus ja napsautti latvan kukka nuppuineen poikki. 

Rusakko kanta on lisääntynyt huomattavasti kun niitä näkee päivittäin. Pikkuinen poikanenkin on vielä hengissä, loikkien pakoon tuhatta ja sataa. Naapurin perhe oli lomamatkalla ja heidän ulko-ovensa edustalla makoili kaksi isoa rusakkoa vahtimassa etteivät murtovarkaat tule taloon vierailulle. Olivat kai päikkäreillä, keskellä päivää, kun menin naapurin kukkia kastelemaan. Missä kaikki alueen ilvekset, teille olisi täällä runsaasti paisteja, samalla poistaisitte meiltä puutarhureilta osan "valevihollisistamme". 

Mustikkametsään

Tänään ei ollut aamukastetta, joten voisi lähteä heti aamutoimien ja koiralenkin jälkeen mustikkametsään. Kympin ämpäri, poimuri, kännykkä ja vesipullo mukaa, suuntana Sääksjärven rantametsiköt. Varvut aivan nuokkuivat runsaan sadon painosta, marjoja oli erittäin runsaasti. Poimurilla vetäisten ämpäri tuli kahdessa tunnissa täyteen

tasalaatuista 

kauniit marjat

Perattu päivän marjasaalis

Mustikka on yksi terveellisimmistä luonnon marjoista, sen tiedetään vähentävän sydän/ verisuonisairauksia, silmäsairauksia ja syövän riskejä, sekä parantaa hämäräsokeutta. Se sisältää moniafenoliyhdisteitä, A, B ja C vitamiineja, mangnaania, magnesiumia, kalsiumia jne. Mustikka on myöskin ns "vatsaystävällinen" marja, johtuukohan se marjan matalahappoisuudesta vai jostakin muusta ominaisuudesta, se sopii kuitenkin hyvin herkkävatsaisellekin aiheuttamatta vatsanpuruja ja närästystä.

Huvi ja hyöty tulivat taas kerran  samassa paketissa; luonnonantimina ja liikuntana. Vähättelemättä sitä järven suomaa laineen liplatusta ja lokkien kirkuntaa taustalla, tuulen soitellessa "omaa viuluaan" puiden latvoissa, varsinkin haapa lähettää herkkää helinää lehdillään soitellen.

Jälleen muistui mieleeni lapsuuden ja nuoruuden ajan muistot Aaltoskan kanssa mustikkametällä. Aaltoskan täytyi olla silloin jo paljon yli 70-vuotias kun hän oli syntynyt muistaakseni 1884. Muistan miten hän välillä heitti itsensä pitkälleen sammalikkoon, kun oikein otti sydämestä, ihme etten osannut pelätä yhtään vaikka tilanne oli varmaan vakava. Kaipa niihin "kohtauksiin" oli jo tottunut ja tiesi niiden menevän itsestään ohitse. Ilman nykyajan kännyköit, avun saanti olisi ollut oikeasti kiven takana. 

Kyllästymiseen saakka piti käydä mustikat hakemassa metsästä, niin etten moniin vuosiin lähestynytkään mustikkametsää. Nyt ovat taas marjamatkat maistuneet, enkä tulisi toimeen ilman itse poimittuja mustikoita. 

Koirat uintireissuilla Mustion maisemissa

 Ja eikun uimaan

 kuka ekana pallon luona?

 voitin

 uudestaan...

 ja vielä kerran

virtaa riittää...

veneilyn alkeita opetellen...

 turkin linkousta

heitä nyt vielä kerran se pallo veteen....

Kyllä "belkkareilla" riittää virtaa, palloja noudettaisi järvestä vaikka koko päivä, jos vain emäntämme heittelisi niitä riittävästi......

Velmulla, Hauskalla ja Ipanalla oli hauskaa mökkireissuilla, kun pääsivät pulahtamaan puhtaaseen Lohjanjärveen, omalla mökkirannalla. Meidän tontilla eivät uimarantojen rajoitukset ole voimassa, eikä naapuritkaan koe hyvin käyttäytyviä koiria häiriöiksi, koska koirat pysyvät pääsääntöisesti omalla puolella, mitä nyt käväisivät "kerran" tutkimusmatkalla naapurin puolella. Eiväthän noi eläimet tiedä tonttien rajojen olemassa olosta kun meidän mökki alueen tonteilla ei ole minkäänlaisia aitoja kellään, vaikka vapaa-ajan asunnot sijaitsevat vierivieressä, Lohjanjärven ranta-alueilla.
Vili koiruli ei ollut meidän mukana koska se ei erikoisemmin välitä noiden kakaroiden vesileikeistä, eikä vedestä ja sateesta yleensäkään. Juuri 10 vuotta täyttänyt "vanhaherra" nauttii enemmän "omasta rauhastaan", kuivalla maalla.

Koirien ja nurmikon parturointia

Viikko on alkanut touhukkaasti puuhastellessa koirien ja pihatöiden kanssa. Suvi oli varanut Vili-koiralleni ajan kasvattajan kennelpalvelusta.  www.kuunsirpin.com 
Pesun/föönauksen jälkeen turkki on upeaassa kunnossa,  kaikki pohjavilla ja takut ovat poissa, kynnetkin leikattu. Kyllä nyt Vilin kelpaa kesähelteitä sietää keveämmässä turkissaan.

Turkki on niin silkkinen.

"Eikö se kuvaaminen jo riitä? Päivä on ollut muutenkin jo tarpeeksi tressaava. Päikkäritkin jäivät pitämättä, nyt tää pistää maaten"

Jekulle tehtiin sama käsittely.

Taas kerran sain todeta kiitollisena lapsen lasteni hyvyyden, Suvi oli suunnitellut koko koirienhoito reissun täydellisesti, kyytiä ja matkaseuraa myöten, kun ei itse päässyt tällä kertaa mukaan. 

Sillä aikaa kun ammatti-ihmiset hoitivat koiriamme. menimme Jaakon kanssa käymään Mustion Linnassa. Nautimme maittavan lounaan ja päiväkahvit Linnankrouvissa, joka on uusgoottilainen rakennus 1800-luvun puolesta välistä ja toiminut silloin vaunuvajana. Suuri takka ja takorautaiset kattokruunut loivat ravintolaan ainutlaatuisen ja jylhän tunnelman.
Meille jäi vielä aikaa kierrellä alueella mutta emme ehtineet tällä kertaa opastetulle kierrokselle joka olisi ollut varmaan kiinnostava, ensi kerralla sitten.

Tänään oli pitkästä aikaa sopiva sää leikata nurmikkoa, siitä vaan sitten Stiga käyntiin ja "päivätanssit" alkakoot.

Ajettavaa riittää....

mutta ei liiaksi asti. Hiukan oli ruoho päässyt liian pitkäksi, mistä johtuen jälki ei ole ihan tasainen, täytynee ajaa seuraavan kerran nopeammin, ettei pääse liiaksi kasvamaan.

Pihapuuhastelut antavat parhainta hyötyliikuntaa vanhalle kropalle ja kun malttaa hivenen hidastaa tahtia, huomioiden eletyt ikävuodet, niin ei paikatkaan kipeydy, eikä unohda venytellä päivän päätteeksi lihaksiaan jotta pysyvät vetreinä vanhanakin.

Klapitalkoot

 Siinä on pöllikasat pilkottavaksi

Halkaisukone oli jo huollettu ajoissa  ja valmiina klapin tekoon. Aloitin itse pilkkomisen ja tein muille selväksi ettei tähän hommaan sitten muut tule. "Minä itte" tyylillä mennään.

Kuinka ollakkaan, niin Suvi otti väkisin homman itselleen, minulle jäi vaan puiden pinoaminen, hyvä sekin, etten jäänyt kokonaan  ilman "virkaa".

Hommaa tehdään autokatoksessa, niin sateen sattuessa ei tarvitse klapikonetta siirrellä sateensuojaan. Takaseinälle on jo puita pinottu seinän pituudella. 

 Kone käy ja musiikit soivat taustalla....

 Sinikin teki osuutensa...

 Katjakin halusi kokeilla miten sähkövoimalla pölli halkeaa....

 Kasat ovat pienentyneet...

 Viimeiset pöllit puolitettu....

Klapit tehty ja pinottu, osa puista pinottiin suoraan puuliiteriin kuivumaan, keväällä siirretään katoksestakin klapit liiteriin, kunhan ensin kuivahtavat kunnolla. 

En saanut mielestäni tarpeeksi "siistiä pinoa", mutta kelpaa minulle, ihan on latojansa näköinen, vähän muhkuroita siellä, sun täällä.
Matti-pappa ori taituri pinohommissakin, alakuvassa hän hoiti vielä viimeisenä elinvuotenaankin klapien pinoamisen ihan itse, siihen hommaan ei muut saaneet osallistua. Työn jälki oli kerrassaan upea, klapien päät olivat täysin tasassa ja suora pino, olisi saanut vaikka vatupassilla tarkistaa.

Nyt on saunapuita tehtynä muutamaksi vuodeksi eteenpäin, niin että passaa pihasaunaa lämmitellä lauantaiehtoisin, entisajan tapaan. 

Hyvähän homma oli tehdä talkoon omaisesti, saatiin nopeammin puut pilkottua ja kuivumaan. Nyt ne tuli melkein suoraan "pystystä pinoon", nopeammin ei olisi voinutkaan toimia.  Puiden kaaduttua ne kuskattiin meille ja hakominen alkoi. Tuoreeltaan puu halkeaakin helpommin kuin seistessään pitkään kaadettuna. 

Mitähän tytöt keksittäisiin seuraavaksi talkootyöksi ? Omakotitalossa ja kesämökillä riittää kyllä isommallekin joukolle tekemistä kunhan vaan päätetään ja kokoonnutaan yhdessä tekemään. Syksylle olen itsekseni jo suunnitellut toteutettavaksi mökkitontille risusavottaa. Vaahteran ja pihlajan taimia on ilmestynytr taas liian paljon, varjostaen pähkinäpensaiden kasvua, niitä olisi nyt hyvä  aika tuhota. 
Jari ja Sini heittivät talkoiden aiheeksi uuden laiturin rakentamista, se vissiin toteutetaan seuraavaksi. Kyllä se niin on että, kyllä "tekevä työtä löytää".

Pensas aitojen leikkausta

Taas oli aika parturoida pensasaidat.

Huh mikä urakka

Tulihan siitä hommasta valmista, ihan tyytyväinen olen myöskin lopputulokseen. Saahan tuo oman pihan pensasaita olla tekijänsä näköinen, hiukan kuhmuroita siellä ja täällä.

Orapihlaja-aita on näistä kahdesta se vaikeampi parturoitava, koska sillä on kovat ja jäykät oksistot, tosin uusi kasvu on vielä näin juhannuksen alla pehmeää parturoitavaa.

Lopputulos kiitettävä, kun itse arvostelen, kelpaa mulle.

Kevyt ja terävä työväline

Ihan olen itseeni tyytyväinen kun taas kerran pystyin itse leikkaamaan omat aitani. Eihän se mikään pakkotilanne ole , olisin kyllä saanut nuorisoa apuun jos en olisi jaksanut tai pystynyt, kun tuota ikääkin jo tuppaa olemaan yli oman tarpeen.

Mukava tauko aidanleikkaukseen tuli kun naapurin pariskunta hihkasi isännän synttäri-kakkukaffeille. Ei tarvinnut kahta kertaa käskeä kun kipaisin heidän takapihansa terassille ja kakkukahvit maistuivat mahtavan herkulliselta, tehden hetkestä päivän kohokohdan.

Vielä nurmikon parturointia ja huushollin viikkosiivousta, niin kesän juhla voi alkaa. 

Juhannusruusut ovat jo kukkineet, mutta Jasmikkeen kukat ovat parhaassa loisteessaan. Koko piha tuoksuu ihanalle kun Jasmikkeella on niin hienostunut ominaistuoksu. 

Piha on kauneimmillaan ja kukkivia puskaita ja köynnöksia  riittämiin, joten aloitan nyt Juhannuksen vieton puutarhastani nauttien. Yhtään ei tee mieli lähteä mökillekään, vaikka saisi olla järven rannalla, jonne supisuomalainen aina jussina halajaa, mutta minä en. Mielelläni suostuin "kissojen hoitajaksi" että nuoret saavat olla mökillä keskikesän juhlaa viettämässä. Osa nuorisosta saapuukin  kanssani grillailemaan aattona, etten  tosiaan jouda yksinäisyyttä kokemaan.

Juhannustani juhlistaa myöskin Enni Mustosen uusin romaani, Ruokarouva. Kuinka saittuikaan että kirjastosta varaamani kirja tuli noudettavaksi juuri juhannuspyhiksi, ei paremmin olisi voinut laina-aika sopia kuvioihini. Nyt maltan istua pihakeinussa hyvän kirjan seurassa. Enni Mustosen teksi on aina niin mukaansa tempaavaa ja aiheet mielenkiintoisia, koska ne sijoittuvat entisaikaan ja tavallisten ihmisten selviytymistarinat on kerrottu niin taitavin kielikuvin että melkein hajut ja mautkin aistii kirjaa  lukiessaan.

Nautitaan kaikin aistein keskikesän juhlasta ja valoisista öistä ! Hyvää Juhannusta !

Kivikkokukka-alue "kesannolle" sadepäivää odotellessa.

Aikansa kutakin, nyt tuli loppu rikkaruohojen valtausyrityksille. Sammalleimut ovat kauniit kukkiessaan ja viihtyvät kivikkoistutuksissa erittäin hyvin, mutta niin viihtyvät myöskin heinäkasvit joiden kitkeminen on liian työlästä. Alue on "siivottu" perusteellisesti rikkaruohoista niin että koko homma otettiin lapiolla ylös ja kivikkokukkien juurakoista erotettiin rikkaruohojen juuret huolellisesti. Kuinka ollakaan niin muutaman vuoden päästä heinätupsuja alkoi taas ilmestyä ja niitä yritettiin kitkeä juurineen mutta huonolla mewnestyksellä, heinät ottivat vallan ja sammalleimut kukkivat  tänä kesänä niukanlaisesti. Kuvat ovatkin menneiltä vuosilta.

Ennen kukinto oli tiivistä eikä rikkaruohoja nimeksikään.

 "Tartti tehrä jotakin" ! 

Siispä tuumasta toimeen, ensiksi otin muutaman kivikkokukka tupsukan talteen ja istutin ne väliaikaiseen paikkaan odottelemaan seuraavaa kevättä. 

Asettelin koko kivikkoryhmän päälle aluksi mustaa muovia, jolloin multasäkitkin tulivat uusiokäyttöön ja niiden päälle vihreän pressun, minkä löysin mökiltä venevajan kätköistä, toiminut ilmeisesti joskus kauan sitten veneen suojapeittona, nyt uusikäytössä sekin. Kiviä pressun päälle. pitäen sen paikoillaan. 

 

Kasvillisuus pitää nyt suojapeitteen koholla mutta kesän ja syksyn aikana kasvit maatuvat joten keväällä voidaan tehdä uudet istutukset, jotka sisältävät muitakin kasveja kuin sammalleimuja ja muita kivikkokukkia. Valitsen taimet jotka ovat tehokkaampia maanpeittokasveja, vähentäen  rikkaruohojen kitkentä hommia täydellisemmin kuin pienilehtiset kivikkokukat. "Kiviaitakorokepenkki" jää nyt kesannolle.

Sääennusteet lupailivat sateiden alkavan yön aikana, pieni epäilys takaraivossa kastelin kasvimaan kylvökset normaalisti kun pihakaivoissa riittää vettä. Kerrassaan miellyttävä herätys puolen yön aikaan kun vettä tuli taivaan täydeltä, onneksi olin jättänyt ikkunan auki että sain nauttia alkukesän harvinaisesta luonnon äänestä, sateen ropinasta. 
Luontokin jo huusi vettä, kaikki oli niin kuivaa, lehtipuista tippuili lehtiä ja tienvierikasvillisuus nuukahteli. Hyvään aikaan tuli luonnon vettä myöskin viime viikolla istutetuille kasveilleni, sekä kasvi- ja perunamaan taimille. 

Kertakaikkiaan rentouttava päivä rankkasateista huolimatta, lukulampun alla hyvän kirjan seurassa.