Keltasirkut kauralyhteellä

Keltasirkut ovat saapuneet pihallemme pitkän tauon jälkeen ja jouluinen kauralyhde on niille mieluisaa puuhaa. Ihmeellistä on se ettei maahan heitetyt kauranjyvät kelpaa vaan pitää olla kaurat lyhteessä. Aika vaativaa porukkaa
Keltasirkku on kaunis lintu.

Lintulaudat 3 kpl olivat tänään suojasäällä lintujen valtaamia ja maassakin olevat siemenet ja jyvät kelpasivat kaikille. Harjaan katuluudalla pihapuskan alustaa senverran että tulee hiekkapinta näkyviin, siitä saa pikkuvarpuset tarvitsemiaan pikkukiviä ruuansulatukseensa. Talven isoimmat lintuparvet olivat sunnuntain kunniaksi liikkeellä vai olikohan niilläkin joululoma päättynyt?
Oravat ovat vähentyneet huomattavasti sen jälkeen kun pihalta on kaadettu pihapuita. Silloin tällöin ilmestyy kyllä reipas kurre lintulaudalle syömään tarjolla olevia auringonkukan siemeniä.

Menneinä vuosina kun oravilla oli pesä useammankin vuoden pihakuusessa ja välillä se muutti poikaset kottaraisen pönttöön. Sitten kun näin sen vievän jotain pehmeän näköistä palleroa pönttöön , laitoin angoralangan pätkistä tehdyn lankamöykyn tarjolle ja siitä orava repi melko ison käärön ja kuljetti sen pöntöön poikasten lämmikkeeksi. Eriväriset langat jopa pursuivat pöntön suulta ... nykyään kerään koiraa harjatessa tulleet karvat ja laitan ne verkkopussiin , autokatokseen että pysyvät kuivina ja linnut sun muut pihan asukit vievät karvatupot halulla pesiensä sisustukseen.

Tänään sunnuntaina satoi vettä, ensimmäinen vesisade koko talvena. Yöllä oli tullut noin 4 cm lunta ja se piti kolata pois, kylläpä oli raskasta kun oli tottunut pakkaslumeen. Nautin kuitenkin taas tästäkin puuhastelusta koska tiedän ja tunnen miten hyvää hyöty- ja kuntoliikuntaa moinen homma onkaan.