Syksyn tulon huomaa siitäkin että etsii iltaisin villasukat jalkaan kun istahtaa lukemaan tai telkkaria katsomaan
Melkein jäkikasvu vie sukat sitä mukaan kun niitä valmistuu, tosin nyt olen tehnyt niitä vähän varastoonkin , talven varalle.
Sukan kutominen on myöskin rentouttavaa, siinä puikkojen kilistellessä pääkoppa tyhjenee kummasti kaikesta infosaastasta.
"Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa", oli Matilda-mummon usein käyttämä lausahdus kun hän opetti minulle jotain uutta puuhaa, enkä oikein ollut neuvoja vastaanottavalla tuulella. Nyt aikuisena olen tosi kiitollinen kaikista käytännön opeista joita mummoni minulle "syötti", välillä vähän pienellä pakollakin.
Sodan jälkeen oli ihan jokapäiväistä että sukkia ja kintaita parsittiin ja vaatteita paikattiin. Harvoin nykyihmiset korjaavat vaatteitaan, ne heitetään vaan pois ja ostetaan uusia tilalle.
Itse olen yrittänyt opettaa nuorille että ei muutaman pienen ratkeaman takia kannata heittää vaatetta pois vaan otetaan ompelukone esille ja yks kaks vaate on ehyt ja päälle puettavassa kunnossa. Toivon vaan että oppi menee edes hiukan sinne takaraivoon muhimaan.
Jatkan villasukkien tuotantoa ja otan kutimen käteen kun alan katsomaa Akuutti-ohjelmaa, tallennettujen kansiosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti