Juhannuksen jälkeen....

 Juhannuksen kukka oli tänä vuonna Jasmike ja Valkolehdokki. 

Jasmikken tuksu on huumaava, varsinkin kun isoin pensas on aivan ulko-oven edessä.

Pionien kukinta alkaa olla parhaiommillaan

Kivikossakin on kukkiva lajike.

Raekuuroista huolimatta pihalla on runsaasti kukkivia lajikkeita. Ainoastaan pehmeälehtiset pelakuut  ja ahkeraliisat kärsivät isoista rakeista jotka satoivat kovien tuulenpuuskien vauhdittamina.

Juhannusviikolla ahkeroin pihalla oikein olantakaa; pensasaidat tulivat leikattua, nurmikko ajettua ja ojanpientareet trimmerillä parturoiden. Valmistauduin jussin viettoon niin rajusti että selkä parkani tuli tosi vaivaiseksi. Niinpä suunnittelin itselleni perusteellista rentoutusta ja aikaa vaan itselleni.

Rentoutus onnistui täydellisesti, hyvien kirjojen ja elokuvien seurassa, aina sopivasti pienet päikkärit nauttien.
Juhannussaunan juhlisti sopivasti, jäähyllä ollessani, mukavan sukulaismiehen jussintoivotus ja viimeiset kuulumiset jotka olivat kaikki positiivisia.

Juhlan jälkeinen arkiaamu alkoikin touhukkaasti mattopyykillä. Pesin vain puolet matoista ja jatkan huomenna loppujen kanssa. Kuivatus ei ole sateista huolimatta ongelma kun ripustan ne autokatokseen kuivumaan.

Toivokaamme että aurinkoiset säät palaavat taas kesäämme ja voimme nauttia lämpimistä uintivesistä.
Hyvää kesän jatkoa ystävät!

Sadepäivän viettoa ja valkoisten kukkien aikaa

Päivänkakkara ryhmä muuttuu kesän aikana nurmikoksi.

Juhannusruusukin kukkii etuajassa.

Valkoinen syreeni

Köynnöskuusama tuoksuu

Nurmikko on leikattu jo neljästi

ruoho kasvaa, vaikka ei olekaan saatu vielä sateita.

Siisti nurmikko.

Eilen ja tänään on sitten saatu vettä taivaan täydeltä, kyllä sade olikin toivottu kum maa oli aivan kuiva ja kukat nuokkuivat janoissaan.

Varsinkin tänään olen viettänyt oikein kunnon sadepäivää lukemalla Seppo Jokisen uusinta dekkaria ja uudet lehdet jotka ilmestyivät juuri sadepäivän viihteeksi.

Onneksi ukonilmat ovat onnistuneesti ohittaneet alueemme, on vain kuulunut kaukaista jyminää......

Kun ikää tulee lisää niin kroppa vaatii aina välillä kunnon lepopäivän, tänään sen oikein kunnolla tajusin. Kun on antanut itselleen vapaapäivän pihahommista ja tyhjentänyt päänsäkin kaikesta turhasta huolehtimisistä niin tuntee itsekin miten "akut latautuvat" ja pienet selkävaivatkin poistuvat, taas jaksaa vaikka mitä ja kuinka paljon vaan.

Arvaamattoman suuri lahja elämältä on hyvä yleisterveydentila, siitä saa olla tosi kiitollinen. On voimia tehdä kaikki puutarhatyöt vielä itse, nauttien ruumiillisesta rasituksesta ja työnsä jäljestä suunnattomasti.

Leppoisaa viikonloppua hyvät lukijani !

Kukkia ihaillen ja kasvimaata kunnostaen

Kultatyrakki loistaa keltaisena puskana kuin kevätaurinko konsanaan.

Ihanuus; Atsalea

Arovuokot nyökyttelevät hyvät huomenensa ohikulkijoille.

Pellikset parhaassa kukassa.

Häikäisevä marjaomenapensas.

Virittelen itseni aamuisin kukkakierroksella, sitten vasta pääsen "tosihommiin". Seuraavaksi olikin kasvimaan kunnostusta ja kompostimullan kärräämistä herne- ja kasvimaalle. Onnekseni pilvikerros peitti auringon, joten oli helpompi työskennellä lapio ja haravointi hommissa.

Kevät kylvöt tuli tehtyä, herneet, pavut, pinaatit, persiljat, porkkanat, tillit, ynm. peittyivät muhevaan multaan, tulihan joukkoon myöskin muutama kukansiemenkin piristämään tulevana kasvukautena kasvimaan ilmettä.

Mahtava tunne kun voi kärrätä valmista kompostimultaa kymmeniä kottikärryllisiä kukkien ja hyötykasvien  kasvua vauhdittamaan. Eikä puutarhakompostin ylläpito ole edes vaikeaa , se tulee ihan huomaamatta; sivutuotteena kun keräilee puutarhajätteet yhteen kasaan, huolehtien  kuitenkin kasan ilmastoinnista ja kosteudesta. Mitään herätettä ei puutyarhakomposti tarvitse. 

Käväisin aamupäivällä ajamassa nurmikon kun tutkin netissä sääsivujen sadetutkia jotka ennustivat sateita tällekin alueelle. Viimeiset voikukatkin saivat kyytiä ja itse nurmikosta tuli tasainen, tosin ajoin leikkurilla nyt poikkipäin niin ei jäänyt huomattavia raitojakaan.

Nyt sataa ihan kunnolla, maahan asti ! Pihapuuhastelija tykkää paljon !

Ahkeraliisojen istutusta

 Yästä se kesäkukkien istutus alkaa. Uusikuu syntyi keskiviikkona ja nyt on otollinen aika kylvöille ja istutuksille. Ahkeraliisat kävin ostamassa Nukarin Puutarhalta ja kyllä oli terhakat taimet.

 Valitsin mullaksi kukkalaatikoihin Biolanin "Vihreää multaa".

 Siinä ne nyt ovat 18 kpl punaisia Ahkeraliisoja sievästi kaukaloissaan.

Kukkalaatikot  rappuselle, talon pohjoispuolelle, jossa ne aina ovat hyvin viihtyneet.

Pieniltä kukat nyt näyttävät mutta ei kulu aikaakaan kun niistä kasvaa muhkeat kukkapuskat.

Tässä viime kesän ahkeroijat.

Keväisiä puutarha nautintoja, keltaisten kukkien aikaan.

Koiranhammas  kukki kainosti 

Esikot aloittavat kukkimistaan

Onnenpensaalla ei ole suuremmin kukkimishaluja, lieneekö syynä vähäluminen talvi.

Ikivanhat narsissit jaksaa kukkia.

Keltavuokko

Nyt on keltaisten kukkien aikaa, krookukset ovat jo lakastuneet. Onneksi saatiin kunnon sateet koska keväinen kuivuus vaikutti sipulikukkien kehityksenn niin että joidenkin nuput kuihtuivat. Viileiden ilmojen vuoksi olen ollut pihakeinussa  vain levähtämässä, istutushommien tauoilla. Ei ole ollut mitään hinkua istua lukemaan tai kuuntelemaan lintujen kevätkonsertteja. Olen kuitenkin ollut paljon ulkosalla puuhastelemassa ja kevättä aistien. Hiukan olen siirrellyt perennoja suotuisimmille kasvupaikoille ja tehnyt kukkapenkkeihin

Siili.Siiri saapui taas ruokintapaikalle, vienkin sille iltaisin liotettuja kissaruoka naksuja, jotka laitan vanhalle paistinpannulle ettei ruokavieras vie tarjoiluastiaa mennessään. Vallan pelästyin kun iltahämärissä vastaani juoksi vikkelästi iso kokoinen siili, se oli yllättävän arka, mutta niinhän ne ovat aina keväällä olleet ja loppukesästä syövät jo  miltei suoraan kädestä. Niiden ruokaa ei voi viedä ulos ennenkuin ilta pimenee, koska varis kyttää lähistöllä myöskin mahdollista iltapalaansa. Tuttavani kysyikin mistä tiedän että juuri siilit käyvät ruokailemassa, ettei "pannullani" ruokaile naapurien kissat. Kerroin havainnoistani joista luotettavin on siilin ulosteet. Se on melko siivoton luontokapale, kun se ulostaa aivan ruokansa viereen; mustan, noin 4-5 sentin pökäleen, siitä ei voi erehtyä.

Yllättävä havainto oli huomata että koirankarvapussukka oli tyhjä. Siis linnut ja oravat ova ehkä viileästä kevätsäästä johtuen vieneet kaikki koirankarvat pesänrakennusaineiksi. Onneksi olin tallentanut karvoja ja pitänyt niitä ulkona tuulettumassa ettei koiran haju häiritse lintuja liikaa. Niinpä täytin verkkopussin ja ripustin vanhaan paikkaan, autokatoksen kattorakenteisiin, niin että nään keittiön ikkunasta kun "pihaystäväni" riipovat niitä ja tekevät karvapalloja viedäkseen pönttöön tai pesäänsä petivaatteiksi.

Nyt vasta kirjosieppokin saapui ryöstämään pönttöä itselleen mutta tiaiset olivat sotaisia ja pitivät asuntonsa joten siepot saavat tyytyä autiotupiin kun niitäkin vielä pihapuista löytyy.

Keväällä luonto on tulvillaan mitä erikoisempia elämyksiä kun vain malttaa pysähtyä seuraamaan  ja kulkee kaikki  aistit avoimina.

Leivontalauantaina vuokaleipää

 Hupsista... hiukan oli taikina hurahtanut, yritti itsekseen suoraan uuniin...hah.hah.haa !

 Laitoin taikinat kuitenkin vuokiin ja hetkeksi vielä kohoamaan.

 Hyvin noustuaan pienet haarukan pistelyt ja uuniin 

Valmista tuli 

Hyvän värin saivat myöskin leipien sivut 

koostumuskin oli kiitettävä.

Se on "mökinmuorin" yksi suurista iloista kun saa uunituoretta leipää ja kylmää maitoa.Se on vaan niin että itse tehty leipä on parasta ja vielä uunilämpimänä...nam...nam...

Kyllä nuo omatekoiset kelpaavat jälkikasvullekin, ennustan ettei maanantaina ole näistä jäljellä edes viimeistä kantapalaakaan. 

Vapun sää ei suosinut juhlijoita

Tavallisuudesta poikkeava oli tämän päivän sää olosuhteet; lämpimillään + 6 astetta, vesi-/ räntäsadetta ja kevään ensimmäinen ukonilma.

Kummasti moinen sää hillitsi ja hiljensi elolliset oliot. Eipä liikkunut kylänraitilla ihmisiä ja pikkulinnutkin värjöttelivät jossakin metsän siimeksessä, hiljaista oli.

Vapunaattokin sujui vaimeasti kun porukat olivat sisätiloissa takkatulien ääressä, eipä kuulunut naapurustosta iloista grilli-illan ilakointia. Kummasti tuo kylmä sää mykistää ilonpitoa pihoilla ja terasseilla. Asuinalueellani ei yleensäkään esiinny minkäänlaista häiriökäyttäytymistä, täällä on tosiaan viihtyisä ympäristö asustella.

Minulla olikin ns. "vapaapäivä" eilisten pihapuuhastelujen jälkeen täytyy antaa vanhalle kropalle riittävästi palautumisaikaa. Vapunviettoni kului viihdyttävän kirjallisuuden ja tallennettujen tv-ohjelmien parissa. En yhtään kaivannut vieraita enkä sukuakaan passattavaksi. Viihdyn nykyään entistä paremmin yksikseni, jopa nautin hiljaisuudesta.

Toki täytyi käydä lukemassa viimeiset päivitykset Facebook`ìssa. "Naamakirja" on ovelasti ottanut minutkin "otteeseensa" niin että on pakottava tarve käydä lukemassa kaverien jutut ainakin kerran päivässä. En olisi uskonut vielä pari vuotta sitten jos joku olisi tuon "koukkuun jäämisen" minulle ennustanut.

Vappupäivä kallistuu iltaan ja aurinkokin ilmestyi iloksemme pilvien lomasta, nautitaan kevään kohinasta!