Koululaisten liikennekäyttäytyminen

Kuva: Kotiliesi/arjairene

Tämä "mummeli" on harvoin pahalla tuulella, mutta niin vaan tapahtui tällä viikolla kun päätin pikaisesti käväistä pyöräillen kirjastossa.  Huonoa tuultani eivät ystävälliset kirjastovirkailijatkaan pystyneet lauhduttamaan. Pysähdyin vielä vaihtamaan kuulumisia muutaman tutun henkilön kanssa ja kuinka ollakaan, avauduin heillekin mielialani vaikuttajista. Sain heiltä kuulla vastaavanlaisista kokemuksista liikenteessä. En siis ollut yksin kokemuksieni kanssa, vaan koululaisten liikennekäyttäytyminen huolestuttaa ja pelottaa meitä kanssa kulkijoita isoin joukoin.

Omaa tyhmyyttäni oli lähteä kylille iltapäivällä, jolloin ala-asteen koululaiset lähtevät koulusta kotimatkalle, vaikka tiesin jo ennestään fillaroinnin kevyenliikenteen väylällä olevan "mummeli-ikäiselle" hengen vaarallista, varsinkin koulusta Isokalliontien suuntaan. Ensinnäkin koulukkaat opikaisevat isoissa ryhmissä fillareillaan kirkon pihan kautta, laskien täysillä mäkeä alas Isokalliontielle, huomioimatta autoliikennettä ja muita  tiellä liikkujia. Kulkevat 4-6 polkupyörää rinnakkain, eivätkä anna tietä vastaantulevalle kulkijalle. Näin juuri kävi kohdallani yhdellä reissulla kolme kertaa niin että jouduin väistää nurmikolle ja ojan penkkaalle. Johan moiset vaaratilanteet nostattivat verenpaineetkiin huippulukemiin.

Tuntuu että kuluneena syksynä koululaisten liikenne käyttäytyminen olisi muuttunut aina vaan röyhkeämmäksi entisestään, he eivät reakoi mitenkään kellon soittoon, eivätkä kehoitukseen väistää. Eikö koulussa enää opeteta liikenteen perus sääntöjä ja muiden huomioon ottamista liikenteessä? Eikö poliisin edustajat enää käy kouluissa jakamassa liikenne tietoutta? Minne ovat haihtuneet päiväkotien jakama opetus lasten päistä vai tiivistyykö tyhmyys sakissa kun tullaan vähän isoimmiksi? Tiedä häntä ??!!!

Jotakin pitäisi tehdä, oisko opetuksen kertaus aiheellista? Tuttavani otti yhteyttä koululle, pelästyttyään vaaratilanteessa, kirkon kohdalla autoillessaan, niin opettajien suhtautuminen oli ollut nihkeää ja olivat ottaneet sen kannan ettei koulumatkat kuulu koululle. Mielestäni se kyllä osittain kuuluu koulullekin, koska se olisi hyvänä keinona tehostaa kotona jaettavan ohjeistuksen perille menoon sinne koululaisen kovahkoon pääkoppaan.

”Kasvamme kohti myönteistä minäkuvaa
toisemme ja ympäristömme huomioiden.
(kopioitu Rajamäen koulun verkkosivulta)

Rajamäen koulun verkkosivuilla oleva lauseke jo velvoitta ja edellyttää koululaisten ohjausta huomioimaan toisemme myöskin liikenteessä, eikö?

Järkytyin sen verran voimakkaasti etten jäänyt yksinomaan purnaamaan itsekseni ja porukoitteni kanssa purkautuen aiheesta, vaan otin myöskin yhteyttä lähipoliisiin ja kyseiseen kouluun sähköisesti. Jään odottelemaan heidän vastauksiaan, jos he nyt vaivautuvat edes vastaamaan "mummelin" postiin, saatikka sitten toimimaan jotenkin asian hyväksi.

Nyt helpotti huomattavasti, kun sai purkaa sapetustani kirjoittaen. Jatkan pyöräily reissujani edelleenkin, tulen kuitenkin huomioimaan mahdolliset koululaisten kotimatkojen ajankohdat niin ettemme "törmäilisi". Eihän eläkeläisen ole pakko olla liikenteessäkään ruuhka-aikoina, eikä koululaisten liikenne käyttäytymisen tarvitse välttämättä häiritä tätä mummelia.

Kutkuttaa ajatella tilannetta kun olen Vili-koirani kanssa päivittäisillä lenkeilläni, myöskin kevyenliikenteen väylillä, niin mitenkähän pyöräilevän koulukkaan käy kun hän ei anna tietä koiralle ja mummelille, törmäten uroskoiraan joka on tarkka reviiristään. Vilillä on erittäin pelottavan ärähtävä ääni ja saattaa se nipistää vähän persuksistakin uhkaajaansa. Toivon kuitenkin ettei tällaista tilannetta synny käytännössä, mielikuvitukseni tässä vähän lähti lentoon.

Pihan syksyisiä ruskavärejä ja vihreän eri sävyjä

Vanha pilvikirsikka on saanut syksyisen värisävyn.

Mehitähdet säilyttävät kesäisen vihreytensä vuodenajoista riippumatta.

Riippahanhipajun kauneus on sen oksiston muodostelmassa, hopealle vivahtava vihreä eroittuu nurmikosta edukseen.

Rusotuomen lehdet ovat pitäneet tumman värinsä koko kasvukauden.

Villiviinin vihreys muuttuu syksyn myötä, päivä päivältä punaisemmaksi.

Vihreän eri sävyjä. Kuvassa on 11 erilaista kasvia/puuta/puskasta.

Tummanvihreä lehtikaali, vierellään hempeä kehäkukka, vaaleanvihrein lehdin.

Kausimansikka on innostunut syksyn aurinkoisista päivistä niin hurjasti että kukkii runsaammin kuin kevätkesällä konsanaan. Toisissa puskaissa on vielä ihanan punaisia mansikoita ja paljon raakileita valmistumassa. 

Pihalla vallitsee vielä kesä, ellei huomioi puista putoavia lehtiä, lämpötilaa tai melkein myrskylukemiin yltyvää tuulta.
En kuitenkaan anna kesäisen tunnelman harhauttaa itseäni, vaan siirtelen vähitellen arimpia kesäkukkia talvetus paikalleen, kellaritiloihin.
Kriinumi sai ensimmäisenä kyydin olohuoneen nurkkaan kukkimaan ja kasvattelemaan toista nuppuaan. Sen kukinta kestää vielä pitkään, ehkä jouluun asti ja sen jälkeen se jatkaa matkaansa kerrosta alemmaksi, nauttimaan ansaitua talvilepoaan.
Yöhallat eivät ole vielä yltäneet pihalleni, koska kesäkurpitsat eivätkä daaliatkaan ole vielä mustuneet, ehkäpä puut ja pensaat antavat sopivasti "hallasuojaa" muille kasveille.

Kesäkauden pihapuuhastelujen jälkeen on rentouttavaa puuhaa valmistautua syksyyn ja talven tuloon. Odotan jo aikaa kun voi viettää päivät ilman ulkopuuhia ja saa vain istua lempituolissaan, lukulampun alla kirjoitellen, lukien tai käsitöitä tehden. 
"Aikansa kutakin".

Espanjansiruetana/tappajaetanasota

 Tappajaetanoita kerätty tänä kesänä 3560 kappaletta. Luit aivan oikein.

Aloitin keräilyn toukokuun alkupuolella ja kirjasin allakan kulmaan päivittäisen saaliin, aina tähän syyskuun viimeiseen keskiviikkoon astikka. Siis varsinainen "etanasota" on käyty.

Kysyi hiukan viiteliäisyyttä ottaa aikaa jokaisena kesäpäivänä noin puoli tuntia, mokomien iljetysten keräilyyn, olisi sitä ollut mukavampaakin tekemistä mielessä. Ottaen huomioon tosiasiat, ettei tämä  "yhdenmiehensota"  tee loppua tästä limaisesta vieraslajista.

Keräily kannatti tehdä etanoiden ehdoilla, eli piti ottaa sääolosuhteet huomioon ja niiden liikkumis ajat. Parahaat ajankohdat olivat aamulla varhain ja illalla myöhään, sekä lämpimän kostea sää tai sateella/sateen jälkeen. Turhaan niitä kannattaa etsiä aurinkoisella säällä, päiväsaikaan tai ukonilmalla.

Olen kokeillut myöskin Ferramol-etanasyöttiä joka on maailman laajuisesti ainut torjunta-aine ja jonka vaikutus perustuu  rautafosfaattiin jota esiintyy myös luonnossa itsessään. Tulin siihen tulokseen ettei paljon kannata syöttiä isolla piha-alueella käyttää, yksinomaan tuotteen kalliin hinnannkin vuoksi 10  kg/ 89,95 euroa. Toisena haitta tekijänä totesin 

rakeiden liukenevan  sateella, joten rakeiden käyttö tulee suhteellisen  hintavaksi. Kun etanat leviävät ja matelevat rintamana,  hitaasti mutta varmasti, niin tulin siihen tulokseen ettei yhdellä tontilla suoritettu myrkytys ole tehokasta torjuntaa, vaan toivotonta ja turhaa.

Tähän aikaan saattaa pihalta löytyä myöskin etanan munia, jotka kannattaa tuhota samalla tavoin kun itse etanatkin. Munat ovat valkoisia ja niitä esiintyy eri suuruisina ryppäinä. Usein munat ovat ulkoruukkujen tai lautojen alta, puiden kannoista ynm.

Hyvänä apuna etanoiden torjunnassa kasvimaalla ja kylvö alueilla on ollut muovinen reunanauha joka on sivelty koivutervalla. Näin olen saanut kasvurauhan pienille juuri idänneille, hennoille taimilla, jotka ovat etanoiden suurinta herkkua.

Tappajaetanat syövät kaikkea; toinentoisiaan, koiran-/kissankakkaa, sieniä, kuihtuneita kukkien osia, lahoavaa puunkantoa, siis ihan mitä vaan. Eivätkä ne mokomat matele yksinomaan maanpinnassa, vaan nousevat esim. auringonkukan tukevaa vartta ylös, syöden kukasta kaiken muun, paiysi kovan varsiosan.

Etanat itse eivät kelpaa ruuaksi linnuille, eikä siileille, lienevätkö myöskin myrkynmakuisia.

Etanasota on tältä kesältä taisteltu ja voitettu. Tuhot puutarhassa jäivät erittäin vähäisiksi.

Miten teidän puutarhoissanne on etanoiden kanssa tultu toimeen, olisi kiva kuulla kokemuksistanne, kirjoitellaan.

Elma

Elma 1986

Muutin Nurmijärvelle 1963, kun sain kirkonkylältä työpaikan ja työsuhdeasunnon. Tapasimme ekan kerran Elman kanssa työtoveruuden merkeissä. Paiskittiin töitä hyvässä porukassa, sairaalan keittiössä.

Kuinka  ollakkaan, me molemmat saimme terveet tyttövauvat ja molemmille annettiin kasteessa nimeksi Sari. 

Työtoveruutemme päättyi, kun Elma jäi kokonaan pois kunnan hommista mutta pidimme yhteyttä runsaat 30 vuotta.

Elma ja Sari tulivat usein vieraaksemme, joskus apua saamaan ja joskus apua antamaan.

Kaikista vaikeuksista ja puutteista huolimatta Elma kasvatti tyttärestään upean ihmisen. 

Itse hän oli aina iloinen ja elämänmyönteinen, valmiina auttamaan meitä muita, varsinkin huushollin siivouksissa ja muissa koti askareissa.

Elämä ei häntä kohdellut silkkihansikkain mutta onneksi hän sai viettää viimeiset elinvuotensa tasokkaassa ja viihtyisässä palvelutalossa, lähellä tytärtään. Sari järjesti äidilleen parhaat hoivapalvelut.. 

Elma olisi ensikuussa viettänyt 90-vuotis synttäreitään.

Meidän yhteyden pitomme vaan hiipui vuosien mittaan ja omat työpaineeni lisääntyivät vastuun myötä niin ettei jäänyt energiaa sosiaalisiin kanssakäymisiin. Eläkkeelle jäätyäni taas tulivat läheisten sairaudet ja kuolemat.... aina suunnittelin ottaa Elmaan yhteyttä mutta se vaan jäi ja jäi. 

Lauantaina minulle tuli pakottava tarve lähteä käymään hautausmaalle viemään Matin haudalle kynttilä ja hiljentymään viikonloppuun. 

Hautajaisväkeä oli menossa kappeliin, menin hissun kissun sivuportista... kellot kumahtelivat voimakkaasti... tuli outo tunne... saattajat olivat kappelissa, niin voin käydä vielä katsomassa avatun hautapaikan sijainnin.... silloin tajuntaani iski että Elmaa ollaan saattamassa viimeiselle matkalleen.

Kiitos Elma ystävyydestä ja hyvää matkaa....jälleennäkemisen toivossa !

...

Syyskuun puuhasteluja puutarhassa ja mökillä

 Marjaomenapensas valmistautuu ruokkimaan tilhiparvet, runsaalla sadollaan.

Kriinumi aloittaa jälleen tänäkin syksynä kukintansa. Vanha Viipurista lähtöisin oleva huonekasvi viettää talvet viileässä kellaritilassa ja keväällä se siirretään pihalle, puolivarjoisaan paikkaan, jossa se kehittää mahtavan kukkasarjansa.

Syksyyn liittyvät monet puutarhatyöt jotka täytyy tehdä ajallaan. Sain vadelmista leikattua vanhat versot pois ja tuettua ne kunnolla ennen kuin ensimmäiset syysmyrskyt tulivat.  Jätin suosituksia enemmän uusia kasvuja siltä varalta että rusakot harventavat niitä talven aikana.

Syyslannoituksensa saivat kaikki "tärkeimmät" puut ja puskaat, vahvistaen niitä kestämään talven mukanaan tuomat haasteet.

Muutamat monivuotiset kukat täytyi jakaa ja istuttaa nousevan kuun aikana että ehtivät vielä juurtuakin ennen talven tuloa.

Nurmikko on kasvanut voimakkaasti koko kesän, johtuen sopivista sateista, eikä hellekaudetkaan ole sitä rasittaneet. Ajokertoja on kertynyt jo 14.

Palakuut ovat vielä pysyneet täydessä kukassa, ihmeesti nuo jaksavatkin nuppuja työntää, kun yllä olevat yksilöt aloittivat kukintansa jo helmikuussa, päästyään kellarista huoneenlämpöön.

Muutenkin puutarha kukoistaa ja tuoksuu vielä, syksyä odotellen, eipä uskoisi että eletään jo syyskuun loppupuolta.

Orgidealilja, syksyn sulostuttaja.

Laitoin jo tiaisille yhden lintulaudan ja siemeniä tarjolle. Vilkkaasti syöttölaudalla vieraili kaikenlaisia tiaisia, kävipä siinä jo vihervarpunenkin.
Siiri-siili on kai vanhuuttaan harventanut lounasvierailujaan kun käväisee "pannullaan" vaan joskus, ei enään päivittäin niinkuin vielä viime kesänäkin kävi.
Pidin hiukan taukoa oravien ruokinnassa mutta nyt täytin heidänkin syöttömökkinsä siemenillä ja heti saapuivat kaikki 5 kurrea syöpöttelemään , yksi niistä on ihan pieni ja niin söpöliini.
Luontokappaleiden seuraaminen on antoisaa, se virkistää mieltä huonollakin säällä ja niiden iloinen aherrus taitaa jopa tarttua meihin "seuraajiin". Hyöty on kaksisuuntainen: ilo ruokkijalle ja muonaa eläimille.

Saunapuita on sahailtu ihan vaan ajankuluksi ja vanhaa lautatavaraa pätkitty hyötykäyttöön saunan lämmitykseen. Päiväkäyntejä mökille on tehty loppukesän aikana melkein pari viikottain, jolloin on hajoitettu vanhoja penkkejä ja muuta puutavaraa mökinalta saunapuiksi, ihan vaan kuntoilumielessä. Yleensä mökkireissuilla puupinot hupenevat mutta meidän "kolmenkoplan" käynneillä pinot ovat vaan kasvaneet.
Mukana olleet koiramme juoksivat riemuissaan aina uintireissujen lomassa, nauttien vapaudestaaan ja tilavasta piha-alueesta juosta kilpaa kolmestaan. Välillä vaan käväisivät vilkuilemassa rajalla naapurin puolelle, kun siellä liikkui omituinen "robotti" leikellen yksikseen nurmikkoa
Mökin talvikuntoon laittoon ei paljon hommaa ollutkaan, ainoastaan moottoriveneen veto vajaan ja saunavesien tyhjennys, nyt talvi voi tulla meidän kesämökillemme. Varmaankin tulemme jatkamaan vielä käyntejämme mökkeröllä syksyn aikana muiden kiireiden lomassa, säiden ja fiilisten mukaan.
Mökillä maistuvat eväät ja avotulella keitetty nokipannukahvi niin hyvältä, ettei parhaatkaan menuut pärjää niille vertailuissa. Yksinomaan tulen teko ja istuminen nuotion äärellä on vertaansa vailla olevaa puuhaa. 
Mökkireissut Mustion maisemissa ovat aina olleet ja tulevat varmaan aina  olemaankin niin VOIMAANNUTTAVIA.

Huonekasveille uudet mullat ja muuta puuhastelua

Tavakseni on muodostunut vaihtaa huonekasveille mullat aina keskellä kesää. Ennen tein saman homman kevät talvella. Olen havainnut etteivät minun kukkaseni ole protestoineet uutta käytäntöä vastaan, eli niille on ihan sama milloin ne joutuvat kovempaan käsittelyyn. Kesällä koko istutustyön voi tehdä ulkosalla ja näin säästyy ylimääräiseltä siivoustyötä, kun mullat voi haravoida nurmikkoon ja sade pesee likaiset työn jäljet.

 Orgideat ovat kukkineet taukoamatta, joten olen joutunut siirtämään niiden istutusta kukinnan vuoksi. Nyt "repäisin" ja muutin isoimman niistä oikeaan ruukkuunsa, saapa nähdä häiriintyykö kukinta ja aukeavatko uudet kukan nuput. Tosin en hajoittanut juuristoa vaan rikoin kukkakaupan ohutmuovisen ruukun ja sain koko hoidon siirrettyä uuteen ruukkuun, sekä täytin uusilla kuorikepaloilla vain tyhjäksi jäävät kolot. Toivottavasti ahkera kukkijani ei tykänny huonoa, sen sitten aika näyttää mitä se siirrostä piti.

 Liuska-aralia on kasvattanut altakasteluruukun täyteen juurakkoa, jopa vesitila oli täynnä juuria. Olen vaihtanut muutaman vuoden siihen vain pintamullat, nyt siirsin sen isompaan altakasteluruukkuun, revin juurakkoa pienemmäksi ja laitoin uudet mullat.

 Pihanurmella oli tämäkin mullanvaihto helppo tehdä.

Olisikohan pitänyt leikata koko kasvia pienemmäksi, en kuitenkaan sitä tohtinut tehdä, kasvakoon, kun on vielä tilaa kasvaa.

 Viirivehka sai myöskin kovemman käsittelyn, poistin kaikki kukkineet kasvut pois kokonaan, juuria myöten, näin sain sen mahtumaan entiseen ruukkuunsa.

Koko päivähän siinä kului multia vaihtaessa, että kaikki saivat tarvitsemansa hoidon. Nyt se on tehty, eikä tarvitse moiseen hommaan ryhtyä ennen kuin vuoden päästä aikaisintaan.

Viime päivinä taivaasta on tullut vettä vaihtelevalla voimakkuudella ja määrillä. Niinpä huonekasvitkin saivat suihkut ilman omaa työpanostani ja sain pölyistä puhtaat kasvit taas sisätiloihin omille paikoilleen, raikastamaan ja rikastamaan huoneilmaa.

"Edestään tehdyn työn löyttää". Tämä vanha sanonta tuli mieleeni kun katselin kultapallojen kukkivaa ryhmää, rankkasateetkaan eivät ole niitä laittanut lakoon. Hyvä juttu oli asetella tukiverkot paikoilleen jo kasvun ollessa vielä alkuvaiheessa , niin verkot piiloutuivat lehvistön alle ja tukevat hentovartisia mutta  painavia kukkia tehokkaasti. 

Miekkaliljoista vain yhden kukkavarsi katkesi ukkosmyrskyn seurauksena, muitten tukikepit kestivät tuulten tuiverrukset. Suklaakosmos ja miekkalilja; hyvä väriyhdistelmä.

Opiston kurssiesite tuli postissa, nopean vilkaisun tuloksena tulin siihen päätökseen etten ilmoittaudu tässä vaiheessa millekään kurssille, enkä myöskään lähde mukaan eläkeläisten ja seurakunnan rientoihin,.... vieläkään.....

Päiväni ovat tällä hetkellä sen verran hektisiä, etten tarvitse yhtään lisää toimintaa, enkä seuraakaan, koska en vieläkään onnistu  viettämään päivääkään ihan yksikseni, niin kuin joskun haluaisin, mutta hyvä näin. 

Puuhastelu riittää omakotitalossa ja puutarhatontilla, suoden samalla hyötyliikuntaa enenmmän kuin "lääkäri määrää". Lisäksi puuhasteluja voi jatkaa mökkitontillamme, jossa voi harrastaa myöskin metsurin töitä, jos kroppa kaipaa rajumpaa treeniä.

Vili-koiran kanssa lenkkeillen, pitää omalta osaltaan nivelet kunnossa ja takaa säännöllisen ulkoilun ympäri vuoden, säällä kuin säällä.

Kaiken liikunnallisen toiminnan lisäksi on tärkeää muistaa säännölliset venytykset, jotka  välillä unohdan tehdä,  mutta sen huomaa kyllä kiusallisena jäykkyytenä joka muistuttaa taas venyttelemään lihaksiaan tunnollisemmin.

Fyysisen rasituksen vastapainona on rentouttavaa käpertyä torkkupeiton ja lukulampun alle, lukemaan mielikirjoja joita käyn kerran viikossa kirjastosta lainaamassa.

Ja mikä kaikessa on tärkeintä; eläkeläisenä voi päivän puuhastelut, liikunnat ja levon rytmittää ihan omien mieltymystensä mukaan. Yksineläjänä ei tarvitse edes huomioida muita, saa olla  ja elää vain itselleen. 

Siiri-siili saapui ruokintapaikalleen

Vanha ystäväni Siiri-siili lähestyi varovasti tepastellen pihakeinuani jossa istuin lukemassa. Se otti muutaman askeleen ...nuuski ilmaa ja katsoi silmiin. Ymmärsin yskän, sehän kaipasi maukkaita aterioitaan, tarjoiltuna vanhalla paistinpannullaan.
Tulikin kiire keittiöön laittamaan kissaruokaa likoamaan veteen. Siiri ei lähtenyt mihinkään, vaan pyöri keinun ympärillä, poiketen välillä villiviinin tiheän lehvästön alle tarkkailemaan tilanteen kehitystä.
Kun viimein vein lionneet kissanraksut pannulle niin siili oli pannun vieressä odottamassa, molemmat pelästyimme toisiamme mutta säikähdys meni oitis ohi ja Siiri aloitti heti äänekkään maiskuttelunsa.

Rusakkovanhus taas oli ollut pahanteossa, nyt se oli jyrsinyt nuoren koristepuun runkoa. Onneksi jälki huomattiin ajoissa kun kuorta oli vasta vähän poistettu parempiin suihin. Rungon "arpeen" sivelin vioittuneen puunrungon hoitoon käytettävää vahaa  ja asensin runkosuojat kaikille nuorille hedelmä- ja koristepuille.
Kyllä "jänösetkin" ovat aikaisin tuhotöissään, yleensähän se on ajankohtaista myöhemmin syksyllä kun tuoreruoka niillä vähenee. Ennustaakohan ilmiö aikaista syksyn tuloa ?

Syksyn puuhasteluun kuuluvat ikkunanpesutkin ovat sitten tältä syksyltä "korkattu". Pestiin Suvin kanssa yhdessä,  hänen asuntonsa kaikki ikkunat. Kaksin askar sujuikin nopsasti ja ehdimme vielä poimia  marjat mustaherukkapensaista, ennen sateen tuloa. 
Taivas tummeni mustanpunertavista pilvistä ja jostakin kauempaa kuului jyhkeää jyminää.

Minulle tuli tosi kiire kotiin, koska Vili-koira pelkää ukonilmalla salamoita ja jyrinää melkoisesti. Hyvin ehdittiin sadepilvien edellä kotiin, eikä ukkonen tullutkaan kohdalle tällä kertaa.
Puen yleensä Vilille Thundershirt ín kun se alkaa olemaan rauhaton ukkosen lähestyessä. Mantteli on helppo pukea koiralle, kun se on oikean kokoinen ja rauhoittaa tuntuvasti koiran pelkotilaa ukonilmalla ja vuodenvaihteen ilotulitus aikaan. www.thundershirt.com

Pulla-kissa pääsi kissojen taivaaseen. Sini teki lopultakin vaikean päätöksen ja päästi vanhan ja sairaan kisulin tuskistaan, joiden määrää me ihmisen emme voi täysin tiedostaa. Pulla haudattiin oman pihan lemmikkihautausmaalle. Pieni punainen pelakuu ja kynttilälyhty koristavat pientä hautakumpua, Tahvo-kissan vieressä.
Lemmikkieläimistä luopuminen on aina vaikeaa, monet eivät uskalla ottaa uutta lemmikkiä kun pelkäävät sitä luopumisen tuskaa kun se kuitenkin  tulee eteen uudelleen ja uudelleen, sille ei voi mitään, eläimet ovat lyhyt ikäisiä ja niihin kiintyy niin voimakkaasti. Mutta "elämä on", lemmikkieläintenkin kanssa, iloa ja surua, vuoron perään.