Jouluruusut nupullaan

Jouluruusu 2011

Tämän hetkinen tilanne, nuppuja on, milloinkahan aukenevatkaan......

nuppuja....

Etanat ovat käyneet järsimässä nuppuja ja lehtiä....

vielä pahemmin syötyjä, asialla ovat olleet kai pienehköt yksilöt koska "tappajaetanat" jättävät isommat syödyt aukot lehtiin.

Ehtivätpä nuo kukkimaan keväälläkin, sitä vaan toivoo kukintaa kun kerran on "Jouluruusu".
Onneksi fasaanit ovat poistuneet alueelta, aiemmin huomasin että nuput olivat lintujen herkkua, silloin kukat piti suojata kanaverkoin.

Joululauhaa ja ilveksiä

Vietin tosi rauhaisan joulun, kynttilöiden tuikkeessa ja vanha himmelikin heilahteli katossa hyvin hiljalleen. Ei tullut lähdettyä edes joulukirkkoon, mikä taas johtui säästä; ulkona satoi vettä....

kyllä...luit aivan oikein, nyt on vallinnut todella "Joululauha". Lämpöasteita +6-+8 astetta.

Nurmikko vihertää... sadevesikaivot lirisevät.

Lumettomassa talvessa ovat omat hyvätkin puolensa, ei tarvitse tehdä lumitöitä, eikä liukastella koiralenkeillä. 

Pimeys ei minua haittaa vähääkään, pidän "hämärä hyssystä", musiikkia kuunnellen ja villapuseroa neuloen. Nykyäänhän kylän raitit ovat niin hyvin valaistuja ettei pimeydessä tarvitse kulkea, toista oli ennen, harvemmin asutuilla alueilla, ei ollut valoja eikä aurattuja teitä, niin vaan tarvottiin aamulla varhain koulutielle, se oli ennen se!

Uusi "naapurini" Norjalainen metsäkissa Samu, sairasteli hiukan joulunalus viikolla mutta tervehtyi hyvässä hoidossa juuri jouluksi.

Onneksi se on sisäkissa jota ei pidetä vapaana ulkosalla, niin että kukkapenkkini , linnut ja oravat saavat olla sen puolesta ihan rauhassa.

Jatkan lintujen ruokintaa lauhasta säästä huolimatta, etteivät lintuset vaan unohda lounaspaikkaansa.

Kylän laitamilla on tehty useita ilves havaintoja. Eipä ole ihme että pienet koirat häviävät eikä niitä löydetä, varmaankin ovat joutuneet "isonkisun" suuhun.

Vähän huolestuttaa naapurin pieni Vili-koira joka lasketaan vaan ovesta aamupisulle ihan yksikseen ja juuri lähellä olevalla vesitornin mäellä on tehty useimmat havainnot ilveksistä.

Ilvesten ilmestyessä asumusten lähelle on taas ainakin yksi hyväkin puoli asiassa; rusakot ovat vähentyneet huomattavasti. Se jos mikään on viherpeukalon mieleinen muutos luonnon eläin kannassa.

Tunnelmoidaan taas tulevana viikonloppunakin kynttilöin ja musiikkia kuunnellen,  RENTOUTTAVAA VIIKONLOPPUA  ystävät !

Joulurauhaa

Joulurauhaa kaikille !

Edunvalvontaa puuhastellen

Joulun odotusta ja nuorten työntekijöiden  edunvalvontaa onkin sisältänyt tämän vuoden joulukuun tunnelmiin, kuitenkin kumpaakin jollakin lailla vuorotellen.

Olen aivan tyrmistynyt miten 30 vuotta taksiliikennettä harjoittanut yksityisyrittäjä voi olla niin tietämätön kuljetusalan työehtosopimuksista. Herää epäilys että yrittäjä on tehnyt laiminlyönnit palkanmaksuun liittyen aivan tahallaan.

Harmittaa omalta kohdalta etten tarkastanut palkkakuittia aiemmin, tarkastelin sitä muun selvitys asian yhteydessä ja huomasin ilman taskulaskinta, että nuoren taksinkuljettajan lopputiliin ei oltu laskettu lomakorvausta oikein.

Seuraavaksi alkoikin tiukka tekstinen sähköpostien lähettely jonka tuloksena yrittäjä myönsi tietämättömyytensä palkanlasku asioissa luvaten noutaa tarvittavat tiedot Taxiliitosta, samalla luvaten maksaa kaikki korvaukset työehtosopimusten mukaisesta.

Työtodistusta  ei nuori työntekijä saanut pyynnöistä huolimatta.

Tänään sitten saapuivat pikakirjeenä kaikki pyydetyt asiapaperit ja yrittäjä oli maksanut pankkitilille myöskin puuttuvat lomakorvaukset.

Työsuhteen viimeisestä päivästä on sunnuntaina tasan 3 kuukautta ja lomapäiviä oli maksamatta 7 päivää , lisäksi 31.3.2013 lomanmääräytymisvuoden, lomaltapaluurahat.

Olen erittäin tyytyväinen että erimielisyydet ja puutteelliset korvaukset selvitettiin, näin meille kaikille tulee joulu ilman mielipahaa ja nuori työntekijä sai joulurahaa.

Joulukorttien askartelua

On taas tullut aika vuodesta kun saa lähetellä joulukortteja. Ajattelinkin taas askarrella itse joulu/talvi-aiheiset joulukorttini. Aiheen nimi on LUMIHIUTALE". 

siihen tarvitaan vain koukku ja lankaa, ehkä hiukan mielikuvitusta ja joulumieltäkin.

Näillä eväillä syntyi piniä ja sieviä lumihiutaleita.

Liimailin ne korttipohjiin, ihan tavallisella yleisliimalla.

Tekstin kirjoittelin kullan- ja hopean värisellä tussilla

Lisäksi pieniä hiutaletarroja taustaksi.

Virkatuista lumihiutaleista on julkaistu tänä vuonna ihan suomenkielinenkin teos, alkuperäinen on viimevuodelta ja englanninkielellä, tekijänä Caitlin Sainio, suomennos Mirkka Santala. hinta 24,95 €
Teoksen nimi: "100 virkattua lumihiutaletta".

Näistä virkatuista hiutaleista voi tehdä huiveja tai koristaa sohvatyynyjä ja vaikkapa maagisen mobilen, leijailemaan kattoon. Ovatpa ne söpöjä myöskin myssyjen ja lapasten koristeena.
Sopivat erinomaisesti joululahjapakettien korttejakin somistamaan. Käyttömahdollisuuksia on monia. Siispä; koukuttamaan ystävät !  Leppoisaa joulun odotusta !

Kukkapöytä sai uuden maalin

Vielä kolmas kerta.... sopiovasti maalia jäljellä.... 

Puun värinen, lakattu kukkapöytä oli surullisen tummaksi muuttunut ajan myötä, joten päätin hiukan piristää sen ulkoasua.

Samalla kun suihkuttelin viherkasvit ja pesin ikkunat, niin vein pöydän kellariverstaaseen ja hioin huolella lakatun pinnan kauttaaltaan. Tasot olivat jotakin lastulevyä missä ei ollut minkäänlaista pintaa jäljellä, siitä lähti ihmeellistä purua kaiken aikaa. Pöytä olikin mieheni tekemä, joten aion lisätä sen käyttöikää, suojaamalla sen uudella maalilla.

Lastulevy imaisi rutkasti maalia... olin suojannut keittiön pöydän sanomalehdillä ja saatoin maalaushommat suorittaa keittiössä, siis huoneen lämmössä. Maali kuivui aina yön aikana ja sutaisin sen kolmeen kertaan, siihen maalikin riitti just´sopivasti, eikä jäänyt purkin pohjalle turhaan kuivumaan.

Tänään sain jo kukatkin paikoilleen ja tulos oli toivotun mukainen. Taas tuli pienestä asiasta tyytyväinen mieli ja voin hiljentyä ensimmäisen adventtisunnuntain viettoon, sähkökyntteliköt loistavat ikkunoilla ja ulkolyhdyissä lepattavat kynttilöiden liekit tunnelmallisesti. Lumihiutaleitakin leijailee hiljalleen.... maa on valkeana....  Hyvää Joulun odotusta ystävät!

Lähimmäisen kohtaaminen sydämellä

Viime kesän lähimmäisen/ihmisen kohtaamisista tulee aina ensimmäiseksi mieleen mieheni entisen esimies-naisen vierailu. Jo yksinomaan kaunis sydämen muotoinen kukka-asetelma kertoi omalla kuvakielellään sydämellisestä kohtaamisesta, vieläkin muistan hänen kaikki kauniit, kiitollisuuden täyteiset, osaaottavat ja lohduttavat sanansa.
Silloin olin vielä yksinomaan saaja puolena, suru oli silloin niin iso musta paakku ettei sanoja tullut, kyyneleitä sitäkin runsaammin.

Toinen mieleen jäänein kohtaaminen oli mieheni entisen työtoverin kanssa kun hän halauksen lisäksi sanoa pamautti että; "älä Marja itke, nyt Matilta ovat kivut ja tuskat poissa".

Ihmisten kohtaamiset ja kaikki osaaottavat lausahdukset menevät n.s. yli hilseen, varsinkin kuoleman jälkeisinä viikkoina. Elämä on täynnä itkua , ikävää ja ikään kuin asuisi paksun  sumun keskellä. Sanoja ei tule, eikä sanoja kuule.

Ei siinä tilanteessa tarvita sanoja, käden puristus tai halaus riittää.

Itse olen nyt päässyt kokemusteni kouluttamana ylitse vaikeudesta kohdata sureva omainen.

Antoisimmat tapaamiset ja keskustelut ovatkin olleet ihmisten kanssa jotka ovat vastaavassa tilanteessa. On ollut helppoa aloittaa keskustelu kysellen kuulumisia ja miten on jaksanut. Nyt kun aikaa on kulunut läheisten poismenosta niin jaksaa kuunnella ja jopa lohduttaa toista ihmistä tai ystävää. On paljon helpompaa puhua kokemuksistaan ja tunteistaan samoja kokeneen kanssa, eikä tarvitse näillä omilla "jutuillaan" rasittaa liikaa läheisiään. Tuntuu että "vertaistensa" kanssa käydyt keskustelut ja lohdutuksen sanat tulevat suoraan sydämistä, ilman turhanpäiväistä sanahelinää.
Puhumme kuin samaa kieltä ja ymmärrämme valita oikeat lohdutuksen sanat puolin ja toisin.

Syksyn aikana olen saanut kohdata muutamia entisiä ystäviä ja tuttuja, miehiä ja naisia. Suru on meille kaikille se yhdistävä tekijä. Kuitenkin miehillä yksin jääminen on jollakin tapaa vielä rajumpaa kuin meillä naisilla, mutta molempien täytyy opetella elämään aivan uudella tavalla ja hyväksymään yksin olokin. Elämä on kaiken aikaa uuden oppimista, emme ole koskaan valmiita.