Pensasaitojen leikkuut

Vihdoinkin ilmat sallivat mahdollisuuden pensasaitojen leikkuuseen. Alkukesän tuuliset ja sateiset säät ovat siirtäneet hommaa ainakin parilla viikolla mutta ei kai siitä haittaakaan ole kun kaikki muukin puutarhassa on senverran myöhässä.

Saatuani aidat parturoitua olin mahdottoman tyytyväinen aikaansaannokseeni kun taas kerran tämä 73v. pystyi tämänkin homman tekemään ihan itse. Lähetinkin kiitoksen välittömästi yläkerran isännälle hyvästä terveydestäni, jota tulee pidettyä arkipäiviin kuuluvana luontaisetuna, harvemmin muistaa olla siitä kiitollinen.

 Unikot ovat erittäin suurikukkaisia  ja kukinta kestää pidenpään kun säät ovat viileät.

 Valkoiset ja vaaleanpunaiset ovat kauneimmat kaikista,

Laikkuköynnös valkoisine lehtineen on kuin kukkakimppu, pihasaunan seunustalla. Senpienet valkoiset ja vaatimattomat kukat tuoksuvat hennon miellyttävälle kesälle. Tuoksukantautuu saunan pukuhuoneeseenkin, joten lauantaina saunassa oli aivan juhannussaunan tunnelma.

Vanhan ajan ruskoliljat ja irikset ovat  tosi kauniita ja jokaiseen niistä liittyy jokin muisto jostakin ihmisestä tai sukulaisesta.

Kultasade on siirretty entisen työpaikkani metsiköstä pinen pienenä taimena. Se oli varmaankin linnun kuljettamana siirtynyt emopuusta metsän puolelle itämään. Nyt pensas on jo ehkä noin kolmisen metriä korkeä ja samanverran siinä on jo leveyttäkin. Kukkaterttuja on vain 6 kappaletta mutta puolet enemmän kuin viime vuonna.  Kävelylenkeillä olen huomannut etteivät kultasateet kuki joka vuosi yhtä runsaasti vaan pitävät välillä sapattivuotta. Vaikka pensas on myrkyllinen niin täydessä kukassa ollessaan kuningatar.

Tänään sunnuntaina olen istunut lukemassa dekkareita pihakeinussani kun oli ensimmäinen lämmin kesäpäivä, lämpö kohosi varjossa päivällä jopa + 22 asteeseen. Nyt on luvattu lämmintä viikkoa joka varmaan antaa vauhtia kasvimaankin asukkaille. Itse jatkan kukkaterapiaani, jonka mahdollistavat monet kukkijat ja kukinta tulee jatkumaan aina varmaankin tuonne marraskuulle asti.

Tuoksujen sinfoniaa

Puutarhassa on menossa oikein tuoksujen sinfonia. Sireenit kukkivat tänä vuonna runsaasti ja tuksut ovat mahtavat. Etualalla olevan valkoisen takana on vanhanaikainen  sininen sireeni joka levittää tuoksuaan ympäristölleen.

Köynnöskuusama availee nuppujaan jo vähitellen. Muutamat avonaiset kukat levittävät hienostuneet tuoksut ohikulkijan iloksi. Kukka sinänsä on vaatimaton mutta tuoksu sitäkin upeampi.

Pihalla on parikin pientä aluetta jossa ovat luonnonvaraiset kielot saaneet kasvaa rauhassa. Keittiön ikkunan alla on niistä toinen ja avonaisesta ikkunasta leviää keittiöön hyvä kielon tuoksu kun taas olkkarin ikkunasta tulee sireenintuoksut sisälle. Asunnossakin on oikein tuoksujen sinfonia.

Vanhanajan Illakko vaatimattomuudessaan jää muiden kukkien varjoon mutta illan tullessa se levittä tienoolle miedon tuoksunsa.

Marjaomanapensaan tuoksu muistuttaa hiukan omenan tuoksua mutta minulle tulee mieleeni kylläkin nuoruudessani keväinen lannanlevitys pelloille ja siitä leviävä haju, varsinkin kun pensaan tuoksu on voimakkaammillaan. (anteeksi)

Atsalean tuoksun voi aistia vain iltaisin, se on hyvin herkkä ja hienostunut.

Kesän parhaita tuoksuja on tuoreen, juuri leikatun nurmikon tuoksu, siinä on kesä mukana.

Keväinen mullan tuoksu on lempi tuoksujani, siinä on jotakin vahvaa ja väkevää voimaa.

Tuoksut puutarhassa jatkuvat kesän edetessä, pian tuoksuvat ruusut, liljat, hajuherneet, jättibalsamit  ja muut kesän kukkijat.
Tuoksut puutarhassa lumoavat hienoilla vivahteillaan aistimme, samoin kun kukat eri sävyillään, hivelevät silmiämme. 

Olen saanut korvaamattoman arvokkaan lahjan elämässäni kun saan käyskennellä omalla pihapolullani ja nauttia kaikin aistein puutarhani kauneudesta, tuoksuineen kaikkineen.
Puutarhan tuottamat nautinnot vaikuttavat ihmiseen kokonaisvaltaisesti; terveyteen, mielialaan, elämänhaluun, antaen virikkeitä, haasteita jne vaikutukset ovat moninaiset.

Ahkeraliisat vakiopaikalleen

Vanha puinen tiinu, joka on muistoesine anoppilasta, pääsi jälleen tänäkin kesänä koristamaan pihalle tuloa ja toivottamaan tulijat tervetulleiksi.  Tiinun kesä asukkaiksi pääsivät kaksi maisemabegoniaa.
Verikurjenpolvet viihtyvät tontin reunalla ja kadun varrella kun ohikulkevat koirat lannoittavat niitä ahkerasti, haju on sitten sen mukainen mutta eihän se haittaa kun niitä ei tarvitse kosketella, ihailla vaan kun pikapuoliin avaavat runsaat kukkansa meidän kaikkien silmien iloiksi.

En yrittänytkään vaihtaa Ahkeraliisoja joksikin muuksi kesäkukiksi, koska jo kasvupaikka asettaa tietyt vaatimukset kasveille. Onhan paikka rakennuksen pohjoispuolella mihin aurinko paistaa ainoastaan aikaisin aamulla ja myöhään illalla. Ahkeraliisat ovat viihtyneet jokaisena kesänä ihan kiitettävästi niin kuin alla olevassa kuvassa näkyy.

Täytyy tyytyväisyydellä todeta että kirkonkylän torikauppiaalta ostetut taimet olivat todella hyväkuntoisia, isoja sekä hintakin kohdallaan. Pitäjän parhaat taimet!

Hyötyliikuntaa tuli harrastettua melkein yliannoksen verran kun innostuin kitkemään tontin itärajan rikkaruohoista. Naapurin miehet poistivat vanhan "koira-aidan" meidän väliseltä rajalta ja se innosti minuakin siistimään rajaa omalta puoleltani. Aidan poisto helpottaa huomattavasti ruohon niittoa.

Rajan tuntumassa on sopivasti pensas kasvillisuutta josta on riittävästi myöskin näkoestettä naapuriin, jos haluaa olla omissa oloissaan.

Pensasmustikassa on runsaasti kukkia, vaikka puskaat ovat vielä nuoria ja pienikokoisia. Olen jättänyt suojaverkot kesäksikin mustikoiden ympärille etteivät rusakot popsi niitä suihinsa ja samalla ne estävät lintujen hyökkäykset kun marjat kypsyvät.

Atsalea on kohta täydessä kukassa, sopivasti nyt kun tulppaanit lopettelevat kukintaansa niin kukinta pihalla jatkuu.

Puuhastelut pihalla jatkuvat  mutta alkukesän kiireet ovat ohi kun kaikki kylvöt ja istutukset on tehty, nyt "puutarhuri" ehtii jo  istahtamaan pihakeinuunkin ihastelemaan aikaansaannoksiaan. 

Sadetta kaivattaisiin, koska tuulet kuivattavat yllättävän tehokkaasti maan pinnan , joten kastella pitää melkein päivittäin, ainakin kasvimaata ja viimeksi istutettuja kasveja ja pensaita. Onneksi kaivoissa riittää vielä runsaasti vettä.

Kukkiva piha kesäkuun alussa

 Sammalleimut tuovat mieleeni anoppini pihan.

 Kultatyrakki loistaa auringon lailla.

 Laukka leviää pihalla vähän sinne sun tänne 

Arovuokko 

 Ruusukvintteli

Akankaali koristaa perennapenkin laitaa.

Kukat ovat sielun laastareita, niin se vain on.....

Kukkia ei ole koskaan liian paljon pihalla, aina löytyy tilaa uusille tuttavuuksille ja tekee mieli kokeille jotakin uutta lajiketta, sellainen tulokas on Ruusuherukka

Ruusuherukalla kukat ovat kauniit ja pensaaalla on herukan tuoksu lehdissään, saa nähdä minkälaiset marjat tämä uusi tuttavuus tuottaa, lähinnä sen tehtävä on toimia koristepensaana.

Sadekuuron yllättäessä piha tuoksui kieloille ja sireeneille, molemmat kukkivat runsaasti ja ovat saaneet omat kunniapaikkansa pihallani. Sateen ja matapaineen ansiosta tuoksut voimistuivat aistittaviksi ja huumasivat tuoksuillaan pihalla olijat. 

Viileähköjen ilmojen ansiosta kasvien kukinnat viipyilevät pidenpään, sen ansiosta kesän alku on ollut pitkäkestoinen ja runsas kukkainen.

Ensiviikon pihapuuhasteluihini kuuluvat ahkeraliisojen ja  portinpielitiinun istutukset, sen jälkeen kunnon kesä saa tulla, toivon mukaan ilman halla varoituksia.

Ihmetyttää...kummastuttaa... vanhaa kulkijaa

Mielikuvilla, joita markkinoinnin keinoin yritetään meitä kuluttajia ohjailla, on yllättävän suuri osuus palvelun  lopulliseen valintaamme. 

Pysähdyin miettimään ja vertailemaan eri lomanviettopaikkojen nettisivuja kun suunnittelen syksylle lomaviikon  kohdetta  ohjelmineen. Yllättävän vähän on mielikuvia rentouttavista ja nautinollisista loman vietoista lupaavia sivuja olemassa. Saattaa olla kuvia lomapaikan ympäristöstä luonnon kauneutta kertovia fotoja mutta kun silmille hyppää kuva tuliaseista eli pyssyistä niin ...naps... se riitti minulle! Aseet ja lomanvietto eivät vaan kuulu mielikuvissani samaan paikkaan ja aikaan. Olisi mielenkiintoista tietää tämän mainonnan suunniteltu kohderyhmä. 

Ilokseni täytyy todeta että oli runsaasti hyviä ja mielikuviin positiivisesti vaikuttavia sivuja. Ne myöskin osoittautuivat helposti selattaviksi ja aiheet oli valittu selkeästi  oletetuista lomalaisen tarpeista, antaen vastaukset ikään kuin tietäen mitä me lomallamme  tulemme tarvitsemaan.  Tärkeimmät palvelut varmaankin meille jokaiselle ovat ruoka, liikunta/harrastus mahdollisuudet ja iltaohjelmat. 

Tulin jälleen siihen lopputulokseen että suuntaan jälleen kulkuni kohti Kuopion Rauhalahtea. Kylpylä täyttää kaikki ennakko toiveeni hyvästä lomaviikosta.  Paikka on entuudestaan tuttu ja palvelut ensiluokkaiset. Kylpyläosastolle ei löydy vertaa, eikä muualla ravintolatkaan yllä sille tasolle kun Rauhalahden herkut ovat. Iltaohjelma on monipuolista, aina on mahdollisuus valita mielensä mukaista tekemistä. 
www.rauhalahti.fi   

Kuolema

 Kuolema on yhtä luonnollinen tapahtuma kuin syntymäkin.

Kuolemaan päättyy meidän jokaisen elämäntaival.

Lähipiirissä koetut ja kohdatut läheisten kuolemaan liittyvät kokemukset ovat kaikki erilaisia, eikä kuolemaan totu koskaan, se tulee aina yllättäen, vaikutus on aina pysähdyttävä.

Kuolemasta puhutaan yllättävän vähän eikä siitä kirjoitella  juuri lainkaan. Se on meistä useille kaukainen, vieras asia ja peloittava tapahtuma. 

Mieheni nukahtaminen ikiuneen muutti oman suhtautumiseni kuolemaan aivan uudelle tunnetasolle. Enään en pelkää omaa kuolemaa enkä kohdata elotonta ihmistä. Se tuntuu niin luonnolliselta asialta sen jälkeen kun on saanut kokea useamman kuolemantapauksen. Ihmisen siirtyminen ajasta ikuisuuteen on  niin levollinen ja luonnollinen tapahtuma. Seuraava elämä ei voi olla ainakaan maallista matkaamme kauheampaa kun siirtymä hetki on niin autuaallinen, kivuton ja vailla lähtemisen tuskaa. 

Kuolleen ihmisen koskettaminen ei minusta enää tunnu lainkaan pelottavalta tai vieraalta. Mukaan on tullut kunnioitus vahvempien voimien edessä, kun käsi ei tunne enään sykettä eikä hengitystä enään havaitse.  
Läheisten kuolemat vaikuttavat voimakkaasti myöskin meidän elämän arvoihin. Itse olen karsinut elämästäni pois monen moista turhaa asiaa joita ennen pidin tärkeinä. Elämän on jatkuttava. Surutyötä teemme jokainen omalla tavallamme, yhtä ainoaa ja oikea tapaa ei ole. Kaikki ovat  luonnollisia surun käsittely tapoja.  

Kuoleman kohtaamisessa tajuaa elämän rajallisuuden. Koskaan ei tiedä onko päiviä monta vai oliko tämä elämä tässä. Siksi on nautittava jokaisesta päivästä, kuin se olisi elämämme viimeinen päivä. Eletään tässä ja nyt, kiitollisena kaikesta mitä on elämässä saanut kokea ja nähdä,  saamistaan lahjoista, luonnon kauneudesta, läheisistä, ystävistä, terveydestä... luettelo voisi jatkaa vaikka miten pitkälle. Vihaan ja katkeruuteen ei  kannata arvokasta elämäänsä tuhlata. Kohtaamamme "ikävät ihmisetkin" tulisi kohdata opetuksina, aina se ei ole helppoa mutta kannattaa aina edes yrittää.

Läheisen poismenon aiheuttama suru on myöskin helpompi kestää ja käsitellä jos ihmissuhteet ovat olleet kunnossa, asiat sovittu. 

Kuolemassa on lohduttavaa uskoa jälleennäkemisen toivoon siellä jossakin, iankaikkisessa elämässä, joka on kuitenkin meiltä kaikilta salassa.

Pihakalusteiden kunnostus jatkuu

Loputkin pihakalusteet käsiteltyinä ja paikoillaan grillipaikalla

Kellariverstaassa oli hyvä kunnostaa kalusteita kun ulkona satoi ja tuuli oli yltynyt myrskylukemiin. 

Aloitin käsittelyn pöydästä

Seuraavaksi 5 tuolia

Kalusteista tulikin aivan uuden näköisiä. 

Vili-koiralla oli ihan omat kivat ison herkkuluunsa kanssa. 

Vuohenjuuri tuo kevään.