Pensas aitojen leikkausta

Taas oli aika parturoida pensasaidat.

Huh mikä urakka

Tulihan siitä hommasta valmista, ihan tyytyväinen olen myöskin lopputulokseen. Saahan tuo oman pihan pensasaita olla tekijänsä näköinen, hiukan kuhmuroita siellä ja täällä.

Orapihlaja-aita on näistä kahdesta se vaikeampi parturoitava, koska sillä on kovat ja jäykät oksistot, tosin uusi kasvu on vielä näin juhannuksen alla pehmeää parturoitavaa.

Lopputulos kiitettävä, kun itse arvostelen, kelpaa mulle.

Kevyt ja terävä työväline

Ihan olen itseeni tyytyväinen kun taas kerran pystyin itse leikkaamaan omat aitani. Eihän se mikään pakkotilanne ole , olisin kyllä saanut nuorisoa apuun jos en olisi jaksanut tai pystynyt, kun tuota ikääkin jo tuppaa olemaan yli oman tarpeen.

Mukava tauko aidanleikkaukseen tuli kun naapurin pariskunta hihkasi isännän synttäri-kakkukaffeille. Ei tarvinnut kahta kertaa käskeä kun kipaisin heidän takapihansa terassille ja kakkukahvit maistuivat mahtavan herkulliselta, tehden hetkestä päivän kohokohdan.

Vielä nurmikon parturointia ja huushollin viikkosiivousta, niin kesän juhla voi alkaa. 

Juhannusruusut ovat jo kukkineet, mutta Jasmikkeen kukat ovat parhaassa loisteessaan. Koko piha tuoksuu ihanalle kun Jasmikkeella on niin hienostunut ominaistuoksu. 

Piha on kauneimmillaan ja kukkivia puskaita ja köynnöksia  riittämiin, joten aloitan nyt Juhannuksen vieton puutarhastani nauttien. Yhtään ei tee mieli lähteä mökillekään, vaikka saisi olla järven rannalla, jonne supisuomalainen aina jussina halajaa, mutta minä en. Mielelläni suostuin "kissojen hoitajaksi" että nuoret saavat olla mökillä keskikesän juhlaa viettämässä. Osa nuorisosta saapuukin  kanssani grillailemaan aattona, etten  tosiaan jouda yksinäisyyttä kokemaan.

Juhannustani juhlistaa myöskin Enni Mustosen uusin romaani, Ruokarouva. Kuinka saittuikaan että kirjastosta varaamani kirja tuli noudettavaksi juuri juhannuspyhiksi, ei paremmin olisi voinut laina-aika sopia kuvioihini. Nyt maltan istua pihakeinussa hyvän kirjan seurassa. Enni Mustosen teksi on aina niin mukaansa tempaavaa ja aiheet mielenkiintoisia, koska ne sijoittuvat entisaikaan ja tavallisten ihmisten selviytymistarinat on kerrottu niin taitavin kielikuvin että melkein hajut ja mautkin aistii kirjaa  lukiessaan.

Nautitaan kaikin aistein keskikesän juhlasta ja valoisista öistä ! Hyvää Juhannusta !

Kivikkokukka-alue "kesannolle" sadepäivää odotellessa.

Aikansa kutakin, nyt tuli loppu rikkaruohojen valtausyrityksille. Sammalleimut ovat kauniit kukkiessaan ja viihtyvät kivikkoistutuksissa erittäin hyvin, mutta niin viihtyvät myöskin heinäkasvit joiden kitkeminen on liian työlästä. Alue on "siivottu" perusteellisesti rikkaruohoista niin että koko homma otettiin lapiolla ylös ja kivikkokukkien juurakoista erotettiin rikkaruohojen juuret huolellisesti. Kuinka ollakaan niin muutaman vuoden päästä heinätupsuja alkoi taas ilmestyä ja niitä yritettiin kitkeä juurineen mutta huonolla mewnestyksellä, heinät ottivat vallan ja sammalleimut kukkivat  tänä kesänä niukanlaisesti. Kuvat ovatkin menneiltä vuosilta.

Ennen kukinto oli tiivistä eikä rikkaruohoja nimeksikään.

 "Tartti tehrä jotakin" ! 

Siispä tuumasta toimeen, ensiksi otin muutaman kivikkokukka tupsukan talteen ja istutin ne väliaikaiseen paikkaan odottelemaan seuraavaa kevättä. 

Asettelin koko kivikkoryhmän päälle aluksi mustaa muovia, jolloin multasäkitkin tulivat uusiokäyttöön ja niiden päälle vihreän pressun, minkä löysin mökiltä venevajan kätköistä, toiminut ilmeisesti joskus kauan sitten veneen suojapeittona, nyt uusikäytössä sekin. Kiviä pressun päälle. pitäen sen paikoillaan. 

 

Kasvillisuus pitää nyt suojapeitteen koholla mutta kesän ja syksyn aikana kasvit maatuvat joten keväällä voidaan tehdä uudet istutukset, jotka sisältävät muitakin kasveja kuin sammalleimuja ja muita kivikkokukkia. Valitsen taimet jotka ovat tehokkaampia maanpeittokasveja, vähentäen  rikkaruohojen kitkentä hommia täydellisemmin kuin pienilehtiset kivikkokukat. "Kiviaitakorokepenkki" jää nyt kesannolle.

Sääennusteet lupailivat sateiden alkavan yön aikana, pieni epäilys takaraivossa kastelin kasvimaan kylvökset normaalisti kun pihakaivoissa riittää vettä. Kerrassaan miellyttävä herätys puolen yön aikaan kun vettä tuli taivaan täydeltä, onneksi olin jättänyt ikkunan auki että sain nauttia alkukesän harvinaisesta luonnon äänestä, sateen ropinasta. 
Luontokin jo huusi vettä, kaikki oli niin kuivaa, lehtipuista tippuili lehtiä ja tienvierikasvillisuus nuukahteli. Hyvään aikaan tuli luonnon vettä myöskin viime viikolla istutetuille kasveilleni, sekä kasvi- ja perunamaan taimille. 

Kertakaikkiaan rentouttava päivä rankkasateista huolimatta, lukulampun alla hyvän kirjan seurassa.   

Kesän taimi ostoksilla

Sointu ruusu

Teimme kesäisen retken Pohjan kuntaan, ja siellä Puutarha Tahvoset, taimimyyntipäiville. Olimme perillä varttia ennen ilmoitettua avaamis aikaa, mutta liikkeellä oli runsaasti muitakin etuajassa liikkuvia puutarhaihmisiä. Aluksi tuntui ettei laajalta taimialueelta löydetä mitään ja sadeuhkakin hätyytteli hakeutumaan katon alle suojaan, emmekä havainneet edes henkilökuntaa, joilta olisimme voineet saada tarvitsemaamme opastusta alueesta. 
Kierreltyämme aikamme omin nokkinemme , tavoitimme jo henkilökuntaakin ja löysimme helposti valitsemamme taimet.

Sointu- ruusua olen toivonut jo siitä asti kun se tuli uutuutena myyntiin, koska asuinalueeni on Sointulaa ja osoitteeni on Sointulantie, niin mikäpä ruusupuskas paremmin sopisikaan pihalle kuin Sointu ruusu.  

Toisena tärkeimmistä taimihankinnoista toteutui myöskin, nimittäin Marja-aronian taimia löytyi ja vihdoinkin voin saada niistä satoa omalla pihalla, eikä tarvitse käydä enään "marjavarkaissa". Pensaan kukatkin ovat ihan viehättäviä mutta marjoissa sen salaisuus. Marjojen maku on joidenkin mielestä vähemmän herkullinen, itselleni ne ovat mansikan jälkeen seuraavaksi "mielimarjojani", herkullisimmillaaan juuri kypsyttyään ja syöden suoraan pensaasta.

Marja-aronia

Tämän näköisiä päärynöitä näen jo unelmissani kasvamassa omalla pihalla.

Ostimme siis Pepi-päärynäpuun taimen. Tällä kertaa istutuspaikka täytynee valita huolella, koska meiltä ovat pari aiemmin istutettua tainta kuollut. Lieneeköhän tullut taimet istutettua vesisuonen kohdalle, pitänee yrittää tutkailla suoneton kasvupaikka uudelle Pepille.

Viileiden säiden johdosta istutin jokavuotiset Ahkeraliisatkin nyt vasta, ulkorapulle, uusiin altakastelulaatikoihin, toivotaan ettei tule enään yöhalloja. Kylmät säät eivät ole haitanneet rikkaruohojen ja nurmikon kasvua lainkaan, ruohonleikkuria on saanut ajella ahkerasti ja rikkaruohoja kitketty monia kottikärryllisiä kompostin ruuaksi. 

Pihapiiriin ovat muuttaneet seurakseni kaksi pientä oravanpoikasta. Tekivät hassuja akropaattisia liikkeitä kun opettelivat syömään niiden omasta pähkinäpöntöstä siemeniä. Melko pian keksivät keinot ja lapsosia kun ovat niin pitihän niiden hassutella ja mennä kokonaan sinne pöntönkannen alle piiloon ja vielä heilutella sisältäpäin kattoluukkua päällään, aika hassun näköistä.

Fyysisesti rasittavien pihahommien palutumis ohjelmaan kuuluvat hyvät dekkarit ja kirjat yleensä. Käteeni osui kirjastosta 60+iloa elämään kirja. Se on Jaakko Valvanne ja Lotta Tuohino kirjoittaneet, Jaakko on lääketieteen ja kirurgian tohtori, Lotta sairaanhoitaja ja vapaa kirjoittaja. Jokaisen ikääntyvän ihmisen soisi lukevan heidän kirjansa, sisältö sopii kaiken ikäisille, meille kaikille jotka ovat kiinnostuneet omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Kirjassa tuodaan selkeästi esille miten pienetkin elämäntapamuutokset vaikuttavat kohentavasti terveydentilaamme ja ikävuosiakin  lisäävinä tekijöinä. Liikunta on 
erittäin tärkeässä roolissa, terveyden  ja hyvinvoinnin "parantajina". 
Suosittelen lämpimästi jokaiselle luettavaksi, kirjasta jää hyvä mieli ja halu aloittaa muutokset pienin askelin, edeten ilolla ja joustaen.

Kesäinen sadepäivä

 En muista milloin omenapuut olisivat kukkineet näin runsaasti kun ne nyt kukkivat.

 Nuori koristeomenapuukin kukoistaa tänä keväänä "täysillä".

Pörriäisiäkin tuntuu olevan suurin joukoin hommissaan, niin että tulossa taitaa olla runsas omenasato. 

Pellis kukkii "muodostelmassa".

Tänään istutin perunat ja varhaisperuna on jo taimella. Aivan kuin tilauksesta "taivas sadetin" avasi vesihanat ja automaattikastelu tuli istutustyötä viimeistelemään. 

Nautin suuresti lempeästä, kesän ensimmäisestä sadepäivästä, luontokin tuoksuu niin ihanalle. On tuota sadetta jo odoteltukin, tuntuipa  maakin olevan todella kuivaa, että jos olisi yskäissyt, niin maasta olisi  noussut pölypilvi. Peseytyy myöskin siitepölyt, helpottaen allergisten hengitys ongelmia. Varmaan maanviljelijätkin ovat nyt tyytyväisiä kun kylvöt saivat vettä. 

Kesäisestä sateesta innostuivat linnutkin pitämään oikein mega tason konserttia.

Sade sai  aikaan Espanjansiruetanat marssimaan esille piikoistaa sankoin joukoin. Nyt niitä kannattaa keräillä ahkerasti, ennenkuin ne munivat, näin voi hiukan estää niiden lisääntymistä.  

Pelastin Väinönputken ohikulkijoiden tuhotöiltä, siirtämällä sen tontin toiselle laidalle, sadetta saa nyt sekin "komistus". Vettä tarvitsivat kaikki pienet istutetut karkulaisetkin, joita olen siirrellyt niiden oikeille kasvupaikoilleen.

Terveellisempi ruokavalioni on onnistunut erittäin hyvin. Suunnittelen huolellisemmin ostoslistan kauppaan mennessä, myöskin noudatan sitä, listassa on enemään kasviksia ja vihreitä salaatteja. Marjatkin ovat pakkasesta löytäneet lautaselleni. Päivittäinen hyötyliikunta on sulattanut jo hiukan "talvisia läskejäni" ja toivon että liiat kilot putoilevat pihahommissa ilman sen kummempia diettejä. Verenpaineet ovat kohdillaan, tosin lääkitystä on 2 ½ kuukautta takana päin, eikä lääke ole aiheuttanut minkäänlaisia sivuvaikutuksia niin näillä konsteilla mennään taas eteenpäin.

Vanhuus ei tule yksin, se on pakko myöntää. Perunamaan muokkaus ja istutustyö on niitä raskaimpia puutarha hommia, joista enen olen selviytynyt saman päivän aikana. Muokkauksen tein eilen, tänään vedin kuokalla vaot, istutin ja taas kuokalla perunat piiloon. Vanhan selkä ei kestä enään pitempi aikaista rasitusta ja venytykset on tehtävä huolellisemmin jotta palautuminen rasituksesta olisi mahdollisimman täydellinen.

Sateen ropinasta nauttien kuluikin kesän ensimmäinen sadepäivä rattoisasti, hyvän dekkarin seurassa, ikkuna raollaan, tausta ääninä lintujen viserrystä ja sireenien tuoksua, voiko nautinnollisempaa iltapäivää  osata enään toivoakaan, en minä ainakaan.

Kevätkylvöjä ja muita puuhasteluja

Kevät ja siemenpussit villitsevät sormet työskentemään mullan ja ruukkujen kanssa aivan älyttömällä innolla. Niinkuin ei vanhalla pihalla jo olisi ennestään tarpeeksi kukkivia kasveja, kesäkukkia on ihan pakko kylvää joka kevät. 

On erivärisiä tuoksuherneen ja krassin siemeniä, kosmoskukan- sekä auringonkukankin siemeniä. Tuliunikkoakin löytyi pieni pussukka.  Lisäksi viimekesänä itse kerätyt malvikin, kehäkukan, krassin ja erikoisen unikon siement.  Kylläpä kylvettäviä onkin runsaasti, tosin osan siemenistä kylvän suoraan maahan, varsinkin noi ns. "omat siemenet".

Valmista tuli, kaikki on kylvetty ja nimilaputkin on jokaisessa dynossa.

. 

Pihalle pääsi jälleen kevään koittaessa mieheni tekemä istutuspöytä, jonka ääressä on hyvä työskennellä, korkeuskin on sopiva kylväjän selälle. Halla öiksi on helppoa suojata kylvökset harsolla.

Kasvimaalle kylvin ainoastaan tässä vaiheessa persiljaa ja istutin yhden vaon varhaisperunaa. Maa ja ilmakin on vielä liian viileää esim pavuille/herneille. Perinteinen perunan istutus päivä on Kustaan päivä, jota siemenperunat odottelevat laatikoissaan vielä kallariverstaan lattialla.

Sadepäivä tuli kuin tilauksesta kylvöjen ja istutupuuhien päätteeksi, sopivasti taivaan hanat aukesivat viherpeukalon aherrusta palkiten.

 Pienet ja vaatimattomat esikot ihastuttavat runsailla kukinnoillaan.

 Leviävät siemenistä ihan itsekseen......

 alkuun on tietysti "heitelty" osto siemeniä esikoille suunniteltuun paikkaan...

 lopusta huolehtivat lisääntymisen itsekseen....

 ensimmäisinä avaavat keltaiset kukat...

joukossa on myöskiin vanhaa lajiketta joka on pihalla ollut ennestään, niiden kukat ovat vaatimattomampia mutta kukkivat runsaasti, kuva niistä ei oikein onnistunut.

Orvokkeja äidille kesken kevätkiireiden

 Sain tyttäreltäni ihania orvokkeja .....

valmiiksi  istutettuna kukkakoriin.... 

Ilosilmäiset orvokit toivottelevat tulijat tervetulleiksi  jo enenkuin ehtivät soitella ovikelloa, kun laitoin orvokkikorin piristämään kolkkoa sisääntulo rappusia. Orvokit kuuluvat  mielikukkieni ryhmään, varsinkin juuri alkukevään kukkina kun ovat kiitetävän ahkeria kukkijoita  ja vielä kylmää kestäviä kaunottaria.

Keväiset kiireet jatkuvat, seuraavana puuhana aloitin ojan kaivuun talon ja suihkulähteen välille. Poistin nurmikon paloina ja muun maa-aineksen muovin päälle.

Kaivettuun ojaan asetin muoviputken jonka sisällä tulee kulkemaan sähköjohto suihkulähteen vesipumpulle ja talvella "valopuulle".

Peitin "kaapeliputken" mullalla ja asettelin nurmikon palaset takaisin paikoilleen kastellen ne runsaasti. Homma oli hyvä tehdä alkukesästä että nurmikonpalaset jatkavat kasvuaan ja sähköjohto on poissa ruohonleikkurion tieltä, kun nurmikonajot alkavat.

Perinnetiedon mukaan, kasvavan kuun aikana on suosiollinen istutusaika kasveille, siksi aloitin istutus urakan heti kuun vaihduttua. Kesän kasvupaikoilleen pääsivät daaliat, syyssyrikat, suklaakosmos ja miekkaliljat. Ruukkuhortenssiat vaikuttivat melko hengettömiltä talven jälkeen, niin istutin ne pihan perälle, joutomaahan virkoamaan. Eikä paljon haittaa vaikka eivät virkoisikaan, olin jo kyllästynyt niitten jättikokoisten kukkien tukemiseen.

Taloudellisena ihmistyyppinä kierrätän melkein kaiken, siispä pihaltani ei tavitse viedä yhtään pois puutarhajätteitä. Kerään kaiken puutarhakompostiin, muhimaan muhevaksi, ravintorikkaaksi mullaksi, käytettäväksi kasvimaalle ja kukkaistutuksille. Oksat ja risut haketan pensaiden katteeksi ja isommat oksat pilkon saunan vesipadan lämmitykseen. Kompostimullan seulonta ja kärrääminen kasvimaalle on keväisistä puuhistani niitä raskaimpia hommia fyysisesti. Vanha selkäparkani ei oikein pidä moisesta hommasta. Tai oikeammin selkälihakseni huutavat venytyksiä työrupeaman päätteeksi. Olisi kannattanut käydä kuntosalilla talvikuukausina, etteivät lihakset olisi päässeet näin rapakuntoon.

Lämpötila on kohonut yli 20 asteen, eikä yölläkään lämpö laske alle nollan. Kesäisen lämmin sää toukokuun alussa on ihanaa mutta kukkaihmisenä en pidä siitä että kukinta-ajat ovat huomattavasti lyhyempiä kuin viileämmällä säällä. Toinen haitallinen vaikutus lämpimällä säällä on että nurmikko kasvaa liian lujaa vauhtia, samoin rikkaruohot kukkaryhmissä. Helteiset säät eivät ole työkeskeisen ihmisen ihanne säitä, ei todellakaan. Helteet uuvuttavat liiaksi, viileämmällä säällä saa paljon enemmän aikaiseksi pihatöitä.

Onneksi kellaritiloissa on viileää, jonne voi mennä välillä vilvoittelemaan. Näin teinkin, kun huomasin oravien tihutyön joka piti korjata. Kurreille on laitettu oma syöttölauta pihapuuhun ja siitä oli hajoitettu pohjalauta kokonaan. Siitä vaan saha käteen ja nikkaroimaan uutta pohjaa laudalle.

Kevät on kaikille meille "viherpeukaloille" kireistä aikaa, mutta samalla se on vuoden kauneinta aikaa luonnossa, pihoilla  ja puutarhoissa. Luonnossa liikkuessa voimaantuu, aamuvarhaiset hetket pihamaalla virkistävät uuteen päivään ja  ihanat lintujen konsertit sekä kevään kauneus virittävät kulkijansa kiitollisuuteen ja positiiviseen elämän kulkuun.

"Mummonpelakuut" odottelevat "kesälaitumille" pääsyä

Siemenestä viime keväänä kylvetyt pelargonit kukkivat viime kesänäkin erittäin ahkerasti ja talvehtivat kellarissa onnistuneesti mutta nyt ne ovat ryöhähtäneet kukkimaan ihan hullun lailla.

 Ovathan nuo vanhanajan mummojen pelakuut ikkunoilla ihan  kauniita, mutta roskaavatkin tippuvilla terälehdillään yhtä runsaasti kun kukkivatkin. Olisi jo aika saada ne pihalle kukkimaan ja roskaamaankin.....

 Toivottavasti kukkiminen jatkuu koko kesän aina syksyyn saakka.

Samoin Onnenapilakin odottelee innolla ulos pääsyä. Kukkanuppujakin on jo runsaasti.

Vappu lähestyy ja säät ovat hyisen kylmät, viime yönä maa oli valkoisena lumesta ja tänään tuulee myrskylukemissa. Ei vielä uskalla jättää "ulkoilevia" pihakukkia yöksi ulkosalle, niin kuin saaveissa olevat syyssyrikatkin nostan iltaisin suojaan, autotallin ovesta kellariin. Vaaleanpunainen lumme kestää pienet hallatkin kun se on vesiastiassaan ulkosalla. Toiveissa on että ilmat lämpenevät tällä viikolla.

Kylmät säät eivät ole estäneet meikäläisen ulkoilua, sehän on vaan pukeutumis kysymys, niin että villaista ulkoilupuvun alle, pipo päähän ja Vilin kanssa lenkille. Aamuin , illoin mustarastaiden ja peippojen konsertit ovat niin mahtavia ettei niistä voi laistaa. Kun on tottunut säännöllisesti harrastamaan liikuntaa, niin ei voi millään tulla päivittäin toimeen ilman reilua annosta reipasta kävelyä luonnossa ja kylän raitilla ilman suorituspaineita, pääosin vaan nauttien ulkoilusta kaikin aistein. Lenkille jäävät huolet, pienet rempatkin aivan huomaamatta ja ilman pillereitä.

Hyötyliikuntaa tuli harrastettua ikkunanpesua suorittaen, pakkohan se oli pestä yhteen menoon koko torpan ikkunat kun kerran aloitin. Siinä samalla huonekasvitkin saivat siistimmät ulkoasut ja muut vaatimansa hoitotoimenpiteet. Koko projektista kehittyi ihan täysi työpäivä ja sehän on eläkeläiselle enemmän kuin "lääkärimäärää". On se kumma juttu kun ikkunat on pesty niin koko huusholli vaikuttaa siistimmältä.

Menneen viikonlopun parhaimpia hetkiä olivat lukutuokiot ja karaokeilta naapurissa. Seppo Jokiselta ilmestyi uusi dekkari; "Rahtari" joka vei lukijansa komissario Koskisen mukana monimutkaisiin rikostutkimuksiin, jännitystä toivat tapahtumiin lisää loppusivuilla, 7 nälkäistä sutta. Jokisen teksti oli taaskin mukaansa tempaavaa jonka juoni paljastui vasta loppu metreillä. Sopivasti rikoksista kertovaa tekstiä oli pehmentämässä Koskiset ihmissuhteet työyhteisössä ja siviilissä. Tunnstan että olen koukussa kirjailijan tuotoksiin.... milloinkahan seuraava dekkari ilmestyy????