Kiusattu

Tämän päivän puheenaiheena on päällimmäisenä työpaikkakiusaaminen nimellä "Räty/Ahde", joten ihan väkisin pukkaa mieleeni menneitä kokemuksia työelämästä, järjestön palveluksessa.

Työpaikkakiusaamista on ollut järjestöjen hallinnoimilla työpaikoilla niin kauan kun jaksan muistaa, eikä yksinomaan omalla työpaikallani vaan myöskin naapurilaitoksissa sekä  monilla muillakin eri liittojen toimistoilla ja laitoksilla. Sain useinkin tilaisuuden toimia ns kiusattujen "Leelian lepotuolina" puhelimitse ja tavattaessa henkilökohtaisesti, niin että mielipiteeni perustuu pitkään työhistoriaani, ja nyt täytettyäni 70 v. , muistelen useinkin menneitä aikoja.

Kun toimin "varapomona" ja esimiehenä työpaikalla, järjestön vuosikokouksen valitseman hallituksen alaisena, koin ainoastaan yhden hallituksen jäsenen kohdalla jatkuvaa ja perusteetonta "mollaamista"ja vähättelyä sekä jatkuvaa asiatonta käyttäytymistä.
Näin koukouksesta jäi poikkeuksetta aina masentava tunnelma ja työhalut laskivat miinukselle. Kun olisin edellyttänyt hallitukseltani kannustusta, kiitosta ja palkitsemista jotta olisin voinut jakaa sitä myöskin alaisilleni.
Tilanteessa oli selvät merkit työpaikkakiusaamisesta, työnanatajan taholta. Tilanne oli ongelmallinen hoidettavaksi asiallisesti.

En kuitenkaan ottanut yhteyttä työsuojeluviranomaisiin, koska edellä kertomani tunne kaikkosi heti kun seuraavana aamuna olin taas asiakaspalvelutehtävissä. Asiakkaat olivat se miksi jaksoin työssäni, niin ja hyvä toimiva  työtiimini. Suurena tekijänä kokouksen mielialan masentavaan vaikutuksen muuttamiseen positiiviseksi auttoi myöskin pitkät keskustelut muiden halllituksen jäsenten kanssa.

Hakeuduin itse luontaishoitojen asiakkaaksi, jotka kustansin itse. Parhaan avun sain Rosen-terapeuttini käsittelyssä ja kävinkin hänen käsittelyssään 3 vuoden ajan kerran viikossa jatkaen vielä Reiki-terapeutinkin käsitelyssä aina kun tuntui ahdistavalta ja mielestäni nämä hoidot sopivat minulle parhaiten.
Näin jälkeenpäin ajatellen tein ratkaisuissani viisaasti koska olin jo 70 -luvulla sitoutettu niin työpaikkaani että ajattelin aina työpaikan ja työnantajani etua, itseni unohtaen.
Yllä oleva valokuva merimaisemasta oli yksi hyvä nollaamis ja voimaantumispaikka, perheen kanssa, ilman tasapainoista perhe-elämää en olisi jaksanutkaan olla "läsnä" alaisilleni ja asiakkaillemme.
Vaikeissakin tilanteissa, empaattiset työtoverit/alaiseni , antoivat omalla osuudellaan myöskin voimaa käsitellä asioita rakentavasti.

Tilanteessani oli hyvätkin puolensa; hankalan hallituksen jäsenen vaikutuksena oli myöskin töidemme laatutason nousu, teimme kaiken huolella ja tarkistimme asiat kuin asiat työpaikalla huolellisesti.

Yritin myöskin asettua kiusaajan osaan ja ajattelin miksi hän toimii niinkuin toimi, johtuuko se jostakin oman elämän vaikeuksista.  Opettelin myöskin tavan suhtautua hänen toimintaansa niin kuin hänen sanansa olisivat lentäneet ohi korvieni  eli ns "yli hilseen". Menin myöskin itseeni; olenhan melkoinen "jääräpää" kun sillä päällä
satun olemaan. Eihän "pahakaan yksin tappele", sanoi mumminikin aikoinaan.

Kaikki asiat järjestyvät aikanaan kunhan on vaan kärsivällinen, niin myöskin asiat järjestyivat parhaalla mahdollisella tavalla, viimeisinä työvuosinani ja sain jäädä työpaikkaani ja työhöni tyytyväisenä eläkkeelle 65-vuotiaana.

Mullanvaihtoa ja pistokkaiden istutusta

 Onhan siitä mullanvaihdosta jo melkein pari viikkoa mutta ei ole tullut mieleeni siitä kiejoitella kun on ollut vaikka minkälaista touhua päivissäni.
Varsinkin pelakuut olivat talvehtineet vinttikammarin viileydessä melko hyvin ja kasvattaneet laihoja oksistoja, joten sakset esille ja leikkausta suorittamaan,

 Varovaisesti leikattu vanhus.

 Nuoremmat yksilöt taas leikkelin melko rohkeasti että tekisivät enemmän oksia.

 Pistokkaat laitoin multaan ja pidän niillä tasaisen kosteuden niin eiköhän ne tee juuretkin näin kevään voimalla.

 Pitäisi kesällä olla tämä keittiön ikkunalaudan "mummon pelargoniat" komiassa kukassa. Huom. vaihdoin ylivanhat orgideat  pelakuihin kun kyllästyin orgidean pölynkerääviin lehtiin ja vanhusten laiskaan kukintaan.

 Jätin ulkokukat osin leikkaamatta kun niissä oli jo tosi lihavat kukannuput, poistin vaan huonot  ja kuivat oksat. Vaihdoin vaan mullat ja istutin ne suoraan ulosmeneviin koreihin jotka vuorailin vahvalla muovilla ennen mullan vaihtoa ja juu, muistin laittaa reijät muoviin, etteivät joudu uimaan sateiden yllättäessä.
Taustalla maljaköynnös on innostunut tekemään jo vihreää versoa kohti taivasta, siis se on talvehtinut ihan hyvin.

 Keijunmekkokin näyttää aloittaneen jo kasvunsa ja mikä yllättävää että se tekee myöskin kuivan näköisiin lonkeroihinsa ihan vihreitä uusia versoja. En uskaltanut leikkailla sitä yhtään kun ei ole aiemmilta vuosilta kokemuksia.

Löysin mielenkiintoisan kuvan, johonka oli kerätty  erilaisten pelargonioiden lehtiä, eikä tässä varmaankaan ole vielä kaikki "tyypit".

Pelargoniat ovat nousseet yhdeksi harrastajien suosikki kukaksi eikä mikään ihme, koska se on tosi kaunis ja "kotoinen" kukkanen keittiön ikkunale tai pihapiirin koriste.

Keväistä viikonloppua kaikille.

Saludo-kassi kauppareissuille.

Keräilin Saludo kahvin pusseja useamman vuoden ajan tuntemattomalle henkilölle, en kysellyt Katjalta kuka niitä haluaa ja kuka valmistaa kassit, koska hän vei ne työpaikalleen ja työkaveri toimittu pussit edelleen.....

Olin juuri herännyt "päikkäriltäni" ja latailin kahvinkeitintä kun ovikello soi; ja kukas sieltä tulikaan, ihan tuttu rouva ja upea Saludokassi tuomisenaan. Ilmeni että kassien tekijä on myöskin tuttavani Anni, vuosien takaa, se teki kassista vielä "makeemman". Kauppakassin koko on tarpeeksi iso koska en viitsi käydä ruokakaupassa kun pari kertaa viikossa, niin tvarat mahtuvat hyvin tilavaan kassiin.

Minulla oli komerossa taas valmiina, kerättyjä  kahvipusseja antaa viemisinä kiitoksen kanssa Annille. Aion jatkaa Saludopussien keräilyä, että Anni saa niistä valmistaa erilaisia ja eri kokoisia pussukoita. Väriltään niistä tulee mielestäni kaunein lopputulos, koska olen nähnyt punasia ja ruskeita yksilöitä mihin verrata, vai johtuukohan se siitä että sininen väri on lempivärini.

Parhaillaan on meneillään tiedoitusvälineissä "Timo Räty" mokailut, niitä lukiessani ja radion ja tv:n uutisia kunnellessani on mieleeni palautunut omay kokemukseni työpaikkakiusaamisen kohteena olosta. Mieleni tekisi kirjoittaa se ulos jo nyt vaikkakin olen suunnittelemassa ihan kirjankin kirjoittamista johon olen ajatellut ottaa myöskin kipeät kokemukseni kirjan aiheiksi. Mutta siitä aiheesta enemmäm seuraavalla kerralla.

Nautinnollista viikonloppua kaikille teille ystävät!

Enkelikortit /Erottelukyky

ENKELIKORTIT
EROTTELUKYKY


Erottelukyky on oikealta ja väärältä tuntuvan aistimista, omaan arvostelukykysi luottamista ja sen mukaisesti toimimista.


Ekelisi opastavat sinua nyt tarkastelemaan  ihmisiä ja tilanteitasi elämässäsi ja vastaamaan niihin vaistomaisten tuntemustesi mukaan.


Opettele kehittämään intuitiotasi  ja pyydä että enkelit auttaisivat sinua erottelemaan hyvän  pahasta. He opastavat ja ohjaavat kulkuasi.


Tunnet olosi turvallisemmaksi, iloisemmaksi, vahvemmaksi ja selkeämmäksi.


Enkelit muistuttavat sinua siitä että kun erottelukykyysi voidaan luottaa, voit palvella maailmankaikkeutta mahtavalla tavalla.


VOIMALAUSE
Luotan intuitiooni.

TUETUT LOMAT "Viiherpeukalo" lomaviikko Kotorannassa 14 -19.5.2012

Tänä vuonna on siis Lomakoti Kotorannassa, Nurmijärven Kiljavalla, teemallinen Viherpeukalo -lomaviikko. Se on Tuettu loma eli Raha-automaattiyhdistys tukee toimintaa, jolloin omavastuuosuudeksi jää vain 20 euroa/vuorokausi. Lomalle voi hakea, jos täyttää Tuettujen lomien kriteerit (taloudelliset tai sosiaaliset tai terveydelliset). Hakeminen on helppoa... hakulomakkeita voi tiedustella suoraan Kotorannasta.

Viherpeukalo-lomaviikko ei suinkaan ole pelkästään puutarhahommia, vaan siellä on monenlaista muuta lomaohjelmaa. Tai voihan sitä vain nauttia luonnosta ja omasta rauhastakin.
Kotoranta on aivan ihanalla paikalla, puhtaan ja kirkasvetisen Sääksjärven rannalla. Paikka on aika pieni, joten siellä ei ole juurikaan muita kuin lomaviikon lomalaiset... siis hyvin rauhallinen ja kodinomainen paikka : )

Orvokit kukkivat runsaasti viime vuoden "Viherpeukalo" viikollakin,  seuraavat kuvatkin  ovat siltä viikolta.

Kukka-asetelmia tehtiin kotiinkin vietäviksi.

Kauniita tuli kaikkien asetelmista, olisivat kelvanneet kukkakaupan asiakkaillekin.

Luonto oli kauneimmillaan.

Vielä on mahdollista hakea tuettua lomaa www.hyvinvointilomat.fi vaikka hakuajat ovat jo olleet ja menneet.  Lomapaikkaan voi tutustua www.kotoranta.fi . Teemaloman hortonomina "kuokkii" kanssamme Sari www.puutarhastudio.fi  häneen voi syvemmin tehdä tuttavuutta blogi-sivuilla http://sarinpuutarhat.blogspot.com 

Loma sopii kaikille, puutarhahommeleita vähemmänkin harrastaneille, kuin pitempäänkin alaan hurahtaneille, koska saammehan toisiltammekin runsain mitoin vinkkejä ja hortonomi-Sari antaa ammatillista apua itse kullekin. Jos ei itsellä olisikaan tällä hetkellä  palstaa tai parveke istutuksia, niin nyt olisi mainio tilaisuus laittaa "sormet multaan" ja nauttia kaikenlaisista kevätkesän pihapuuhista. Lomaviikon ohjelmaan sisältyy myöskin retki yhteen puutarhaan josta voi tehdä kukkaostokset kotiinkin vietäviksi.

Lomakodin ympärillä Kiljavan luonto antaa oivat mahdollisuudet ulkoiluun puhtaassa, pihkan tuoksuisessa maastossa, taustamusiikkina runsaat lintujen konsertit.

Vaurasta elämää

Aloitin torstaiaamuni tietysti kahvilla, aamupuurolla ja koiralenkillä. Ilma oli piristävä, olihan pakkasta - 17 astetta.

Avasin tietokoneen ja seuraavaksi naamakirjaan aamun ajatuksin . Lueskellessani kavereiden juttuja, minut pysähdytti "Hidasta elämää" kirjoitelma joka on lainattu supergurun blogista ja mieleni teki kopsata siitä pääkohdat omaan blogiini jotta voin aina tarpeen tullen palata lukemaan; mitä on vauarus !

Vapaasti suomennettu David Wolte/blogi
Todellinen vauraus on rauhallinen mielentila
Todellinen vauraus on vahva fyysinen terveydentila
Todellinen vauraus on yhteys henkiseen energiaan
Todellinen vauraus on tunne-elämän hyvinvointia
Todellinen vauraus löytyy toisten palvelemisesta
Todellinen vauraus on itsensä tuntemista, ympäristönsä tuntemista… ja oman elämäntehtävänsä etsimistä ja seuraamista.


Lisäksi:
Todellista vaurautta ei voi rohmuta, vain jakaa.
Todellinen vauraus ei synny siitä, mitä olet hankkinut, vaan siitä, mitä olet antanut pois.
Todellinen vauraus (tai onnellisuutesi) on suoraan verrannollinen iloon, jota tuotat muille.

Luettuani pariinkiin kertaan edellä olevat viisaudet, totesin että minähän olen onnellinen ja elämäni on vaurasta, olenhan varsinainen miljonääri.

Tätä vaurauttani ei voi ulosotto eikä konkurssi uhata, tätä ei rikoskoplat voi ryöstää minulta, eikä lähimmäisetkään osaa tätä rikkautta kadehtia.

Vaurauteeni eivät vaikuta lainkaan nykyajan elintasoerot eikä -kilpailut.

Eikä tarvitse välttämättä olla sitä vahvaa fyysistä terveydentilaakaan, heikompi tasokin on riittävä.

Elän tänäänkin , tässä ja nyt, jokaisesta hetkestä nauttien ja tulevaisuuteen luottaen.

Ruisleivän leivontaa

Sain postissa ruisleivän juuren. Kyllä! Varpulan tilan emäntä Riitta Rantanen lähetti kuivatun juuren kirjeessä. Laitoinkin heti toimeksi, laitoin juurenmuruset haaleaan veteen, lisäin myöskin ruisjauhoja niin että seoksesta tuli löysää, vellimäistä, kansi päälle ja siinä se hellan takana saa olla noin vuorokauden. Tosin sekoitan sitä aina välillä.

Yllä oleva kuva ei ole itse ottamani, vaan se on googlesta kopioitu. Kuva viehätti  ja muistui mieleen lapsuusajan leivontalauantait. Samalla tavalla taikinatiinu oli jakkaralla ja jauhot mätettiin suoraan säkistä, taikinaa alustettaessa. Ruisleipätaikinan alustus olikin minun tehtäväni koska olin nuori ja vahva kätinen sitä tekemään. Muistan yhden tärkeän toimenpiteen kun taikina oli valmis, sen pinnalle tehtiin aina risti ja auta armias jos yritin siitä laistaa niin oli vähällä saada tukkapöllyä...kylläkin sen joka tiinulliseen laitoin :)

Parasta lauantaisin olikin lämpimäisleivän maistelu, aah kuuma leipä ja paljon voita päälle, nytkin vielä vesi herahtaa kielelle. Täytynee muistaa ostaakin voita , siksi kun leipä valmistuu...

Se on kyllä aika metkaa että monetkin askareet mitä oli lapsuudessa ja nuoruudessa joutunut  tekemään kyllästymiseen astikka, tuntuvat taas ihan mukavilta puuhasteluilta, vaikuttaakohan siihen mitenkään eletyt vuosikymmenet, tiedä häntä.

Saahan nähdä miten saan leivän onnistumaan kun edellisestä ruisleivän teosta on jo vierähtänyt monia vuosia. No sehän tullaan tällä viikolla näkemään ! Pidetään peukkuja!

Tavoitteena on nämä lainakuvan limput, toivon mukaan omanikin tekeleet kestävät kuvauksen, tuli mitä tuli, sehän ei ole tärkeää miltä se näyttää vaan miltä leipäni maistuvat !

Vielä muutama sana juuren lähettäjästä; Riitta Rantanen järjestää perinnekursseja 1800-luvun pohjalaistuvassa,Sipoon Talmassa. Seuraava Ruisleipäkurssi on 28.3.  2012 urssiohjelman löydät sivulta;

www.varpula.fi