Unisukat, dekkarit ja syyskukat

Lankakorini on täyttynyt lankajämistä ja sainkin idean neuloa niistä itselleni "unisukat". Aivan huomaamatta sukat valmistuivatkin  televisiota katsellessa. Kyllä on mukava tunne kun saa syysiltana vetää nukkumaan mennessä ihanan pehmeät sukat jalkaan ja jättää yöksi ikkuna auki. Selvästi nuo kaksi toimenpidettä vaikuttavat unen laatuun myönteisesti.

Iltarutiineihin  kuuluvat myöskin kirjat ja tällä hetkellä kotimaisen kirjailijan ja ruotsalaisen dekkarikirjailijan teokset, hyytävää jännitystä.

Dekkareiden lisäksi olen aina välillä lueskellut  vanhoja "lääkärisarjoja" siis sairaalaromantiikkaa, mukavasti pehmittämään lukunautintoani. En saa unen päästä kiin ennenkuin olen lukenut tovin, lukeminen rauhoittaa mielen ja viimeisetkin päivän touhut ja murheet siirtyvät taustalle, hermot lepäävät, unen latu on syvää, eikä sisällä lainkaan heräilyjä yön aikana. Aamulla herään levänneenä ja virkeänä ja  kiitollisena uuteen päivään.

 Koiralenkin jälkeen tein aamukierroksen kameran kanssa "meiränpihalla". Vielä riittä kukkijoita.

 Maa-artisokka kukkii keltaisin kukin ja jättiverberan kukat sointuvat hyvin tumman lehtikaalin kanssa. Ikivanhat  daaliat jaksavat kukkia, en muista niiden muina vuosina kukkineen näin runsaasti ja näin myöhään syksyyn asti.

Ensi kertaa heitin myöskin näille syyslannoitetta, saas nähdä miten se vaikutta talvehtimiseen ja 

ensi kesän kukintaan.

Kasvimaalla kukkivat kehäkukat lehtikaalin vierellä,  uusi lajike "meiränpihalla"

Nurmikko jatkaa kasvamistaan, saas nähdä joko kasvu heikkenee kun alkoi laskevan kuun aika.  Nyt oli jo 12. kerta kun Stiga kävellytti minua tänä kesänä. Se on mainiota hyötyliikuntaa vanhalle kropalle ja pääkopallekin.

Eilen illalla satoi vettä kastellen sopivasti kaikki syysistutukseni. Sormustin- ja tulikukkien taimia oli kesän aikana ilmestynyt vähän mihin sattuu, niin istuttelin ne niille varattuun kukkapenkin lohkoon.
Syysvuokko ja syysasterikin vaativat pienen siirron, Pionit olivat jääneet muiden kasvien saartamiksi niin niitten kasvutilaa täytyi laajentaa ja  muutama vanhempi yksilö oli istutettu taas kerran liian syvään joten niitä täytyy nostaa mullasta hiukan ylemmäs jotta kukkivat taas ensi vuonnakin.

Puutarhassa kaikki puuhastelut vaikuttavat hamaan tulevaisuuteen, työ tekijäänsä palkitsee vasta ensi vuonna tai myöhemminkin. Toivossa on hyvä elää !

Satulasuojien ja loimien pesua

Suvi Edie hevosensa kanssa, muutama vuosi sitten. Nyt Edie kirmaa onnellisena heivosien taivaassa, vihreämmillä laitumilla.

Lopultakin sain aikaiseksi pestä heppamme satulasuojat ja loimet. Homma kävi mukavasti nurmikolla, katuharjalla ja mäntysuovalla.

Puhdasta tuli ja nyt "hevospyykki" saakin kuivua rauhassa, autokatoksen suojassa, jonka jälkeen varastoin ne saunakamarin varastotilaan odottamaan seuraavaa kohdetta. Olen nimittäin melko varma että Suvi hankkii vielä hevosen itselleen niin Edieltä jääneet kamat ovat tuiki tarpeen tulevaisuudessa.

Tällaista puuhaa tänään.

Vadelmien leikkaus ja pähkinäpuun oksan sahausta klapeiksi, hyötyliikuntaa parhaimmillaan.

 Taas on tullut se aika kun pitää tehdä poisto leikkauksia vadelmille.

 Kylläpä ovatkin kasvaneet reheviksi pehkoiksi.

 Oli oikein hankalaa kerätä marjoja kun ampiaisetkin tekivät kiusaa.

 Vanhat oksat on kaikki poistettu

Rivien väleistä on kitketty myöskin suikeroalpit jotka pitävät mieluisena kasvualustanaan lehtikatetta.

Pähkinäpuusta olen suunnitellut poistaa yhden isoimman oksan joka on melkein kuin puun kolmas haara. 

Leikkaus- ja sahaushommista tulevat oksat lehvistöineen joutuivat puutarhakompostin ruuaksi ja isoimmasta puunoksasta tein saunapuita. Siis kaikki hommasta tulevat risut ja oksat tulivat pihan hyötykäyttöön.

Viimeiseksi vadelmien hoitoon liittyväksi toimenpiteeksi annoin pensasriveille syyslannoituksaen. Nyt saavatkin taas valmistautua seuraavan vuoden sadon kehitykseen.

Puutarhassa puuhastelut ovat meikäläiselle mitä parhainta hyötyliikuntaa, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Lihakset saavat "pullistelua" sopivasti ja mieli lepää kukkaloiston keskellä. Puuhasteluistani saan huvin ja hyödyn samalla kertaa ja melko halvalla. En tunne tarvetta vieläkään lähteä mummoryhmiin kahvittelemaan enkä osallistua WoimaaWanhuuteen kuntosali ryhmiin.

Lahjan päivänä

Tänään Lahjan päivänä muistelen lapsuusaikoja. Kuvassa äitini Lahja ja isäni Niilo, seuranaan Sari-tyttäreni, iloisena kun on saanut mummin ja pappan kanssa tehdä puutarha töitä, kuvassa  yltä  päältä mullassa.

Ennen vanhaan tähän aikaan ajettiin heiniä latoon, muistan ne tuskaiset hellepäivät kun tallattiin heinäladossa sääret raapamilla ja vielä heinille kylvettävän suolan kirvellys kintuissa.

Kyllä saa nyky ihmiset olla tyytyväisiä kun ei tarvitse enään huhkia heinätöitä käsipelillä. Nykyäänhän heinät paalataan ja kaikki työt tehdään koneilla. Näitä muistellessa ei yhtään tarvitse valittaa kesähelteiden kuumuudesta, onhan se helppoa sietää kun ei tarvitse rehkiä esim. heinäpellolla.

Hellekausi jatkuu vaan edelleen, lämpötila varjossa on päivittäin ollut 27-31 astetta. Onneksi sisätiloissa lämpötila on siedettävää kun sen voi pitää korkeintaan 24 asteessa, ilman ilmalämpöpumppua ja tuulettimia vain säätelemällä sälekaihtimia ja pitämällä ikkunat kiinni helleajan, yöajan taas kaikki tuuletusikkunat auki.
Tosi uuvuttavaa ja kuivuus haittaa kasveja; syysleimutkin ovat ihan nuutuneita, kaivossa veden pinta laskee hälyyttävästi. Vettä riittää vain kesäkukille, monivuotiset saavat tulla toimeen ilman kasteluja. Toivotaan että taivas aukeaisi ja saataisiin luonnon suomat kastelulaitteet avuksemme !

Yksinelämisen opettelua

Nyt se päivä koitti kun saan asustaa pientä tölliäni ihan itsekseni !

Vanhempi lapsenpapsistani;  Suvi muutti Nurmekseen, pohjois karjalaan, opiskelemaan oppisopimuksella lähihoitajaksi.

 Vili-koira jäi vielä luokseni mutta Velmu-hauva lähti emäntänsä mukaan.

On tätä yksikseen oloakin aivan opeteltava elämään, ei se niin helppoa olekaan kun luulin sen olevan. Outoa kun ei yläkerrasta kuulu minkäänlaisia asumisen ääniä. Hiljaisuus on todellista. Autot eivät pyrähdä pihaan niinkuin ennen, kun nuoret tulivat ja menivät yhtenään... jääkaappikin on melkein tyhjä... pyykkikoneeellekaan ei ole hommia kuin osaksi entisestään.

Hiukan on haikea olotila, oiskohan se ikävää ??? Nyt tapaa pirteää ja positiivista, joskus myöskin niin kiukkuista tyttölasta vain harvoin, ehkä kerran kuussa , kun hän  pitkällä vapaallaan pääsee käymään täällä eteläisessä suomessa. Mutta onhan puhelimet ja naamakirjat millä pidämme yhteyksiä monesti päivässä.

Pääasiahan on että Suvi löytäisi nyt sen oikean ammatin jonka kokee omakseen ja joka antaa myöskin tekijälleen sitä jotakin, eli muutakin kuin vaan sen pienen rahallisen korvauksen.

Ja ainahan Suvi on tervetullut takaisin jos hänen elämäntilanteensa sitä tarvitsee. Täällä me jatkamme yksinasumisen opettelua Vili-hauvelin kanssa  nauttien kesän kukkaloistosta pihapiirissä ja ikkunoilla. Vili tosin nauttii eniten oleilusta pähkinäpuun varjossa, varsinkin jos saa kaluttavakseen ihan oikean  luun.

Kotipihan Siirisiili

 Joka ilta Siirisiilille tarjoillaan iltapalaksi aimo annos liotettuja kissan naksuja

 Siirisiili syö aina pannun tyhjäksi

 Pannun vieressä on vesiastia

Mikäs on siiri-siilin juoksennella pihamaalla kun on sopivasti kukkapuskaita mihin piiloutua ja voi ottaa rauhassa päivänokosetkin.

Pihakeinu on meidän molempien lempipaikka; minä istuskelen kirjaa lukien ja siili ystäväni ottaa pienet torkut keinun alla.

Helteistä huolimatta nurmikko kasvaa kohisten, mutta Stigan kuskia laiskottaa jatkuva kuumuus joten nurmikko kärsii ajamattomuudesta kun se pääsee aina ajojen välillä liian pitkäksi, jälki on huonohko.
Tilanne ei muutu ainakaan tulevina viikkoina kun on helteiden ennustettu jatkuvan. Pakko kestää  kun on kesä vaan  kerran vuodessa ????!!!!

Laiskotellen...kesän kukista nauttien ja koiria lenkitellen

Kesän ensimmäinen valkoisen liljan kukka.

Varjoliljat ovat niitä puutarhan uskollisia kukkijoita.

Sormustinkukka on vanhoista lajikkeista mieluisin kesän kukkija.

Yllättävän monta punaista kärsämöä on jäänyt "muutosta" henkiin.

Myskimalvatkin kukoistavat runsaasti, varsinkin aidan takana ojan piennar alueella.

 Naapurin siemenistä itänyt unikko, perunamaan sivussa viehättää siroilla kukillaan.

Palavarakkaus lisääntyy ensivuodeksi  kukkimaan moninkertaisesti kunhan istutan taimilaatikon kasvatit näiden vanhojen seuraksi.

Kesän hellekausi vaan jatkuu ja se opettaa minutkin laiskottelemaan. Olen kuumuudesta aivan naatti vaikka muistan huolehtia nesteen saannistakin riittävästi. Onneksi sisätilat pysyvät siedettävän viileinä kun pitää kaihtimet ja ikkunatkin kiinni.

Tälle heinäkuulle tuli isoimmaksi hommaksi kahden Belgianpaimenkoiran; Vilin ja Velmun hoito; lenkityksineen, eikä sitten muuta helteellä jaksakkaan. Eipä nyt pihalla olekaan mitään isompaa projektia kesken ja vähenevän kuun aikana ei kannata istutuksiakaan tehdä, on järkevämpää muuttaa kasvien paikkoja vasta nousevan kuun aikana ja hellekauden jälkeen.

Ja onko sitä pakko aina suorittaa ? Meille sota-ajan mukuloille on iskostunut tuo mahdoton uurastaminen niin että jos istuu vaikka jouten pihakeinussa niin on tunne kuin syntiä tekisi. Mutta kyllä ikä tekee tehtävänsä ja olenkin oppinut kantapän kautta sen lasikottelunkin..... saa nauraa... niin se vaan on. Osaan jo nauttia suuresti tästä joutenolosta kun ei tartte ketään passata eikä aikatauluja noudattaa. Aikansa kutakin.