Entisajan kesäkukkia

Upea verenpisara, jota ei ennenvanhaan ollut. Tällä on kieltämättä kaunis kerrottu valkoinen kukinto. Taimi on vielä pienehkö mutta onhan kesäkin vielä alullaan, katsotaan kaunotarta uudelleen loppukesällä.

Enne tätä liljaa kutsuttiin "Tiikerinliljaksi", sitä oli monilla pihamailla...

Ruskoliljaa nähtiin myöskin monilla pihoilla, tosin nykyään se on melkein harvinaisuus.

Ruohonleikkuriin perässä kulkiessani tein huomion että koneeni ei suostunut ajamaan päivänkakkararyhmän ylitse. Kakkarat eivät ole kukkaryhmässä, vaan ruusupenkin edustalla, keskellä nurmikkoa. Se on varmaankin vanhan pihan jäämiä ja on sitkeästi säilynyt alkuperäisellä paikallaan. Kukinnan loputtua niitän kukkavarret ja heitän ne tontin ulkopuolelle, kunnan joutomaalle siementämään ja ajelen kakkararyhmän nurmikoksi

Olemme koiralenkki-ystävien kanssa ihastelleet isohkoa ruusupuskasta tien laidassa, luonnonvaraisena. Lieneekö ruusu ns punalehtinen ruusu vai löytyyköhän sille ominaisempi nimike? Kaunis puskas!

Kesäkuu on viimeisiä tunteja vailla, takanapäin, tältä kesältä. Kasvit ovat kasvaa hurahtaneet melkoisella vauhdilla viileistä säistä huolimatta.

Sadetta pihani kaipaa seuraavaksi.... yöaikaan olisi opivin aika kattojen ropista... eikös vaan....

Mökille Karjaan Mustioon

Vurikaunokit kukkivat täysillä mökin pihaheinikossa ja ihan luonnonvaraisina, lisääntyvät siementämällä ympäristöään. Muistuttaa ruiskaunokkia, kukka on tosiaan suurempi.

Ukonlaukan siemeniä olen vienyt mennessäni ja heitellyt sinne tänne, muutama jo kukkiikin.

Keltainen rantakurjenmiekka on istutettu järveen ja rantamaastoon. Melko huonosti ovat alkaneet viihtyä. Melkein järveen istutettu on paremmassa kunnossa. Naapuritontilla kukkii vanha ja iso mätäs komeassa kukkapaljoudessaan, sitä voi aina ihailla, oman mättään kasvaessa...

Melko myöhäiseen ajankohtaan siirtyi ensimmäinen käyntimme mökillämme. Johtuen yksinomaan pihapuiden kaato-urakasta ja kaikesta siihen liittyvästä savotasta.

Mökki oli säilynyt eheänä, ei ollut lumituhoja eikä muutkaan tuholaiset olleet löytäneet mökkipahaistamme. Muutama hiiren papana oli jäänyt merkiksi pikkuvieraistamme.

Onneksi ei tarvinnut laskea verkkoja kun oli suunniteltu paljon muuta hommaa ja valmista tulikin... vene sai ns kesätelakan, kaikuluotaimelle asennettiin anturi veneeseen, poistettiin ylimääräiset roskat pihapiiristä jne.

Yksi tärkeimmistä siivoushommista on terassin alla olevan tilan puhdistus kuivista puunlehdistä ja muusta palavasta roskasta, koska nuoriso tupakoi niin kaiken varalta on hyvä ennakoida mahdollinen palovaaratilanne.

Seuraavalla käynnillä voikin sitten vaan kalastella ja oleilla, tapahtuukin heti kun aurinkoiset säät palaavat.

Tuppaanit kukkivat

Tulppaanit ovat parhaassa kukassa mutta narsissit lopettelevat kukkimistaan.

Valkoinen on kaunis.

Hempeän vaaleanpunertava...

Vanhimmat tulppaanit meidän pihamaalla.

Tässä uusimmat tulokkaat...

Keltainen on mielivärini....

Tänään oli sitten kesän eka ukonilma ja rakeita satoi. Sähköt olivat poikki 3 tuntia. Ennen sadetta ehdin kattaa uuden kompostin muhimaan ja laitoin multakerroksen kasan huipulle kurpitsan taimille valmiiksi, istutusta odottelemaan.

Rikkaruohot kasvaa rajusti, pakko kitkeä urakalla, kukkaryhmät "puhtaiksi". Pensasaidan alustakin, kadun puolelta, piti niitellä että aidassa säilyvät lehdistöt myöskin alaoksilla.

Kevään kukkia

Vanha esikko-lajike kukkii ahkerasti, kovasta pakkastalvesta huolimatta. Esikot ovat varmaan olleet tällä tontilla jo rakentajien, Rannan pariskunnan ajoista alkaen eli noin 50 vuotta.

Istuttelin 4 kpl keltavuokkoja pihan eri kohtiin ja yksi paikka on missä vuokko viihtyy, muut kolme ovat vaan häipyneet..

Kevään kaihonkukka on ottanut tehtävänsä hyvin ; maanpeittokasvina ja kukkii keväällä hennon sinisin, pienin kukkasin. Kukka on kova valtaamaan lisätilaa että ei kannata istuttaa pieneen kukkapenkkiin lainkaa...

Pieni luonnon orvokki on runsaassa kukassa ollut heti lumien sulamisesta asti ja kukkii vielä pitkään. Nappasin pienen alun tienposkesta, koiraa ulkoiluttaessani. Kerrassaan ihan katseenvangitsija.

Tänään "parturoin" nurmikon eka kerran tänä kesänä. Tulipa siistiä ja ruoho tuoksui kesältä. Tänään myöskin saimme "pihapuiden kaatoprojektiin" liittyvän jälkityön; oksien haketuksen loppuun suoritetuksi. Nyt koko projekti on päätttynyt, työ on tehty; HYVÄ ME!!! Eipäs mennytkään koko kesää moisessa hommassa.

Nyt on aika nauttia kauniista pihapiiristä kukkineen ja keväisestä luonnosta linnun lauluineen !

Näsiä kukkii

Näsiäkin kukkii parhaillaan, joskin kukkia on vähänlaisesti, johtuneekohan se pakkastalvesta vai koleasta keväästä.

Sen kukat ovat läheltä katsoen kauniita mutta melko vaatimattomia, eipä niitä luonnossa liikkuessa tahdo huomata ellei tiedä kasvupaikkaa ennestään. Täytyy aina muistaa että se on myrkyllinen kasvi ja saattaa aiheuttaa herkkä
ihoisille oireita.

Luonnossa on mukava liikkua koleallakin ilmoilla kun on pukeutunut säähän sopivasti. Tänään temmelsimme koiran kanssa peltojen keskellä kulkevalla kärrytiellä.

Viileästä säästä johtuen kaikki pellolla elävät linnut olivat ihan hiljaa, täytynee mennä aamuvarhaiseen aikaan uudelleen että kuulee kiurun ja kuovin äänet.

Kyttäkoiralla oli hauskaa etsiä heittämääni kepakkoa ja välillä harjoittelimme luoksetuloa. Nakkipaloilla tämä nuoriherra tekee mitä vaan.... mutta välillä pitää aina leikkiä tai käydä uimassa isossa ojassa missä virtaa vielä runsaasti vettä.

Rullalautailijat ottavat Kyttän hermoon.... tapasimmekin lenkillä pari nuorukaista lautoineen ja pysähdyimme rauhassa tutustumaan moiseen lautaan josta lähtee outo ääni. Nakkipalat auttoivat lähestymään ongelmatilannetta melko rauhallisesti ja "kertaus on opintojen äiti", ensikerralla ei varmaankaan hermostuta laudat yhtä paljon, kaikkeen totutaan, ajan kanssa.

Koiran koulutus yhteiskuntakelpoiseksi vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa, samalla se kasvattaa myöskin koiranomistajaa, käyttäytymään hillitysti ja hallitusti. Täytyy aina muistaa että koira vaistoaa mielentilamme oletettua herkemmin ja käyttäytyy sen mukaisesti.

Maljaköynnös

Maljaköynnös, vanha perenna, jo viime vuosisadalta.
Sain sen tänään, äitienpäivänä !

Helppohoitoinen, kukkii koko kesän

jos muistaa lannoittaa säännöllisesti.

Talveksi ikkunalle, ehkä se viihtyy

parhaiten eteläikkunalla kun se

viihtty auringossa.

Uusi haaste harrastelijalle, otetaan hoitovihjeitä vastaan !

Lastenlapset käyttyvät "määräysvaltaansa" viedessään minut ja äitinsä syömään ravintolaan äitienpäivän kunniaksi. Olihan se ihana hetki istahtaa valmiin pöydän ääreen iloisten tyttöjen seurassa.

En osaa vieläkään nauttia äitienpäivä-juhlinnasta täysillä. Johtuu kai siitä että olen joka ikinen äitienpäivä, noin 30 vuotta, ollut järjestämässä äitienpäivälounasta asiakkaille, aina 160-300 hengelle/päivä. Se on sellainen urakka että ei jaksa ajatellakkaan omaa juhlaansa. Mutta nyt pistän sille , vähän ahdistavallekin tunteelle lopun.

Päätin ääneen lausuen ja todistajien läsnäollessa että ensi vuonna, toukokuun toisena sunnuntaina kokoonnumme kaikki yhdessä syömään ulkona ja valmistaudumme myöskin juhlamielellä pukeutuen tilaisuuteen. Teen tästä lähtien päätöksen että satsaan äitien päivään ja kokoan koko pesueeen perheineen nauttimaan hyvästä ruuasta ja viihtyisästä oman pitäjän ravintolasta.

Käenrieska

Lapsuudesta muistan hentokukkaisen
ihanan käenrieskan.




Pihallamme sitä esiintyy runsaasti
niillä paikoilla missä ei tallata liikaa.


Viehättäviä kukkatupsukoita.
Leviävät itsestään ja jokaiseen kukkaryhmään.
Sen lehdet ovat hentoja , ohuita, piiskamaisia.




Viihtyvät kosteahkossa maaperässä, ei ole
kuivan paikan kasvi.








Muistaakseni toin käenrieskan alun
nuoruuden kodistani, noin 26 vuotta
sitten.

Olen harrastanut koko ikäni vanhojen
perennojen keruuta. Aikoinaan kun

matkustelimme kotimaatamme
ristiin rastiin, oli automme tavaratilassa
aina lapio ja muovisäkki taimille.
Sain useimmat kukat sukulaisten ja tuttavien
pihoilta luvan jkanssa mutta käväisin
myöskin autioituneilla mökkipihoilla
kukkavarkaissa, ihan pienesti vaan.....