Keväisiä puutarha nautintoja, keltaisten kukkien aikaan.

Koiranhammas  kukki kainosti 

Esikot aloittavat kukkimistaan

Onnenpensaalla ei ole suuremmin kukkimishaluja, lieneekö syynä vähäluminen talvi.

Ikivanhat narsissit jaksaa kukkia.

Keltavuokko

Nyt on keltaisten kukkien aikaa, krookukset ovat jo lakastuneet. Onneksi saatiin kunnon sateet koska keväinen kuivuus vaikutti sipulikukkien kehityksenn niin että joidenkin nuput kuihtuivat. Viileiden ilmojen vuoksi olen ollut pihakeinussa  vain levähtämässä, istutushommien tauoilla. Ei ole ollut mitään hinkua istua lukemaan tai kuuntelemaan lintujen kevätkonsertteja. Olen kuitenkin ollut paljon ulkosalla puuhastelemassa ja kevättä aistien. Hiukan olen siirrellyt perennoja suotuisimmille kasvupaikoille ja tehnyt kukkapenkkeihin

Siili.Siiri saapui taas ruokintapaikalle, vienkin sille iltaisin liotettuja kissaruoka naksuja, jotka laitan vanhalle paistinpannulle ettei ruokavieras vie tarjoiluastiaa mennessään. Vallan pelästyin kun iltahämärissä vastaani juoksi vikkelästi iso kokoinen siili, se oli yllättävän arka, mutta niinhän ne ovat aina keväällä olleet ja loppukesästä syövät jo  miltei suoraan kädestä. Niiden ruokaa ei voi viedä ulos ennenkuin ilta pimenee, koska varis kyttää lähistöllä myöskin mahdollista iltapalaansa. Tuttavani kysyikin mistä tiedän että juuri siilit käyvät ruokailemassa, ettei "pannullani" ruokaile naapurien kissat. Kerroin havainnoistani joista luotettavin on siilin ulosteet. Se on melko siivoton luontokapale, kun se ulostaa aivan ruokansa viereen; mustan, noin 4-5 sentin pökäleen, siitä ei voi erehtyä.

Yllättävä havainto oli huomata että koirankarvapussukka oli tyhjä. Siis linnut ja oravat ova ehkä viileästä kevätsäästä johtuen vieneet kaikki koirankarvat pesänrakennusaineiksi. Onneksi olin tallentanut karvoja ja pitänyt niitä ulkona tuulettumassa ettei koiran haju häiritse lintuja liikaa. Niinpä täytin verkkopussin ja ripustin vanhaan paikkaan, autokatoksen kattorakenteisiin, niin että nään keittiön ikkunasta kun "pihaystäväni" riipovat niitä ja tekevät karvapalloja viedäkseen pönttöön tai pesäänsä petivaatteiksi.

Nyt vasta kirjosieppokin saapui ryöstämään pönttöä itselleen mutta tiaiset olivat sotaisia ja pitivät asuntonsa joten siepot saavat tyytyä autiotupiin kun niitäkin vielä pihapuista löytyy.

Keväällä luonto on tulvillaan mitä erikoisempia elämyksiä kun vain malttaa pysähtyä seuraamaan  ja kulkee kaikki  aistit avoimina.

Leivontalauantaina vuokaleipää

 Hupsista... hiukan oli taikina hurahtanut, yritti itsekseen suoraan uuniin...hah.hah.haa !

 Laitoin taikinat kuitenkin vuokiin ja hetkeksi vielä kohoamaan.

 Hyvin noustuaan pienet haarukan pistelyt ja uuniin 

Valmista tuli 

Hyvän värin saivat myöskin leipien sivut 

koostumuskin oli kiitettävä.

Se on "mökinmuorin" yksi suurista iloista kun saa uunituoretta leipää ja kylmää maitoa.Se on vaan niin että itse tehty leipä on parasta ja vielä uunilämpimänä...nam...nam...

Kyllä nuo omatekoiset kelpaavat jälkikasvullekin, ennustan ettei maanantaina ole näistä jäljellä edes viimeistä kantapalaakaan. 

Vapun sää ei suosinut juhlijoita

Tavallisuudesta poikkeava oli tämän päivän sää olosuhteet; lämpimillään + 6 astetta, vesi-/ räntäsadetta ja kevään ensimmäinen ukonilma.

Kummasti moinen sää hillitsi ja hiljensi elolliset oliot. Eipä liikkunut kylänraitilla ihmisiä ja pikkulinnutkin värjöttelivät jossakin metsän siimeksessä, hiljaista oli.

Vapunaattokin sujui vaimeasti kun porukat olivat sisätiloissa takkatulien ääressä, eipä kuulunut naapurustosta iloista grilli-illan ilakointia. Kummasti tuo kylmä sää mykistää ilonpitoa pihoilla ja terasseilla. Asuinalueellani ei yleensäkään esiinny minkäänlaista häiriökäyttäytymistä, täällä on tosiaan viihtyisä ympäristö asustella.

Minulla olikin ns. "vapaapäivä" eilisten pihapuuhastelujen jälkeen täytyy antaa vanhalle kropalle riittävästi palautumisaikaa. Vapunviettoni kului viihdyttävän kirjallisuuden ja tallennettujen tv-ohjelmien parissa. En yhtään kaivannut vieraita enkä sukuakaan passattavaksi. Viihdyn nykyään entistä paremmin yksikseni, jopa nautin hiljaisuudesta.

Toki täytyi käydä lukemassa viimeiset päivitykset Facebook`ìssa. "Naamakirja" on ovelasti ottanut minutkin "otteeseensa" niin että on pakottava tarve käydä lukemassa kaverien jutut ainakin kerran päivässä. En olisi uskonut vielä pari vuotta sitten jos joku olisi tuon "koukkuun jäämisen" minulle ennustanut.

Vappupäivä kallistuu iltaan ja aurinkokin ilmestyi iloksemme pilvien lomasta, nautitaan kevään kohinasta!

Kompostin hoitoa

Viime kesästä asti kerätyt puutarhajätteet ovat siistissä kasassa, kaikki puutarhasta tulevat risut , rikkaruohot, haravoidut lehdet on kerroksittain, välissä multakerroksia., sekä lämpökompostorin melkein mullaksi palanut aines on piiloitettu kasan sisuksiin aktivoimaan palamisprosessia.  Nyt vain hiukan "muotoilin" kasaa sopivan näköiseksi ja kasan huipulle laitoin multaa, reunoille katteeksi silputtua oksaa, jotka olivat edellisen vuodenkin, nyt "kypsän" kompostin katteena. Kasan huipulle istutan kesäkuun alussa kurpitsan taimet jotka yleensä rehevällä kasvullaan peitäävät koko luomuksen.

Uusi ja vanha komposti

Viime kesän kuivuudesta johtuen en uskaltanut tyhjentää kaivojamme kompostin kasteluun ja sen näkee kompostimullan koostumuksessa. Muina vuosina ei ole tarvinnut seuloa multaa mutta nyt pitää käyttää aines seulan kautta kasvimaalle ja kukkapenkeille. 

Kasteleminen on tosi tärkeää ettei komposti pääse liian kuivaksi, sopiva kosteus edesautta  pieneliöiden toimintaa ja koko jatteiden palamisprosessia.

Huomiseksi päiväksi jäi vielä mullan seulonta ja kasan suojaaminen sateilta sekä uuden kompostin perusteellinen kastelu.

Sammakonkutua pienellä suihkulähteelläni

Pienellä suihkulähteellä on lauta sitä varten että oravat, siilet ja sammakot pääsevät vedestä ylös. Nyt laudalle on ilmestynyt sammakonkutua.

Olen keväisin huomannut lähdettä tyhjentäessä että siellä on useampikin sammakko pitänyt talviasunto

naan ja siksi en ole vielä tyhjentänyt lähdettä kun öisin on ollut pakkasia, ajattelin sammakko-ystävieni viihtyvyyttä. No lähteen kunnostus saa odottaa vielä sammakonpoikasten kehitysvaiheen ajan. Laitan vesipumpun vasta kun pokaset ovat saavuttaneet loikkimisiän.

Kevättähdet loistavat isoina kukkaryppäinä...

samoin valkoiset krookukset ja hyäsintit

krookukset 

valkoiset krookukset

tänä vuonna entistä runsaimmin ryppäin

tässä on joku aikainen lilja lajike kukassa.

Metsäkauriit ovat vierailleet pihalla ja syönneet hiukan tulppaanien alkuja ja krookusten nuppuja, mutta ei vielä aihetta huoleen. Kunhan kasvimaalle tulee heille enemmän syötävää niin täytyy harkita jonkinlaista "karkotetta" etteivät syö ainakaan lehtikaaleja eikä muitakaan maustevihjanneksia.

Tänään lauantaina olikin lämpöennätys  +16 astetta varjossa. Kyllä kelpaa lueskella ja nauttia pihan kukkarunsaudesta; pihakeinussa istuen.

Palmusunnuntaina

Palmusunnutai on vierähtänyt iltaan. Jostakin syystä en voi tykätä virpojista ja heidän ovikellon soitoistaan. Siispä mykistin ovikellon ja asetuin mukavasti sängylle, tyynyjen varaan lukemaan Anita Auren kirjoja jotka lainasin kirjastosta viimeksi. Viihdyin kirjojen parissa taas kerran, rattoisasti, rauhassa virpojilta.

Mistähän lienee syntynyt moinen virpoja-allergiani, sietäisi miettiä... no samanlainen tunne on Jehovantodistajiakin kohtaan. Yleensäkään en pidä oveltaovelle kaupustelijoista vähääkään. Tämän kevään riesoina ovatkin olleet kaikenmaailman "mykät" tummaihoiset tyypit putkikasseineen jotka levittävät rihkamaa myytäväksi heti kun ovea hiukankin ehtii raottamaan.
 Kyllähän minäkin ymmärrän pienten lasten virpomistouhut ja mielelläni olen heille namuja antanut, varsinkin kun lapset ovat tuttuja naapurinmuksuja. En vaan voi tykätä isojen likkojen kerjuuhommia  kun vanhemmat vielä tuovat neidit autoille kerjuulle ja jos antaa karkkeja niin naamat ovat kurtussa, luultavasti raha olisi mieluisampaa "palkkiota".

Omaa rauhaa tarvitsi myöskin vatsataudin läpikäynyt Velmu-hauveli, joka oli päässyt syömään omin luvin voimakkaasti maustettua koirille kuulumatonta safkaa ja maha oli pahasti sekaisin jonka seurauksena Velmu oksenteli ja ripuloi. Onneksi se kuitenkin joi raikasta vettä ettei nestehukka päässyt yllättämään. Nyt iltapäivällä koiran olo on kohentunut ja maha rauhoittunut, mutta väsyttää edelleen kovasti joten menossa ovat pidennetyt päikkärit.

Asiasta kolmanteen; KARKKILAKKO pitää vielä, siis kaksi viikkoa ilman namin namia, HYVÄ MINÄ !

Leppoisaa Palmusunnuntain viettoa kaikille !

Karkkilakko itsehoitona

Nyt se älytön makeisten syönti on LOPPU !

Olen viikottain ostanut irtokarkkeja ihan vaan itselleni ja syödä mussuttanut ne ihan itse. Liiallinen makena syöminen ei ole hyväksi terveydelle tässä vanhuusiässä, vaarana on aikuisiän diabetes.

Tunsin jo omituista väsymystä ja näkönikin tuntui hiukan muuttuneet, toisinaan tuntui että silmissä oli jotain sumua, varsinkin pitkään lukiessa. Sokerimittari ... missähän se on ?

Meille oli tullut mittari aikoinaan Matin sokeriarvojen tarkkailuun joten oli aika vaihtaa laitteeseen patteri ja sokeria mittaamaan.

9.4 huh huh, se on liikaa, onhan minulla ollut sokeri aina siinä 5.5 - 6.4. Oli korkea aika ryhdistäytyä ja tehdä korjaukset syömiseeni.

Poistan aluksi vaan makeiset , siirryin jälleen makeuttamaan kahvini Stevialla, en aio muuta muutosta nyt tehdä ruokatottumuksiini.

Tunnen oloni muilta osin ihan hyväksi, verenpaine lukematkin ovat suht koht hyvällä tasolla. Painoni on hiukan noussut mutta siihen tulee korjaus hyötyliikunnalla kunhan pääsen kunnolla ulkohommiin.

Talvi on mennyt ilman infulenssarokotteita  ja flunssia. Olen syönyt D-vitamiinia pillerin päivässä, liekö siinä lääke flunssallekin.

Säännöllistä liikuntaa tulee koiria ulkoilutettaessa ihan sopivasti, siihenkin jää koukkuun ettei voisi  jättää yhtäkään aamua ilman koiralenkkejä luonnossa.

Olen itse itselleni haaste, miten pitkään selviän iän mukanaan tuomien kremppojen kanssa ilman terkkarin apua, itsehoidoilla... näillä mennään :)