Pyöräilyä syyslauantaina

Pyöräilylenkkini etappina  oli hautausmaa. 

Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Pidin vauhdin hitaana että ehdin tarpeeksi katsella syysväreissään loistavaa luontoa reittini varrella. 

Kukkaloisto on vielä runsasta, varsinkin seurakunnan hoitammilla haudoilla. Tosin kanervia ja havujakin oli jo laitettu niille haudoille joissa kesäkukat olivat menneet sateiden vuoksi huonoon kuntoon. Koko alue on kaunis, hyvin hoidettu, vainajien muistoja arvostetaan ja kunnioitetaan.

Kuljin käytävillä ilman kiirettä mihinkään. aistien syvän rauhan ympärilläni. Tunsin olevani pyhien asuinsijojen keskellä. Sitä tunnetta on vaikea sanoin kuvailla. Jotenkin vaan ikäänkuin voimaannuin.

Yllättävää on miten mieli voi rauhoittua ympäristön vaikutuksesta ja vielä melko nopeasti. Ottaen huomioon saapuessani kokemani häiriötilanteen aiheuttaman pahan mielen, kuitenkin hetken käveltyäni mieli rauhoittui ikävä kokemus unohtui saman tien kokonaan.
Mielen muutos oli voimakas ja jälkeenpäinkin olin muutoksesta vaikuttunut. Nämä on niitä juttuja joita ei järjellä voi edes itselleen selittää selkokielellä, ne vaan tuntee.

Lähestyessäni hautausmaan porttia kuulin jo kaukaa lasten mekkalointia ja naisten kovaäänistä puhetta, sen lisäksi etäämmällä nainen puhui puhelimeen äkäisellä äänensävyllä ja keskustellen myöskin kirosanoilla ja ääntään korottaen. Pöyristyin moisesta häiriköinnistä ja jäin ihmettelemään nykyihmisten  ajattelemattomuutta ja sopimatonta käyttäytymistä. Onnekseni "häiriköt" olivat jo poistumassa porteista ulospäin ja rauha palautui koko alueelle. . 

Yllättävän vähän ihmiset ottavat huomioon muita kanssakulkijoitaan. Eivät osaa ajatella että monenkin meistä, surutyöhömme sisältyy myöskin rakkaittemme haudalla käynnit. Jokainen meistä tekee surutyötään yksilöllisesti, omista lähtökohdistaan ja sisintään kuunnellen. Yhtä ja ainoaa oikeaa surutyön tapaa ei ole. Hiukan vaan toivoisin nykyihmisiltäkin empatiaa ja myötäelämisen yritystä edes hautausmaalla kohdatessaan  muita rakkaittensa haudoilla kävijöitä ja surevia omaisia.

Ymmärrettävää on myöskin se etteivät kaikki ihmiset halua käydä haudoilla muulloin kun jouluaattona viemässä sen perinteisen hautakynttilän. Joillekin hautuumaa on ahdistava paikka jota ei halua lähestyä. 

Nuoruudesta asti olen aina poikennut retkilläni myöskin kunkin pitäjän hautuumaalla, se kertoo niin paljon alueen historiasta ja sen ihmisistä ihan omalla kielellään, pidän siitä.

Paluumatkallani ihailin kukkivia syyshortenssioita, ovat upeita ilmestyksiä syksyisillä pihoilla. Tulevaisuudessa saan niistä nauttia myöskin omalla pihallani, pari tainta on jo kasvamassa.

Pyöräretken päätteeksi laitoin pihasaunan lämpiämään, on niin vanhanaikaisen  lauantai-illan tunnelmaa kun savu tupruttelee rauhallisesti piipusta ja ulkosalla tuoksuu savulle. 

Syksyinen väriloisto luonnossa ja pihasaunan lämmitys ovat niitä "halpoja köyhäniloja" !

Kesä jatkuu pihapiirissä kukkien

.

 Syysleimut loistavat edelleen.

Syysväritystä Pihlaja-angervolla.

Seebramänty tiputtaa neulasia jotka haravoin alppiruusun katteeksi

Kesäkukat viihtyvät altakastelualtaassa.

Valkoinen kärhö yllätti vielä yhdellä kukallaan.....

ja omenapuun rungolla toinen kärhö kahden kukan kera.

Syysleimu

Miekkaliljat on tuettu, kestävät nyt syksyn tuulet ja sadekuurot.

 Uusin kukkija on Syreenileimu, taimi oli välillä hukassakin muiden isompiensa seassa, yllätäen  se aukaisikin kukkaterttunsa. Päätinkin merkata arvokkaan kukkani paremmin ja vaalin sen kasvurauhaa huolellisemmin.

Tämän kesän varmaankin  viimeiset Sormustinkukat piristävät ja ihastuttavat pihalla kuljeskelevaa. Pörriäisiä on vielä runsaasti, johtuen varmaankin leudosta säästä.

Tänään oli syksyn ensimmäinen kunnon sadepäivä. Eilinen tuuli jo enteili sadetta. Syksy saapuu ja väriloisto lisääntyy kun puut ja pensaat värittyvät syysmeikkiinsä. Puiden latvat soivat omaa musiikkiaan kapellimestarinaan syystuulet. Ei millään tahtoisi siirtyä pihalta sisätiloihin kun sääkin on niin pehmeän leutoa. On nautinnollista aistia taas kaikin aistein luonnon ihanuudesta ja syksystä.

Pakolaisia ja turvapaikanhakijoita tulossa

Kuva: Röykän sairaala, Nurmijärven Uutiset, lehtikuva.

Nyt on maailmankirjat sekaisin kun Nurmijärven kuntaankin otetaan pakolaisia. Sosiaalinen media pullistelee kirjoituksia joista osa on osittain asiatontakin mutta suurin osa kirjoittelusta on pysynyt asialinjalla. Ihmiset eivät juuri muusta puhu kuin pakolaisten tuomasta uhkatilanteesta. Tilanne on outo monellekin, miten suhtautua muualta tulleihin lähimmäisiimme. Heidän on vaikea uskoa että pakolaiset voisivat tuoda maahamme ja kansamme keskuuteen jotain hyvääkin tullessaan.

Nurmijärvelle on tulossa jo ensiviikolla hätämajoitusyksikkö turvapaikanhakijoille, Maahanmuuttoviraston vastaanottoyksikkö, tyhjillään olevaan Röykän sairaalaan. Mikäs siellä on muukalaisten oleilla, kauniin luonnon keskellä ja Sääksjärven rannalla., paras mahdollinen paikka odotella viranomaisten päätöksiä.

Ensimmäiset pakolaisetkin saapuvat pikapuoliin Klaukkalan taajamaan. Kyllä nyt on Nurmijärveläisillä kestämistä ja kova paikka opetella suvaitsevaisuutta. 

Mielenkiinnolla seurailen tilanteiden kehitystä. 

Ihmetteln myöskin miksi ei 80-luvulla syntynyt minkäänlaista kohua vaikka työpaikkani oli pakolaisten vastaanottokeskuksena. Venepakolaisia saapui kolme isoa ryhmää suoraan pakolaisleireiltä.  Silloin ei ollut vielä sosiaalista mediaa niinkuin nyt on. SPR:n henkilökunnan kanssa saimme työskennellä kaikessa rauhassa. Eikä pakolaiset häirinneet millään lailla tämän "lintukotomme" rauhaisaa olotilaa. Virkavaltaa emme tarvinneet, eikä konflikteja syntynyt.
Muistan vieläkin mukavana muistona Vitnamilaisen miehen; avuliaisuudesta, ahkeruudesta, positiivisuudesta  ja ystävällisyydestä !  Toimenkuvaani ei kuulunut päivittäiset siivoukset mutta tein vapaaehtoistyötä aamuisin klo 5.30 lähtien, siivoten yleisten tilojen lattiat, ennenkuin pienet jalat taapersivat aamupalalle. Ison lapsiperheen isä ilmoittautui vapaaehtoisesti siivoamaan kanssani, vieden mopin kädestäni... meillä oli vain elkekieli kommunikointi  kielenä, joten niin me jatkoimme aamusiivouksia päivittäin ja mikä parasta meillä oli jopa hauskaa vaikka työ oli siivousta ! ? Yleensä "siivouskavereillani" olivat aina suut mutrussa; "onko pakko" ?!?  

Omituisena ilmiönä pidän sosiaalisessa mediassa;  lahjoitusten kerjuuta kuolleiden lasten kuvilla, en ymmärrä mitä näillä kuvilla yritetään tehostaa ?
Ihmettelen myöskin paikallisten poliitikkojenkin kielteisiä ja jyrkkiä kannanottoja pakolaisiin liittyvissä asioissa. Lähipiirin puute ja hätä ei heitä kuitenkaan hetkauta millään lailla.

Miksiköhän ihmisiä peloitellaan tulevien  pakolaisten tuovan meille "vakiasukkaille" uhkatilanteita ? Kyllä tosi asia on se että nämä oman kylän ihmisetkin saavat aikaan yhtä sun toista pelottavaa ja uhkatilanteet ovat aina jossakin nurkantakana vaanimassa jos näin epäilevästi ja pelolla suhtautuu muihin ihmisiin. Pahoja ihmisiä on joka kylässä, joihin virkavallankin keinot ovat käyneet vähiin, tai ainakin tilanne näyttää siltä maallikosta asioita katsellen.  Mediaa eivät oman kylän väkivalta tapaukset kiinnosta mutta odotetaas kun joku "mutakuono" on jutussa mukana niin kyllä tapausta uutisoidaan  ja isoin otsikoin.

Ihmeellistä on sekin että kehuskellaan sodanjälkeisten evakkojen sijoitusten onnistumisella. Totuushan oli se että suvaitsemattomuutta oli runsaasti silloinkin mutta karjalaiset sopeutuivat kaikista vaikeuksista huolimatta koska asennoituivat sen hetkiseen elämäntilanteeseensa positiivisesti ja luottaen elämään; kaikki järjestyy ! Iloinen luonteenlaatu sulatti monet jäykät uusmaalaisetkin loppujen lopuksi hyväksymään evakot naapureikseen tosin siinä kului vuosia, vähintään 15 tai ylikin. Jotkuthan eivät vieläkään hyväksy karjalaisia tasa-arvoisina kansalaisina.

Tilanne on nyt mikä on ja parasta olisi meidän kaikkien pysähtyä avoimin mielin vastaanottamaan ja  kohtaamaan muunmaalainen ihminen. Meillä kaikilla on mahdollisuus auttaa ja ottaa vastalahjaksi heiltä heidän erilaisuudestaan  johtuvaa luonteen laatuaan ja osaamistaan.  Et voi sinäkään lukijani kieltää sitä tosiasiaa että monet "mutakuonot" ovat erittäin hyviä asiakaspalvelussa. Ruokakulttuurimmekin on saanut uusia tuulia heidän tuliaisinaan. Naisista me voisimme omaksua heidän ahkeruuttaan, nöyryyttään ja vaatimattomuuttaan ja kaiken lisäksi heidän iloisuuttaan, he eivät vaikuta vähääkään alistetuilta vaan palvelevat lähimmäisiään rakkaudella,

Käytin sanaa "mutakuono" aivan rakkaudella, en haukkumasanana.

Pois meistä kaikki ulkokultaisuus, ahdasmielisyys, kateus, ahneus, oman edun tavoittelu, tekopyhyys ja tilalle vaan lähimmäisenrakkautta niin eiköhän yhteiselo maassammekin lähde luistamaan pienin mahdollisin ongelmin. Ihmisiähän me olemme kaikki !

Sen verran olen  työelämässä joutunut tekemisiin muunmaalaisten ihmisten  kanssa että kielteiset ennakkoasenteet  lähimmäisiini ovat häipyneet. Yhdessä eteenpäin !

Marjapensaiden leikkausta, seinän ja maton pesua

 Syysleimujen loisteessa ja tuoksujen ympäröimänä aloitin vanhojen  marjapensaiden leikkaamisen. Poistin vanhat versot tosi rankalla kädellä, tehden pensaista ilmavat, jättäen vain terveet  ja hyvinvoivat versot.

Aikaisemmin olin  kitkeny pansaiden alustoilta rikkaruohot ja antanut niille syyslannoitukset.

Varmistin vielä pensastukien asennot.

Poistin tuoksuvatusta kukkineet versot, saaden pensaasta jälleen siistin näköisen ja edestään tehdyn työn löytää, onpahan keväisistä hommeleista ainakin tämä työ tehty jo.

 

Autokatoksen pohjoiseen olevaan seinän pintaan oli tullut jotakin levän tapaista vihreää mönjää, niin päätin pestä seinän.

Suoritin pesua pelkällä vedellä ja harjalla. 

Tuli puhdasta.

Sää oli juuri sopiva, pilvipouta.

Työn jälki oli onnistunut ja pesin myöskin pihasaunan pohjoispäädyn seinän.

Autokatoskin on nykyään "uusiokäytössä", toimien hyvänä mattojen ja pyykin kuivaustilana.
Ulkotilassa pestyyn mattoon tulee raikas tuoksu ja katoksessa käy sopivasti kuivattava ilmavirtaus jonka ansiosta kuivuminen on melko nopeaa näin syksylläkin.

Eiköhän nämä puuhastelut riitä tämän päivän hyötyliikunta annokseksi, eläkeläiselle. Liikunta rupeaman päätteeksi pinet venytykset ja laiskottelu illansuu voi alkaa.

Kyläkirja ilmestyi, Syyssyrikkä kerää perhosia ja Suklaakosmoskukka tuoksuu suklaalle

Vihdoinkin se ilmestyi! Olihan siitä jo kulunut 5 vuotta kun lehdestä saimme lukea uutisen päätöksestä kerätä Rajamäen historiaa ja julkaista aiheesta kyläkirja.

Ulkoasu on ainakin "komia" ja sisältöön syventyen palaan aiheeseen yksityiskohtaisemmin tulevissa bloggauksissani. "Perästä kuuluu" !

Olen uskollinen tavoilleni enkä taaskaan osallistunut Rajamäen kyläpäivään koska minua eivät moiset artistit kiinnosta, eikä myyntikojujen tuotteet yhtään sen enempää. Vähemmän viihdyn nykyään isoissa ihmismassoissa, ehkä olen saannut yliannostukset työssä ollessani jokavuotisista matka- ja muista messutapahtumista joissa olin pitkät päivät työkeikalla.

Onnekseni ystäväpariskunta toimitti minulle kyläkirjan "uunituoreena" kotiin kannettuna. Pysähdyin oikein miettimään eilen illalla miten ihanaa on kun lähipiiri koostuu yksinomaan ja ainoastaan vaan miellyttävistä, luotettavista ja rakastettavista ihmisisistä ja läheisistä. Mihin ovatkaan jääneet tai mennet kaikki "ikävät ihmiset". 

Tämä ikä  ja tämä aika on tosiaan elämäni parasta aikaa. Nyt olen jo niin vanha että voin sanoa suoraan mitä ajattelen ja valitsen seurani entistänkin tiuhemman seulan läpi. Tässä iässä ei tarvitse "kumarrella" kenenkään edessä eikä olla kenenkään mieliksi. Olen onnistunut karistamaan kaikki turhanpäiväiset velvoitteet ja luottamushommatkin pois niskoiltani niin että saan nyt vaan keskittyä nauttimaan elämästäni ja valitsemaan mieleiseni harrastuksen piristämään päivieni sisältöä.

Päivieni parhaat piristäjät ovat kuitenkin lapsenlapseni, nuo aikuiset naiset, jotka ovat liikkeissään niin vikkeliä että elämäni ei ehdi muodostua yksitoikkoiseksi. 

Toiseksi paras piristäjä on piha ja puutarhani, monine kasveineen ja elukoineen.

Syyasyrikän kukinta on alkanut.

Yksilöstä on kasvanut jo parimetrinen pensas.

Kukkatertut ovat tänä vuonna erittäin suuria ja keräävät runsaasti perhosia luokseen.

Koko lähitienoo  kuhisee mitä ihanimpia siivekkäitä.

Syyssyrikän vierellä aloitta kukkanuppujensa availun Suklaakosmoskukka. Iltaisin sen kukat tuoksuvat miedosti suklaalle.

Perhosia on ollut vaikea kuvat kun koko viikonlopun on ukonilmat kierrelleet aluetta ja tuoneet mukanaan voimakkaitakin sadekuuroja, auringosta olemme saaneet nauttia pienin annoksin eikä perhosetkaan liiku sateessa.

Syysleimujen loimua ja nautiskelua pihalla

Että noi leimukukat voi tuoksua hyvälle ja tuovat kesäisin lapsuuden kesämuistot mieleen. Mietinkin että olen varmaan osallistunut puutarhanhoitoon välittömästi kun opin kävelemään, koska mummun kertoman mukaan olin hänen kanssaan mukana kaikissa askareissa, niin pihalla kuin karjatiloissa ja sisäaskareissakin.

Oli monia vuosia kun eivät piha hommat juurikaan kiinnostaneet mutta iän myötä olen jäänyt uudelleen aivan kuin puutarhan koukkuun ja vallan riippuvainen omasta pihastani.

Puutarhan hoito harrastuksena antaa riittävästi haasteita ja toisinaan runsaasti onnistumisia joten mielenkiinto säilyy ja intohimo vaan kasvaa kokeilemaan vuosittain jotain uutta ja outoa kasvia saada viihtymään ja kukoistamaan.

Palkintona työstään puutarha antaa satoaan pakastimet täyteen lisäaineeettomia ja puhtaita tuotteita. 

Viikonloppuna vietin enemmän aikaa kirjallisuuden seurassa pihakeinussani istuen ja nauttien ympäristön rauhallisuudesta. Yllättävää huomata miten suuri muutos ympäristön ääniin   oli kun naapuristosta yksi perhe muutti muualle. Nyt vasta sen huomaakin millainen "mölykööri" perhe olikaan. 

Kesäisten säiden myötä ovat pihabileet lisääntyneet. Viikonloppuisin vietetään yhdessä hauskaa pitäen laulaen porukalla, melkein joka huushollissa on nykyään jo karaokelaitteet. Mikäpä sen hauskemppa yhdessäoloa onkaan kun laulujen lomassa on tarjolla vielä hyvää syötävää ja sopivasti laulattavaa juomaa. Musiikkivoittoisten juhlien äänet eivät olekaan ympäristölle haitaksi, päin vastoin, siitähän voivat naapuritkin nauttia.

Ensi yöksi on säätiedotuksissa luvattu ettei lämpötila laske alle +20 asteen, saas nähdä kun öisin on ollut viime aikoina  tosi kylmää +6 - +10. Onneksi on luvattu myöskin sateiden saapuvan ja ilmat viilenevät ikäihmiselle siedettävimmiksi. Vaikuttaakohan ikä  (73v.) siihen ettei enään jaksa helteessä keskipäivän aikaan työskennellä pihahommeleissa vaan täytyy pitää pidempi tauko ja aivan levähtää vaakatasossa, viileässä makurissa. Ei sitä ennen tarvinnut huomioida helteitä eikä työmääriä kun voinnista  ja jaksamisesta oli kysymys.

Perennojen istuttamista ja juttelua pikkusiilin kanssa

 Syreenileimu on syksyn kuneinpia perennoja.

Viime vuonna saadut uudet taimet eivät viihtyneetkään niille valitussa kukkaryhmässä, niin oli aika vaihtaa kasvupaikkaa. Olin lisänyt pistokkaista 3 uutta tainta niin nekin pääsivät hyvään, multaisaan ja aurinkoiseen paikkaan.

Syysleimut ovat pikapuoliin myöskin täydessä kukassa joten laitan kuvia seuraavassa postauksessa.

Punatähkäkin vaatii päästä aurinkoisempaan paikkaa, nykyisessä kukkapenkissä isommat perennat varjostavat niitä liikaa, eivätkä varmaankaan sen takia tehneet runsaammin kukkia, siispä lapio reippaasti käteen ja istutus hommat jatkuvat.

 Otin Rönsyansikasta reheviä alkuja ja istuttelin niitä peitekasviksi Marjaomenapensaiden alustalle, josta olin poistanut nurmikon jo aiemmin. Tämän jälkeen ei tarvitse "tapella" pensaan jäykkien ja terävien oksien kanssa kun ajelee Stigalla.

Jalopähkämö on levittäytynyt Atsaleankin alle niin että oli aika poistaa mokoma "valtaaja" pensaskaunotarta kiusaamasta. Juurakoista sai sopivasti taimia yhden kukkaryhmän reheviksi reunakasveiksi.

Aina ei tarvitse ostaa perennan taimia vaan voi omassa puutarhassa jakaa ja lisätä pistokkaista uusia taimia perustettaviin kukkaryhmiin. 

Parhaillan on mitä parhain ajankohta istuttaa kasveja kuunkierronkin mukaan ja ehtivät hyvin juurtua syksyn aikana ollen keväällä valmiina uuteen kasvuun ja kukoistukseen.

Pieni haittatekijä on tämän kesän ainut hellekausi josta saadaan parhaillaan nauttia. Kasteluun tulee panostaa helteiden vuoksi, onneksi pihallani on kaksikin kaivoa ja vesipumppu, joten on helppoa huolehtia etteivät istutukset pääse kuivahtamaan.

Kesken lapiohomman yllätyin kun kukkapuskan alla torkkui pieni siilinpoikanen. Tietysti lepertelin pienokaiselle ja aivan ääneen. Hiukan hämmennyin kun naapurin isäntä yllätti kysymällä: "kenelle sie haastelet". No onneksi olen jo aiemmin varoitellut naapureita että ei kannata hälyyttää "piippa-autoa" , minulla  vaan on tapana jutella luontokappaleille, enkä vielä horaja ittekseni. 

Istutuspäivän päätteeksi on nautinnollista istua pihakeinuun mielikirjailijan tuotoksen kanssa ja nenään tulevat liljojen, leimukukkien, ruusujen, lavendelien  ynm. kukkien  tuoksut.
Illan hämärtyessä, ympäristön hiljentyessä mieli seestyy, rauha sekä kiitollisuus sisimmässään on hyvä valmistautua ja laskeutua yön suomaan lepoon.