Pyrömaani ihan pihalla

Pyrömaanin halut  yllyttivät sytyttämään kasvimaalle kerätyn risukasan, sääkin oli suotuisa kun sade oli kastellut sopivasti maaston ja hento tuulenvire ruokki tulenlieskoja sopivasti. Sanotaan että "ei savua ilman tulta" mutta nuotiossani olikin tulta ilman savua. Mikä lie mielessäni vaikuttaa siihen että on pakko joka kevät polttaa kuivia risuja, vaikka asutusalueella ei saisi sitä tehdä. No enpä paljon savulla häiritse naapureita kun osaan polttaa risukasani nopeasti ja kunnon tulella.

 Vietimme eilen äitienpäivää ja oli onni saada Sinin itse tekemä kortti, parhautta 💝

 Sain myöskin lahjoista parhaimman; sahapukin 😍

 ja kukkia 💖

kukkia 💚

Edellisestä kirjoittelusta on kulunut melkein kolme kuukautta, syynä taukoon on varmaankin vaikuttaneet lähipiirin synkeämmät tapahtumat. Ystävämme sairaus ja lopuksi saattelu viimeiselle matkalle 😢

Elämä jatkuu.... elämämme on rajallinen.... sen kun muistaisikin useammin....

Iso D sanoi tv-haastattelussa aika osuvasti että ei häntä pelota eikä huolestuta vanhuus ja vanhentuminen vaan se kun tämä elämä loppuu.

Silloin kun oman ikäiseni tuttavat siirtyvät taivaan tanhuville, mieleeni pilkahtaa tuo tunne että voi hitsi kohta tämä ihana elämä myöskin minun kohdallani loppuu. Onneksi tosin harvoin koska olen kiitollinen jokaisesta uudesta aamusta, kun saan herätä terveenä ja energisenä suunnittelemaan päivän puuhasteluja.

Puutarhahommelit ovat hyvällä mallilla, joriinin juurakot ovat maassa ja varhaisperunatkin on istutettu.

Tänään tuli takatalvi. Lunta satoi noin 2-3 senttiä, maa on valkoinen. Kevät keikkuen tulevi, taas tänäkin vuonna. Toivottavasti muuttolinnut selviävät. 

Sain uuden "harrastuksen", kun vaihdoimme muutamaksi viikoksi, Ipana-pojan tyttökoiraan.

"Typykkä" olikin niin hellyttävä persoona, hiukan oli aluksi hakusessa yhteinen sävel, mutta harjoitus teki mestarin ja nautimme lenkkeilystä molemmat. Hiukan piti muita hauveleita haukkua ja kaikki rusakotkin ottivat korvien väliin mutta noi on pieniä juttuja. Vahtikoiraksi "typykkä" ei sovellu, kun se ei hauku vieraita ovella ja on kaikkien parasystävä. Naapurin kissan kansaa olivat hyvät kaverukset 💕

"Neljän koplassa" jokainen belkkari on oma persoonansa, kaikki ovat hyvin käyttäytyviä ja ikäihmisenkin helposti ohjattavissa. Ottaisin niistä jokaisen ikiomakseni mutta Ipana on "lellipoikani" ja hyvä vahtikoirani joka pitää rosvot loitolla.

Laiskotellen aion jatkaa iltaani, sohvan nurkassa, torkkupeiton alla, poliisisarjoja katsellen, ikkunassa talvinen maisema..... ehkä huomenna olisi keväisempi sää ja pääsen taas jatkamaan pihapuuhasteluja, joista jatkan myöhemmin 🙏

Ateriapalvelut ikäihmisille

Mielikuvani ateriapalveluista ikäihmisille oli muodostunut yksinomaan mainosten tuottamana. Menumat mainosti tuotteitaan herkullisilla kuvilla ja tyytyväisillä kasvoilla. Niinpä rohkenin ehdottaa heikkokuntoiselle ja yksikseen asuvalle mieshenkilölle Menumatin palveluja.

Hämmästyin kun annokset eivät hänelle maistuneetkaan. Ehkä yhtenä syynä oli sairauden aiheuttama ruokahaluttomuus,annosten mausteet, porkkanat joka annoksessa tai joku muu syy.

 Lohipihvit ja röstiperunat

 Siskonmakkarapata ja paistinperunat

 Rosvopaisti ja yrttiperunat

Metsurinleike ja paistinperunat

 Jauhelihapihvi ja perunamuusi

Lihapullat ja riisi

Minulle tuli tilaisuus syödä kuvissa olevat ateriat ja kyllähän nuo söi jos oli kova nälkä ja laiskotti itse aloittaa ruuanlaitto. 

Kuuden päivän lounaat ja kyllästyin totaalisesti. 

Kiinnostuin kuitenkin aiheesta  sen verran että otin selvää ateripalvelun tuottajat jotka Keusoten sivuilta löytyivätkin helposti. Sivuilla ilmoitettiin myöskin Amica, joka ei kuitenkaan jaa aterioita Nurmijärven alueella, siis Menumat ja Mehiläinen toimittavat ateriat ikäihmisille.

Hämmästyin aterioiden korkeaan hintatasoon, yllä olevien annosten hinnaksi ilmoitettiin 9,50- 10,90 euroa, sisältäen pakaste- ja sulatuslaitteen, sekä kuljetuksen.

Mehiläisen ateriahinnat ovat hiukan edullisimmat mutta toimittavat vaan 2-3 päivän annokset kerralla ja jakelu toimii kahdesti viikossa, annokset eivät ole pakastettuja.

Hintaa voi itse kukin hinata alaspäin kun syö annoksesta kahdesti ja tuottaa kaupasta tuoreet salaatit ja muut lisukkeet täydentämään aterioita.

Mutta kuitenkin oman "koemaistelun" tuloksena tulen siirtymään vaikka Kokkikartanon maukkaihin einesruokiin, tulevat huomattavasti edullisemmiksi ja kun muutenkin täytyy asioida kaupassa "lisukkeiden" takia.

Keusote ilmoitteli "naamakirjassa" tilaisuudesta joka järjestetään maaliskuun alussa ja sinne ovat kutsuttuina kaikki ateriatoimittajat esittäytymään. Eipä paljon kiinnosta 😕

Ehkä kohdallani ei vielä ole ajankohtaista lopettaa oman hellan ääressä puuhastelut, kun terveydentilakin on säilyttänyt toimintakyvyt ennallaan. Kunhan hiukan ennakoin, uteliaisuuttani. Monilla ikätovereillani on vielä olettamus että kunta huolehtii vanhusten ateriapalvelut. Ehei.... sekin on ulkoistettu.

Kun laiskuus yllättää, eikä viitsi aloittaa sopankeittoa niin onhan mahdollisuus kutsua joku ystävistä seuraksi ja hilpaista paikallisten lounaspaikkojen tarjoilusta nauttimaan.

Tinteille talipötkylöitä ja metsäjänis

 Paras talipötkylän syöttöteline konsanaan.......

 vipinää ja villejä hyökkäyksiä......

 joku tirppa eksyi myöskin lintulaudalle, auringonkukka-aterialle.....

 syölaudan alustaa siivoamassa rouva mustarastas......

 herra-punatulkullekin kelpasivat muitten tähteet.......

 sitten saapuikin oikein "siivouspartio", lauma akka-fasaaneja........

 arkoja, vaiko vaan ujoja naisia.....

tarkkailija työssään.......

Metsästä ja pelloilta löytyy varmasti vielä linnuille ruokaa, kun pihoilla on melko hiljaista. Kauralyhteiltä puttuvat keltasirkkujen laumat, eikä pikkuvarpusiakaan ole kun muutama ruokintalaudoilla, muina talvina niitä on ollut runsaat parvet. 

Vesisateet vaan jatkuvat, lunta tosin satoi pari senttiä joulupäivänä ja pakkasmittari näytti jopa 8 astetta miinusta mutta parin päivän päästä saman verran plussaa, että se siitä lumesta.

Jatkan taukoamatta lintujen talviruokintaa kun olen sen syksyllä aloittanut. Jos ruokinnan kesken talvea lopettaa, niin se voi olla kohtalokasta linnuille, varsinkin pakkaslumien aikaan. 

Tämän vuoden tärkeimmäksi luonto tapahtumaksi jäi mieleen METSÄJÄNIS. En ole vuosikymmeniin nähnyt ilmielävää valkoista pupua mutta jouluisena aamuna sellainen istua kökötteli naapuritontilla. Lähestyimme rauhallisesti koirien kanssa ja pääsimme melko lähelle, oli se söpön pieni ja niin valkoinen. Arka kuin mikä, loikki pitkin harppauksin lähimetsään turvaan kaikenkarvaisilta varhaisaamun kulkijoilta. 

Kuva Heli Santala

Oravan aamupuuhastelut

 Vesisadekaan ei haittaa pihaoravaa kun nälkä yllättää......

 Pöntössä on tarjolla auringonkukan siemeniä, kansi vaan ylös.....

 tutkimus alkaa.....

 posket täynnä siemeniä......

ja maiskuttelu alkaa....

Orava kanta on vähentynyt alueellamme, ehkä ne ovat  liikenteen surmaamia tai ilves on voinut vierailla lähimetsissä. Ajattelen kuitenkin valoisammin; metsässä on niille runsaasti ruokaa kun on hyvä käpyvuosi. 

Tarjoan kurreilleni vain siemeniä koska ne kuljettavat pähkinät pitkin tonttia, maahan kaivaten, eivätkä pysty talven tullen lumen alta niitä kuitenkaan kaivamaan. Siement ne syövät paikan päällä, eli pöntön lipalla.

Kesäisin laitan pihalle matalan juoma-astian, mistä saavat juoda janoonsa.

Oravien ja lintujen seuranta on tosi viihdyttävää ajanvietettä, pysähdyn usein keittiön ikkunan ääreen kesken omien puuhastelujeni, seuraamaan niitten touhuja. 

Hyvinvointiloma marraskuussa

Marraskuun viimeisen maanantain aamuna, herätyskello soi aikaisin, on aika lähteä kohti Kuopiota ja siellä Kylpylähotelli Rauhalahtea  www.rauhalahti.fi

Olin tehnyt anomuksen tuetulle lomalle jo tammikuussa, Solaris-Lomat ry:lle, niin kuin tein vuosittain , 6:n vuoden ajan, ilman tulosta www.solaris-lomat.fi

Yllätys, yllätys...tosiaan, kun sähköpostissa oli kutsu lomalle. Hyvin ilosta melkein kattoon!!!!

Seuraavaksi sähköpostiin ilmestyi lasku loman omavastuu osuudesta ja kolme viikkoa ennen loman alkua sain postissa viikon lomaohjelman. 

Nyt uskon että loma toteutuu ja ostin junaliput netissä, varasin 1-hengen huoneen ja maksoin pienen lisämaksun siitä ylellisyydestä.

Olen varmaankin hiukan outo ihminen kun tykkään junalla matkustamisesta, minua kiehtoo se tunnelma ja vapaus liikkua matkan aikana, mm. ravintolavaunuun kunnon kahveille.
Kuopiossa käytin paikallista taxia rautatieaseman ja kylpylän välillä, sen helppouden takia.

Ennakko tiedoissa ilmoitettiin että huoneet saa vasta klo 16 jälkeen, mutta kuinka ollakaan, sain avaimen heti saavuttuani respaan, ehkä henkilökunta huomioi pitkän matkani, olivathan muut lomalaiset kaikki "savolaisia", minä ainoa etelän immeinen.

Meille tarjottiin tulokahvit  ja tutustuin heti kahvijonossa mukavaan Joensuusta kotoisin olevaan, mutta lapista syntyjään olevaan naikkoseen. 

Infotilaisuuteen meitä kokoontui kaikkiaan 27 eläkeläistä, ryhmä kostui päällisin puolin pariskunnista, vanhimmat yli 90:ppisiä. Porukka oli lupsakkaa väkeä, tosin savolaista säklätystä  riitti ja katkematta, totesin jo loman alkumetreillä hyväksi ratkaisuksi omalla kohdallani oman huoneen tärkeyden.

Ensimmäinen ruokaili todisti että kylpylän ravintolan tasoa ei oltu heikennetty. Päivällinen osoittautui nautinnollisen runsaaksi ja monipuoliseksi. Jokaisella aterialla oli tarjolla liharuuan rinnalla  aina  myöskin kalaa. Söin koko viiikon aikana runsaasti mutta terveellisesti, painokin nousi vain ½ kiloa.

Pienet nokkaunet olivat aivan välttämättömät, matkustamisen ja "mässäilyn" päälle. Seuraavaksi olikin kiire suihkuun ja uimapuku päälle, kylpytakki niskaan ja allasosastolle.
Siitä se lomanvietto alkoi ja uni tuli illalla oitis, vuoteeseen kaaduttuani.

Heräsin aamuisin varhain ja olin aamiaisella jo 7:ltä kun tarjoilu alkoi. Päivien ohjelmat aloitettiin aina vesijumpalla ja itselläni jatkui vielä uinnilla viileässä altaassa, sekä lihasten lämmittelyllä porealtailla
Jätin ohjelmista osallistumatta kaikkiin ulkoiluun ja peleihin liittyviin kokoontumisiin. Merkittävin lomaohjelman aihe TOIMIVA-testit ja niiden tulokset, palautteineen. Uusia virikkeitä sain keppi-,tuoli- ja kuminauhajumpasta. Näistä voi suunnitella itselleen mieleiset liikesarjat ja tehdä ne itselleen sopivampaan aikaan päivästä, aionkin toteuttaa jumpat muutaman kerran viikossa, säännöllisesti, sas nähdä kuika ämmän käy???? onnistuuko???

Oli meille järjestetty myöskin ravintoon ja kunnon ylläpitämiseen valistava luentokin, muuta ei siellä mitään uutta meikäläiselle tullut, olin kuullut jo saman luennon viime lomallani 2013.
Hemmottelin itseäni kosmetologin taitavien käsien loihtimilla kasvohoidoilla, taustalla soi tunnelmaa entisestään rentouttavaa musiikkia, nautin isosti !
Vesiliikunta ja kevyet jumpat tuntuivat sopivan vanhalle kropalleni, olo parani tuntuvasti, sekä altailla vaihtokylvyt; kylmä/lämpö, tehostivat vaikutusta entisestään.

Hyvinvointilomalta sain mitä lähdin hakemaan; hyvä ruokaa, allasliikuntaa, kuntotestiä, jumppavirikkeitä ja lepoa. En niinkään kaivannut seuraa, mutta sitäkin oli sopivin annoksin jonka lomaryhmä jo luo itsestäänkin. Lomaohjaajat olivatkin ennestään tuttuja ja antoivat omalla osaamisellaan runsaan annoksen sisältöä lomaani.

Viikko kylpylässä oli riittävän pitkä aika, mieli teki jo kotiin. Kokoonnuimme loman päätöstilaisuuteen ja palautteiden antoon, vielä "viimeinen ateria" ja kotimatka alkoi.

Vahinko ettei tuettua lomaa myönnetä kuin joka toinen vuosi, mutta voihan sitä hakea siitä huolimatta, eihän koskaan tiedä koska taas tärppää !!!!

Ruokamyrkytys

Huh, huh, mikä olo.... 
On aamuyö, heräsin kolmen aikoihin, vatsassa väänsi oikein kunnolla, yritin vielä rentoutua toivoen että olotilani helpottuisi.
Yöööök, oksennus tuli rajusti, heti perään kiire vessaan, ulostus vettä vaan....
Oksennus/ripulointia riitti  kaikkiaan noin 4 tuntia. Lopulta tilanne rauhoittui ja uskalsin nauttia ensimmäiset nesteet, keitettyä sokerivettä, mustikka keittoa jne.

Ne maksapihvit, joita en kuitenkaan saanut, ennakkotiedoista poiketen, tarjolla olikin jauhelihapihvejä ...... jotka laittoivat "elämäni sekaisin". 😫

Käyn yleensä alueen ruokapaikoissa lounaalla, kun listalla on maksa- ja kalaruokia. Valitsin tällä kertaa oman kylän ruokapaikan kun ajattelin tutustua samalla uusittuihin tiloihin. 
Ensivaikutelma ei ollut mieluinen, pettymys tuli heti tiskillä kun sain kuulla ettei oltu saatu maksaa ????? nälkäisenä otin tiedon vastaan nekatiivisella asenteella. Pakko jo saada ruokaa, joten maksoin ja siirryin linjastolle....ei salaatti- eikä leipälautasia. Lämpöhaude ei päällä..... ruuat viileitä.....kastike ikävän harmaata, pihvit pieniä kovia käppyröitä.....
Teki mieli lähteä muualle syömään mutta kun olin maksanut ja pöydässä istui napurin pariskunta, en kehdannut.... keräsin samalle lautaselle potut, pihvit ja salaatit... juomaksi vettä, joka sekin oli "lämmintä".
Jauhelihapihvit maistuivat jotenkin imeliltä, vailla mausteita, mutta söin annokseni, tosin pitkin hampain.

Siinä meni koko iltapäivä röyhtellen pihvien outoa makua. Ei maistunut mikään ja oli etova olo siihen asti kun alkoi "purkautuminen", joka vei voimat totaalisesti.

Seuraavan päivän vietin peiton alla lepäillen ja nesteitä nauttien. Onneksi yleiskuntoni on senverran hyvä että selvisin kuurista omin hoidoin. En olisi jaksanut lähteäkään vastaanotoille tai ulostusnäytteitä viemään, tauti tuli sen verran rajuna.

Kokemus oli ensimmäinen, en ollut vielä tähän ikään saanut milloinkaan ruokapaikoista pienintäkään vatsavaivaa. 

Selviydyttyäni pahimmasta olotilasta, annoin palautetta pettymyksistäni ja sairastumisestani sähköpostilla kyseiselle ruokapaikalle. Vastasivat kyllä, mutta ei pahoittelua. eikä mitään hyvitystä pahaanoloon....asakaspalveluako?

Taas kerran tuli todettua miten tärkeää on pitää lämpöhauteen lämpötila säädettynä niin että ruuan lämpötila pysyy +60 asteisena koko tarjolla olo ajan ja käytettävät raaka-aineet ovat tuoreita. Henkilökunnan ammattitaito ja osaaminen ilmenevät asiakkaalle suoraan näistä perusasioista, tällöin myöskin omavalvonta-asiat ovat hoidossa  ja Oiva-raportissa isohymy.

Tämän kokemuksen jälkeen arvostan entistä enemmän "vakioruokapaikoiksi" vakiintuneiden tasoa. Ei tarvitse koskaan pettyä ruuan laatuun, makuun, eikä  asiakaspalveluun. Tästedes ohjautuu nälkäinen "mummeli" lounaalle kirkonkylälle, Hyvinkäälle, Läyliäisiin tai Lohjalle.
www.impivaaragrill.fi www.barparooni.fi www.amarlohja.com www.medisinman.fi

Omalääkärin vaihto ja KEUSOTE

Tervehdys!
Tänään on harmma lokakuinen sadepäivä, nautin tästäkin, koska eilen tuli haravoitua paksummat lehtikerrokset katteeksi vattumaalle. Iäkkään puoleinen kroppa sai sai taas kerran yliannoksen hyötyliikuntaa. Vastapainoksi ja lihasten rentoutumiseen on viisasta pitää välipäivä, eli istua kiikkustuoliin kutimen kera, radiota kuunnellen, mietiskellen.... ja niin  edelleen.....

Tulikin mieleeni että pitäisi se omakääkärini vaihtaa mieluisampaan tohtoriin.
Aloitin vaihtoprojektin  soittamalla terveyskeskuksen neuvontapuhelimeen ja sain  kahden ylilääkärin sähköpostiosoitteen, sekä ohjeet toimintaani.

Laadin vapaamuotoisen anomuksen perusteluineen ja lähetin molemmille ylitohtoreille. Sain heistä toiselta vastauksen välittömästi josta ilmeni että oman kylän lääkäriasemalla on ylilääkärinä vielä kolmaskin ylihenkilö jolle pyyntöni oli siirretty. Kului muutama päivä, olihan välissä viikonloppu, mutta oitis maanantaina tämä kolmas ylitohtori ilmoitti seuraavaa:
Terveysasemamme lääkärit ovat luopuneet 1.10.1019 väestövastuuvirkaehtosopimuksesta,   jonka johdosta voin jatkossa itse välita hoitavan lääkärin itselleni, ajan varausta tehdessäni.

Päätös on hyvä !

Sain tässä samalla esimakua siitä mitä tulevaisuus ja KEUSOTE tuo tullessaan. Ennen omalääkärin sai vaihdettua yhdellä viestillä, yhdelle ylilääkärille ja yhdessä päivässä, nyt siihen tarvittiin 3 ylilääkäriä.

Tarkemmin tutustuessani Keski-Uudenmaan Sote ky (Keusote) verkkosivuihin :

https://www.keski-uudenmaansote.fi

  ja siellä etupäässä ikäihmisille suunnattuihin palveluihin, niin täytyy todeta että ei vielä ainakaan ole suurempia muutoksia tullut. Tulevaisuus sitten näyttää  mihin suuntaa palvelujen tarjonta ja laatu kehittyvät.

Valtiolta on tulossa lisärahaa lääkäreiden palkkaamiseen, niin toivoa sopii että kuntammekin  alueella odotusajat vastaanotoille tulevaisuudessa lyhenisivät. 

Tulevaisuus ei oikeastaan huoleta, jos vielä saadaan vanhustenhoito paremmalle tasolle, unohtamatta hoitohenkilökunnan työoloja ja jaksamiseen liittyviä parannuksia, niin mikäs tässä on vanhetessa.

Sote asiat kiinnostavat erittäin paljon kun itselle vuosia kertyy, tuoden omat vaivansa joihin toivoo saavansa nopeasti apua ja tasokasta hoitoa. 

"Liike on lääkkeeni" ja terveelliset eämäntavat ovat edesauttaneet selviytymään tähän asti ilman alinomaan vaihtuvaa omalääkäriä mutta kukaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Sen vuoksi aloitin takaamalla tulavaisuuden turvallisella lääkärisuhteella, esittäen toiveeni saada ennestään tutun ja pätevän naislääkärin. 

Tänäänkin heräsin uuteen päivään terveenä ja kiitollisin mielin, tavoitteena sadan vuoden ikä !!!!

Eihän siihen olekaan kun 22 vuotta, sehän on koht silleen.