Koirat ja ilotulitusraketit

Kauhulla taas odotamme Vili-koiramme kanssa vuodenvaihdetta paukkuineen. Olemme lääkityksellä hoitaneet koiran pelkoa uudenvuoden aattoina, kun pauke on ollut voimakkaaammillaan mutta tänä vuonna yritän hoitaa koiramme pelkoa "manttelin" avulla.

Vili- koiran kimppuun kävi vuonna 2011 iso pyreneitten koira, purren koiramme päähän pahat vammat. Silmäkulma oli revennyt joka tikattiin, toinen yläleuan kulmahammas katkesi, purevan koiran iso kulmahammas lävisti pääkallon, osuen kuitenkin aivolohkojen väliin, onneksi ettei aivot vaurioituneet. Kuitenkin tapahtumasta on jäänyt jonkin verran jälkimainingeja mm. voimakas ukonilmojen ja uudenvuoden paukkujen pelkotila.

Alla olevassa kuvassa Vili on jo paranemaan päin, pahin on jo ohi, turvotuskin on laskenut. 

Tosiaan tänä vuonna sitten jätetään lääkitys pois  ja kokeillaan Thundershirt-paitaa joka on alla olevassa kuvassa koiran yllä.

 "Thundershirt on yksinkertainen ja luonnollinen ratkaisu koiran levottomuuteen ilman lääkitystä.

Sen lempeä ja jatkuva paine rauhoittaa koiran jopa ensimmäisellä käyttökerralla ilman erillistä koulutusta. Manttelia voi käyttää mikäli koirasi kärsii ukkosen, ilotulituksen, yksinäisyyden, matkustamisen ja häkissä olon pelosta. Mantteli sopii myös tilanteisiin, joissa koirasi on yli-innokas, haukkuu liikaa tai sillä on muita rauhattomuutta aiheuttavia ongelmia.

Thundershirt-paidan toiminta perustuu jatkuvaan hellään paineeseen, joka luo turvallisuuden tunnetta ja rauhoittaa koiraa tilanteessa, jossa se kokee itsensä levottomaksi. " ( teksti ja kuva kopioitu tuotteen esittelystä)

Toivottavasti manttelista on Vilille apua. Kaikkea pitää kokeilla mistä vaan kuulee muilta käyttäjiltä joilla se on tehonnut. Kerron myöhemmin miten Vilin kanssa mantteli tehoaa.

En henkilökohtaisesti ymmärrä hitustakaan syitä miksi ihmisten täytyy polttaa ylimääräisiä rahojaan tuhkana ilmaan, vielä kovan mekkalan saattelemana. Järkevämpää olisi lahjoittaa tulitteisiin käytettävät summat hyväntekeväisyyteen, niin rahoista olisi yksinomaan hyötyä ja iloa työttömille , sairaille tai köyhyysrajan alapuolella toimeentuleville ihmisille Suomessa puhumattakaan kansainvälisille avustusjärjestöjen avustuskohteille,missä pienelläkin summalla saadaan paljon hyvää aikaiseksi. Kannattaisi meidän jokaisen miettiä asiaa. 

Monet lemmikkieläimet kärsivät rakettimelusta ja vanhoille yksilöille se on tosi rankkaa.

Jos nyt on sitten joillakin pakkomielle paukutella aattona niitä euroja  taivaan tuuliin niin eikös sitä vois hipsiä tälläkin alueella vaikka tuonne metsikköön , asutuksen ulkopuolelle, siellähän sitä voisi sitten kilpaa paukutella, kellä on isoimmat ja eniten paukkuja. 

Kävellen kauppareissuilla joulumielellä

Posti ilmoitti teksti viestillä parikin pakettia tulleeksi, päätin lähteä kauppa reissulle niin voin paketinkin  noutaa takaisin tullessani. Suunnittelin tekeväni reissun polkupyörällä mutta kun lunta satoi niin en uskaltanutkaan koska tiet olivat tosi jäisiä ja keli pettävää, lumipeitteestä johtuen.

Talvi lenkkarit liukuesteineen jalkaan, reppu selkään ja menoksi kohti kylän keskustaa ja kauppoja.
Alku matkassa tuli vastaani iäkäs pariskunta jonka kanssa tapaamme useinkin päivittäisillä lenkeillämme. Rouva kertoi ilo uutisena ettei tietokone kuvauksissa löytynyt enään mitään, eli hän on selvinnyt syöpäsairaudestaan. Iloitsimme  yhdessä hyvästä elämän käänteestä toivotellen toisillemme hyvää joulun aikaa.

Ei mennyt aikaakaan kun  vastaan tepasteli iloinen pystykorva hauveli, tällä kertaa hihnan toisessa päässä olikin perheen emäntä, yleensä pariskunta lenkkeili koiran kanssa aina yhdessä. Pysähdyimme jutustelemaan vallitsevasta hyvästä säästä ja kuinka ollakaan rouva aloitti muistelut menneiltä ajoilta jolloin he olivat noutaneet monet herkulliset juhla-ateriat työpaikaltani, suoraan perhejuhliensa pöytään, nautittaviksi. Sain sydämelliset kiitokset, vieläkin vaikka olen jo ollut eläkkeellä kohta 8 vuotta. Kyllä tulikin hyvä mieli. Kepein ja kiitollisin askelin jatkoin matkaani kylän kaupoille. Riemukas mielialani säilyi vielä kotiinkin asti. Muistelin työhöni liittyviä joulunajan kiireitä, ihmetellen miten olin niistä aikoinaan aina selvinnyt ilman isompia mokia. Jouluruokien myynti kasvoi suuren suosion seurauksena mittaviin määriin. Senvuoksi osaankin nauttia tämän elämän vaiheeni rauhallisemmasta ajan kulusta täysillä ja kiitollisena kaikesta kohdanneista tapahtumista.

Seuraavan päivänä lähdinkin asioille polkupyörällä koska öisen vesi sateen ansiosta lumet olivat sulaneet ja tiet jäättömät. Sunnistin ekaksi paikalliselle terveysasemalle viemään sähköisen lääke reseptini uusittavaksi. Odotus tilassa olikin  vain tuttavami Leena-rouva, joten päätin jäädä päivittämään kuulumiset hänen kanssaan. Tilanne muuttuikin välittömästi hänen valitus vuodatuksekseen.  Kakki asiat olivat hänen kohdallaan kaikkein mahdollisemmalla tavalla päin helvettiä, hän ei nähnyt elämässään mitään hyvää......
Yritin sanoa hänelle että saamme kuitenkin taas tänäänkin kohdata toisemme ja pystymme itse kuitenkin liikkumaankin ilman apuja. Mikään yritykseni muuttaa hänen asennoitumistaan nykyhetkeen  ei onnistunut. Aloinkin tehdä lähtöä ulos ja jatkoin matkaani kirjastoon.
Hiukan jäi apea mielentila Leenan kohtaamisesta mutta unohtui oitis avattuani kirjaston oven kun vastassa olivat iloiset virkailijoiden tervehdykset.

Kirjastossa  tapasin lähinaapurini isännän ja sain tukiopetusta lainausautomaatin käytössä. Rupatellessamme hänen rouvansakin liittyi seuraamme joten sain tilaisuuden tutustua häneenkin koska olimme olleet hänen kanssaan vähemmän tekemissä. Jouluinen odotus oli meidänkin keskustelujemme aiheena jonka tunnelma jäi mieleni sopukoihin  jatkaessani matkaani hautausmaalle sytyttämään kynttilät omaisteni haudoille.

Pihviliiterissä lounaalla

Harmaa joulukuinen arkipäivä, sataa vettä ja tuulee melkein myrskyn lailla, maa on mustana.. Lukeminen ei maistunut ja käsityöt eivät kiinnostaneet. Päätin soittaa naapurilleni ja  sopia tarkemmin lounaalle menosta, olisiko tänään aika mennä ulos syömää. Ehdotukseeni sain iloisen ja myönteisen vastauksen ja lähdettiin kohti kirkonkylää koska oman kylän ruokalistat eivät houkutelleet.

Valitsimme lounas ravintolaksemme PIHVILIITERIN, jo senkin vuoksi että ravintola sulkee ovensa tällä viikolla, torstaina tarjoilevat viimeiset lounaat. Harmi koska paikka on siisti ja hyvin ilmastoitu. Pöytien välissä oli tilaa liikkua ja linjastokin asianmukainen,

Tarjolla oli liha- ja kala ruoka, runsas salaatti pöytä sekä jälkiruuaksi hedelmärahkaa. Meille molemmille maistui kala niin kuin liharuokakin, joten mässäilyksi meni. Itsekin ihmettelimme  niitä määriä joita lappasimme pieniin massuihimme ja vielä hyvät kahvit kaiken ruuan lisäksi. Ruoka oli hyvää ja salaatit raikkaita, siis mautkin aivan kohdallaan, ei mitään lisättävää eikä pois otettavaa.
Hinta laatu suhde OK.

Jäimme ihmettelemään ja arvailemaan ravintoloitsijan päätöstä lopettaa toimintansa, ehkäpä paikallislehdet tulevat sen meille kertomaan aikanaan.
Oli tosiaan piristävää ja rentouttavaa istua nauttimaan kaikessa rauhassa hyvästä ruuasta keskellä arjen syksynharmaata päivää.

Musiikkia levyiltä ja cd:ltä - muistoja ja viihdettä.

Sini innostui tutkimaan musiikki kokoelmaani joka sisältää parisataa levyä, saman verran kasetteja ja cd:tä. Hän keräili mielilevynsä lattialle, ikuistaen levyt puhelinkamerallaan, pyytäen  ne perinnöksi minulta sitten kun en enään ole itse kuuntelemassa niitä.  Sehän sopii erittäin hyvin.

Musiikkimakuni  "on kaikkiruokainen" joten löytyy klassista, hengellistä, roccia, kuoro-, ja lastenmusiikkia, sekä monien suosikkilaulajien lp:t, Kuuntelen mielialojen mukaan mikä milloinkin miellyttää kun haluan virkistää itseäni esim. harmaina sadepäivinä näin marras-joulukuussa.

Yhtenä päivänä tuli yllättäen muistot mieleeni kesäisistä aamu-uinneista Frankin Reijon kanssa työpäivän alkajaisiksi. Siispä laitoin Reijon lp.n soimaan joka sisälti työväenlauluja.
Hän oli viihdyttäjä parhaimmillaan ay-ihmisten ympäröiminä, Kiljavalla, Sääksjärven rannalla.
Liiton lamalaiset viihtyivät ja Reijo laulatti heitä aamusta iltaan. Minulle  hän lauloi parvekkeelta ainakin kerran päivässä : "Rakastan emäntää" kun olisi pitänyt laulaa "Rakastan elämää". Töissä oli ihanaa olla, työ luisti kuin tanssien.

Tänään on tullut useammankin kerran  positiivista palautetta työssäoloajoiltani, asiakkailta, fagebookin sivuilla. Kaiken kukkuraksi löysin entisen työtoverini joka oli vaihtanut etunimensä isoäitinsä nimeen. Oli mieltä lämmittävää vaihtaa fb:n viestipuolella  kuulumisia ja päätettiin jatkaa keskusteluja lähipäivinä.

Päätimme naapurin rouvan kanssa siirtää lounaalle menoa vielä yhdellä päivällä, siis tänään mennään, treffit on sovittu  klo 11.45. Palailen asiaan.

Viikko 49. puuhia.

 Kottikärryt keittiössä !

Keittiön pöydällä tehtiin havuköynnöstä rappukaiteen koristeeksi. Naapurissa oli kaadettu muutama kuusi ja saimme viestin että voin hakea havuja tarpeeni mukaan. Kottikärryt vaan matkaan ja havukuormaa tekemään.  Kottikärryllinen havuja sopivan pieniksi saksittuina ja kottikärryt kotiin, suopraan keittiöön. Köynnöksen teko osoittautuikin melko helpoksi vaikka edellisestä valmistamisesta oli kulunut vuosi tai oikeastaan vuosikymmeniä.

Valmis köynnös valoineen rappusten kaiteella.

Sähkökynttilätkin taas loistavat perinteisesti ikkunoilla koko joulunajan.

Viikon tärkein tehtäväni oli pölynimurin hankinta Suville ja villasukkien pakkaaminen, lähetettäviksi Suvin ystävän mukana pohjoiskarjalaan. Kassi tuli täyteen kaikenlaista tarpeellista ja imurikin lähti omassa pakkauksessaan kohti karjalaa, Suvin asunnon koirankarvoja keräämään.

Sini toi kauppareissullaan 25 kg auringonkukansiemeniä pihalintujeni ruuaksi. Siementen säilytys astioiksi sopii mainiosti vanhat maitotongat. Kun tonkat ovat verannalla niin siementen lisäys päivittäin linnuille käy kätevästi, mennen tullen.

Pikkulintuja onkin käynyt laudoilla lounastamassa runsain parvin.  Uutena pihavieraana ovat olleet kuusitiaispariskunta. Lämpimän sään seurauksena linnut kaikkoavat aina välillä metsiin herkuttelemaan metsän antimista.

On maanantai ja vettä sataa, suunnittelimme naapurin rouvan kanssa lounaalle menoa, piristääksemme harmaata päiväämme. Ongelmaksi osoittautui mieleisen ruokailupaikan löytäminen.
Päätimmekin siirtää syömään menoamme huomiseksi ja naapuri suostui kanssani kiinalaiseen ravintolaan joka on yksi mielipaikoistani.

Vapaaehtoistyö lomanvietto paikoissa

Olen  saanut käytännössä huomata ettei vapaaehtoisten tekemä ole hyväksi yrityksen imagolle. Kirjoitin aiheesta myöskin noin puolitoista vuotta sitten, ollessani itse lomalla kylpylässä ja sain nauttia erittäin ammattitaitoisen henkilökunnan suomista palveluista ja tuotteista.
http://marjanpuuhastelut.blogspot.fi/2013/02/vapaaehtoistyo-lomakohteissa.html

Kyllä jokainen ihminen joka viettää lomaansa täysihoitoa tuottavassa yrityksessä, on se sitten kylpylä tai pieni lomakoti luonnon keskellä, olettaa saavansa maailman parasta palvelua jota vain alan ammattinsa hallitsevat työntekijät voivat tarjota.

Lamasuomessa  käydään tiukkaa kilpailua loma-asiakkaista, joten johdon kannattaisi miettiä tarkkaan myöskin vapaaehtoisten  työpanosta yrityksen asiakaspalvelussa, ja sen vaikutusta loma-asikkaan kantilta. Arvostus lomanviettopaikan  vaikutusta lomalta haettuun nautintoon on selvästi noussut. Ehkä siihen vaikuttavat myöskin omalta osaltaan tämän hetken työllisyys- ja varallisuus tilanteemme että lomalle päästään entistä harvemmin.

On ollut mahtavaa olla lomalaisena kylpylässä ja  kokea olevansa koko maailman tärkein henkilö. Sen tunteen haluaa kokea aina uudelleen ja uudelleen.

Jos asiakaspalvelu yrityksessä on ainoastaan vaapaaehtoisena toimivien eläkeläisten harteilla niin kyllä ajan myötä asiakkaat kaikkoavat. Nykyihmiset ovat varsin valveutuneita ja tietävät että jokaisella noutopöytää täydentävällä vapaaehtoistakin työtään tekevällä tulee olla hygieniapassi ja hiukset päähineen alla ynm. keittiötyön edellyttämää asiaa tulee noudattaa,  Uskallan epäillä ettei kaikilla vapaaehtoisilla ole h.passia, eikä näin ollen hygieniapassin sisältämää ja keittiötyön edellyttämää  tietotaitoakaan hallussaan.

Arvostan suuresti vapaaehtoistyötä varsinkin seurakunnan ja erilaisten yhdistysten järjestämänä vertaistukena yksinäisille, toipilaille, nuorille jne. Olen itsekin toiminut 80-luvulla SPR:n ystäväpalvelussa ja nuorten rikollisten valvojana, sekä muutamassa harrastusjärjestössä.
Vapaaehtoistyötähän on tehty  kautta aikojen mutta nyt siitä on tehty ns "trendikäs" harrastus.

Muistelut 3. Helmikuinen sunnuntai Lomarannassa 1978.

Lumihiutaleita leijaili hiljalleen, oli varhainen aamu, luonto oli vielä äänetön, vain rusakon jäljet lumessa kertoivat metsän elämästä. Lomarannan päärakennus seisoi jykevänä mäen rinteessa ja alhaalla järven rannalla olivat  rantasaunat, katoillaan painavat lumitaakat.

 Mari-emäntä oli aamun ensimmäisenä työpaikalla ja laittoi ensi töikseen  henkilökunnalle aamukahvit valumaan . Hänen ei kannattanut vaihtaa vielä työasua ylleen vaan lähti reippaalla otteella pyörähtelemään lumikolan kanssa, availlen ovien edustat ja käytävät lumesta ennen asiakkaiden heräämistä. Lunta olikin satanut runsaasti ja kinostanut kaikki käytävät täyteen lunta. Huh huh. hikeä pukkaa mutta pakko hänen on lumitöistä selviytyä koska sivutoiminen talonmies saapuu töihin vasta oman virka-aikansa jälkeen eli noin kuuden- seitsemäntoista paikkeilla, silloin asiakkaat ovat jo tallanneet lumet ja kolaaminen on hankalaa. Onneksi aurausurakoitsija on pyörähtänyt  neljän aikaan aamuyöstä, että Valion maitoauto ja postinjakaja ovat päässyt Lomarannan pihalle asti.

Mari vie aamuisen Hesarin postilaatikosta mennessään asiakkaiden luettavaksi. Seuraavksi viilentävään suihkuun ja työvaatteet niskaan. Keittäjänä toimiva Eeva ja harjoittelija Susanna istuivat jo aamukahvi pöydässä, rattoisasti rupatellen, Mari istui pöytään tyttöjen seuraksi , nauttien uunituoreesta sämpylästä ja kahvista, ihaillen ikkunasta näkyvää runsaslumista talvimaisemaa. Hänelle tuli äärettömän onnellinen olotila, ei missään olisi vastaavanlaista työpaikkaa, vaikka työ on ajoittain raskastakin mutta toisaalta ympärillä oleva luonto kauneudellaan rentouttaa työn aiheuttaman rasituksen välittömästi.

Asiakkaita alkoi vähitellen tulla aamiaispöydän antimista nauttimaan ja sillä aikaa Mari valmisteli aamupäivän lomaohjelmaan sisältyvän pulkkamäen kunnostusta. Siihen tarvitaan avuksi naapurin latukonetta. Hän soittaa seuraavaksi Jarille joka lupaakin tulla oitis tampaamaan pulkkamäen laskukuntoon. Sillä aikaa Mari kuljettaa koivuklapeja vanhanaikaisella vesikelkalla pulkkamäen viereen tehdylle nuotiopaikalle.  Puut ovat kuivia ja tuohella sytyttäen on hetkessä komea nuotiotuli valmiina kun ensimmäiset mäenlaskijat saapuvat makkaran paistoon. Jotkut lomalaisista vaan istahtavat "tulta tuijottamaan" nauttien täysin siemauksin talvisesta säästä luonnon keskellä.

Lomamökki Kiuruntuvan verannan ikkunoita koristivat kauniit jääkukat, luonnon taidetta, jota lomalaiset kuvasivatkin ahkerasti.

Rantasaunat  oli lämmitetty ja avantokin kutsui saunojia viileään syleilyynsä  kipakoiden löylyjen lomassa. Avannossa pulahtelivat  perheet innokkaasti, lapsiakaan ei musta avanto peloittanut.

Lomaviikko päätettiin yhteiseen lähtökahvi tilaisuuteen ja Mari hyvästeli lomalaiset halaillen, toivottaen heidät taas seuraavanakin hiihtolomaviikolla tervetulleiksi Lomarantaan.

Iltapäivällä tytöt tekivät vaihtosiivouksen  majoitushuoneissa tottuneen rivakasti. Tuntui siltä kun työpäivä olisi vasta nyt alkanut kunnolla ja aamupäivä kului lomalaisten kansaa seurustellen. Huonesiivous onkin paljon raskaampaa kuin keittiötyö mutta hyvässä hengessä yhdessä tehden työ ei rasita ylivoimaisesti. Nautinnollista on luoda viimeinen silmäys huoneeseen joka on siistitty ja tuuletettu. Kättensä työn näkee heti joka antaa  tekijöilleen työssä onnistumisen tunteen joka on yhtä arvostettua kun pomojen kiitokset. Tähän tulokseen ovat tytöt tulleet palautekeskusteluissaan.

Mari sammutteli valoja  ja sulki ulko-ovia, Rantasaunat tarvitsevat vielä pikasiivouksen joka normaalisti tehdään huonesiivouksen päätteeksi mutta tällä kertaa  Mari on lupautunut hoitaa sen, taka-ajatuksenaan lämmittää itselleen pikkusaunan ja  pulahtaa päivän päätteeksi avannossa.

Ystäväperheen Raimo soitti kysellen onko Marin työpäivä jo päättynyt, voivatko he Ailan kanssa tulla iltakahville. Kuultuaan saunansiivous tilanteesta Raimo tarjoutui siivouskaveriksi ja lupautui tuoda saunajuomat tullessaan jos hekin pääsevät saunaan ja avantoon. Mari suostui ehdotukseen  pienellä varauksella mutta Raimo osoittautuikin päteväksi saunansiivoojaksi ja työ tuli tehtyä kaksin verroin nopeammin. 

Marin mieskin tuli mielellään ystäväperheen kanssa saunaan ja yhdessä istuivat takkatuvassa nauttien löylyjen rentouttamina, liekkien lämmössä, saunajuomia nauttien. Miehet päättivät vielä ottaa yhdet löylyt ja avannot. Mari ja Aila siirtyivät laiturille ihailemaan kirkasta tähtitaivasta. Lumisadekin oli lakannut ja luonto oli aivan hiljainen, vain tähdet tuikkivat taivaalla, tunnelma oli harras.

Miehet tulivat höyryävinä ulos ja Raimo ensimmäisenä. Yllättäen hän sukelsi pää edellä avantoon. 

Sekunnit kuluivat. Pelästyimme, tuijottaen avannon mustaan aukkoon. Raimoa ei näkynyt. Kaikkien sydämet hakkasivat kiivaasti. Mari päätti lähteä soittamaan päärakennuksesta apua. Päästessään rappusia mäen puoleen väliin Aila riemukkaalla äänellä  ettei tarvita  enään apua: Raimo tuli avannosta! Aila  ja Mari olivat onnellisia että hän löysi takaisin pinnalle mutta samalla raivoissaan mokomasta toilauksesta. Sankari itse kertoi ettei hänellä ollut mitään hätää. Hän muka tiesi mitä teki ja näki avannon valoläikkänä muuten ihan pimeässä vedessä.

Raimo tyynnytteli Aila-vaimoaan ja Maria  lepytellen heitä kutsumalla kaikki kotiinsa iltakahville ja konjakille. 

Säikähdys oli vaikuttanut naisiin erittäin voimakkaasti ja vaati perusteellisen  keskustelun ennen yhteisen  illan päättymistä. Keskustelun päätteeksi naiset totesivat tilanteen päättyneen  parhaalla mahdollisella tavalla, pahemminkin olisi voinut käydä ja päätetiin uusia saunailta taas joskus,

kuitenkin ilman urheilusukelluksia.