Lahjan päivänä

Tänään Lahjan päivänä muistelen lapsuusaikoja. Kuvassa äitini Lahja ja isäni Niilo, seuranaan Sari-tyttäreni, iloisena kun on saanut mummin ja pappan kanssa tehdä puutarha töitä, kuvassa  yltä  päältä mullassa.

Ennen vanhaan tähän aikaan ajettiin heiniä latoon, muistan ne tuskaiset hellepäivät kun tallattiin heinäladossa sääret raapamilla ja vielä heinille kylvettävän suolan kirvellys kintuissa.

Kyllä saa nyky ihmiset olla tyytyväisiä kun ei tarvitse enään huhkia heinätöitä käsipelillä. Nykyäänhän heinät paalataan ja kaikki työt tehdään koneilla. Näitä muistellessa ei yhtään tarvitse valittaa kesähelteiden kuumuudesta, onhan se helppoa sietää kun ei tarvitse rehkiä esim. heinäpellolla.

Hellekausi jatkuu vaan edelleen, lämpötila varjossa on päivittäin ollut 27-31 astetta. Onneksi sisätiloissa lämpötila on siedettävää kun sen voi pitää korkeintaan 24 asteessa, ilman ilmalämpöpumppua ja tuulettimia vain säätelemällä sälekaihtimia ja pitämällä ikkunat kiinni helleajan, yöajan taas kaikki tuuletusikkunat auki.
Tosi uuvuttavaa ja kuivuus haittaa kasveja; syysleimutkin ovat ihan nuutuneita, kaivossa veden pinta laskee hälyyttävästi. Vettä riittää vain kesäkukille, monivuotiset saavat tulla toimeen ilman kasteluja. Toivotaan että taivas aukeaisi ja saataisiin luonnon suomat kastelulaitteet avuksemme !

Yksinelämisen opettelua

Nyt se päivä koitti kun saan asustaa pientä tölliäni ihan itsekseni !

Vanhempi lapsenpapsistani;  Suvi muutti Nurmekseen, pohjois karjalaan, opiskelemaan oppisopimuksella lähihoitajaksi.

 Vili-koira jäi vielä luokseni mutta Velmu-hauva lähti emäntänsä mukaan.

On tätä yksikseen oloakin aivan opeteltava elämään, ei se niin helppoa olekaan kun luulin sen olevan. Outoa kun ei yläkerrasta kuulu minkäänlaisia asumisen ääniä. Hiljaisuus on todellista. Autot eivät pyrähdä pihaan niinkuin ennen, kun nuoret tulivat ja menivät yhtenään... jääkaappikin on melkein tyhjä... pyykkikoneeellekaan ei ole hommia kuin osaksi entisestään.

Hiukan on haikea olotila, oiskohan se ikävää ??? Nyt tapaa pirteää ja positiivista, joskus myöskin niin kiukkuista tyttölasta vain harvoin, ehkä kerran kuussa , kun hän  pitkällä vapaallaan pääsee käymään täällä eteläisessä suomessa. Mutta onhan puhelimet ja naamakirjat millä pidämme yhteyksiä monesti päivässä.

Pääasiahan on että Suvi löytäisi nyt sen oikean ammatin jonka kokee omakseen ja joka antaa myöskin tekijälleen sitä jotakin, eli muutakin kuin vaan sen pienen rahallisen korvauksen.

Ja ainahan Suvi on tervetullut takaisin jos hänen elämäntilanteensa sitä tarvitsee. Täällä me jatkamme yksinasumisen opettelua Vili-hauvelin kanssa  nauttien kesän kukkaloistosta pihapiirissä ja ikkunoilla. Vili tosin nauttii eniten oleilusta pähkinäpuun varjossa, varsinkin jos saa kaluttavakseen ihan oikean  luun.

Kotipihan Siirisiili

 Joka ilta Siirisiilille tarjoillaan iltapalaksi aimo annos liotettuja kissan naksuja

 Siirisiili syö aina pannun tyhjäksi

 Pannun vieressä on vesiastia

Mikäs on siiri-siilin juoksennella pihamaalla kun on sopivasti kukkapuskaita mihin piiloutua ja voi ottaa rauhassa päivänokosetkin.

Pihakeinu on meidän molempien lempipaikka; minä istuskelen kirjaa lukien ja siili ystäväni ottaa pienet torkut keinun alla.

Helteistä huolimatta nurmikko kasvaa kohisten, mutta Stigan kuskia laiskottaa jatkuva kuumuus joten nurmikko kärsii ajamattomuudesta kun se pääsee aina ajojen välillä liian pitkäksi, jälki on huonohko.
Tilanne ei muutu ainakaan tulevina viikkoina kun on helteiden ennustettu jatkuvan. Pakko kestää  kun on kesä vaan  kerran vuodessa ????!!!!

Laiskotellen...kesän kukista nauttien ja koiria lenkitellen

Kesän ensimmäinen valkoisen liljan kukka.

Varjoliljat ovat niitä puutarhan uskollisia kukkijoita.

Sormustinkukka on vanhoista lajikkeista mieluisin kesän kukkija.

Yllättävän monta punaista kärsämöä on jäänyt "muutosta" henkiin.

Myskimalvatkin kukoistavat runsaasti, varsinkin aidan takana ojan piennar alueella.

 Naapurin siemenistä itänyt unikko, perunamaan sivussa viehättää siroilla kukillaan.

Palavarakkaus lisääntyy ensivuodeksi  kukkimaan moninkertaisesti kunhan istutan taimilaatikon kasvatit näiden vanhojen seuraksi.

Kesän hellekausi vaan jatkuu ja se opettaa minutkin laiskottelemaan. Olen kuumuudesta aivan naatti vaikka muistan huolehtia nesteen saannistakin riittävästi. Onneksi sisätilat pysyvät siedettävän viileinä kun pitää kaihtimet ja ikkunatkin kiinni.

Tälle heinäkuulle tuli isoimmaksi hommaksi kahden Belgianpaimenkoiran; Vilin ja Velmun hoito; lenkityksineen, eikä sitten muuta helteellä jaksakkaan. Eipä nyt pihalla olekaan mitään isompaa projektia kesken ja vähenevän kuun aikana ei kannata istutuksiakaan tehdä, on järkevämpää muuttaa kasvien paikkoja vasta nousevan kuun aikana ja hellekauden jälkeen.

Ja onko sitä pakko aina suorittaa ? Meille sota-ajan mukuloille on iskostunut tuo mahdoton uurastaminen niin että jos istuu vaikka jouten pihakeinussa niin on tunne kuin syntiä tekisi. Mutta kyllä ikä tekee tehtävänsä ja olenkin oppinut kantapän kautta sen lasikottelunkin..... saa nauraa... niin se vaan on. Osaan jo nauttia suuresti tästä joutenolosta kun ei tartte ketään passata eikä aikatauluja noudattaa. Aikansa kutakin.

Juhannuksen jälkeen....

 Juhannuksen kukka oli tänä vuonna Jasmike ja Valkolehdokki. 

Jasmikken tuksu on huumaava, varsinkin kun isoin pensas on aivan ulko-oven edessä.

Pionien kukinta alkaa olla parhaiommillaan

Kivikossakin on kukkiva lajike.

Raekuuroista huolimatta pihalla on runsaasti kukkivia lajikkeita. Ainoastaan pehmeälehtiset pelakuut  ja ahkeraliisat kärsivät isoista rakeista jotka satoivat kovien tuulenpuuskien vauhdittamina.

Juhannusviikolla ahkeroin pihalla oikein olantakaa; pensasaidat tulivat leikattua, nurmikko ajettua ja ojanpientareet trimmerillä parturoiden. Valmistauduin jussin viettoon niin rajusti että selkä parkani tuli tosi vaivaiseksi. Niinpä suunnittelin itselleni perusteellista rentoutusta ja aikaa vaan itselleni.

Rentoutus onnistui täydellisesti, hyvien kirjojen ja elokuvien seurassa, aina sopivasti pienet päikkärit nauttien.
Juhannussaunan juhlisti sopivasti, jäähyllä ollessani, mukavan sukulaismiehen jussintoivotus ja viimeiset kuulumiset jotka olivat kaikki positiivisia.

Juhlan jälkeinen arkiaamu alkoikin touhukkaasti mattopyykillä. Pesin vain puolet matoista ja jatkan huomenna loppujen kanssa. Kuivatus ei ole sateista huolimatta ongelma kun ripustan ne autokatokseen kuivumaan.

Toivokaamme että aurinkoiset säät palaavat taas kesäämme ja voimme nauttia lämpimistä uintivesistä.
Hyvää kesän jatkoa ystävät!

Sadepäivän viettoa ja valkoisten kukkien aikaa

Päivänkakkara ryhmä muuttuu kesän aikana nurmikoksi.

Juhannusruusukin kukkii etuajassa.

Valkoinen syreeni

Köynnöskuusama tuoksuu

Nurmikko on leikattu jo neljästi

ruoho kasvaa, vaikka ei olekaan saatu vielä sateita.

Siisti nurmikko.

Eilen ja tänään on sitten saatu vettä taivaan täydeltä, kyllä sade olikin toivottu kum maa oli aivan kuiva ja kukat nuokkuivat janoissaan.

Varsinkin tänään olen viettänyt oikein kunnon sadepäivää lukemalla Seppo Jokisen uusinta dekkaria ja uudet lehdet jotka ilmestyivät juuri sadepäivän viihteeksi.

Onneksi ukonilmat ovat onnistuneesti ohittaneet alueemme, on vain kuulunut kaukaista jyminää......

Kun ikää tulee lisää niin kroppa vaatii aina välillä kunnon lepopäivän, tänään sen oikein kunnolla tajusin. Kun on antanut itselleen vapaapäivän pihahommista ja tyhjentänyt päänsäkin kaikesta turhasta huolehtimisistä niin tuntee itsekin miten "akut latautuvat" ja pienet selkävaivatkin poistuvat, taas jaksaa vaikka mitä ja kuinka paljon vaan.

Arvaamattoman suuri lahja elämältä on hyvä yleisterveydentila, siitä saa olla tosi kiitollinen. On voimia tehdä kaikki puutarhatyöt vielä itse, nauttien ruumiillisesta rasituksesta ja työnsä jäljestä suunnattomasti.

Leppoisaa viikonloppua hyvät lukijani !

Kukkia ihaillen ja kasvimaata kunnostaen

Kultatyrakki loistaa keltaisena puskana kuin kevätaurinko konsanaan.

Ihanuus; Atsalea

Arovuokot nyökyttelevät hyvät huomenensa ohikulkijoille.

Pellikset parhaassa kukassa.

Häikäisevä marjaomenapensas.

Virittelen itseni aamuisin kukkakierroksella, sitten vasta pääsen "tosihommiin". Seuraavaksi olikin kasvimaan kunnostusta ja kompostimullan kärräämistä herne- ja kasvimaalle. Onnekseni pilvikerros peitti auringon, joten oli helpompi työskennellä lapio ja haravointi hommissa.

Kevät kylvöt tuli tehtyä, herneet, pavut, pinaatit, persiljat, porkkanat, tillit, ynm. peittyivät muhevaan multaan, tulihan joukkoon myöskin muutama kukansiemenkin piristämään tulevana kasvukautena kasvimaan ilmettä.

Mahtava tunne kun voi kärrätä valmista kompostimultaa kymmeniä kottikärryllisiä kukkien ja hyötykasvien  kasvua vauhdittamaan. Eikä puutarhakompostin ylläpito ole edes vaikeaa , se tulee ihan huomaamatta; sivutuotteena kun keräilee puutarhajätteet yhteen kasaan, huolehtien  kuitenkin kasan ilmastoinnista ja kosteudesta. Mitään herätettä ei puutyarhakomposti tarvitse. 

Käväisin aamupäivällä ajamassa nurmikon kun tutkin netissä sääsivujen sadetutkia jotka ennustivat sateita tällekin alueelle. Viimeiset voikukatkin saivat kyytiä ja itse nurmikosta tuli tasainen, tosin ajoin leikkurilla nyt poikkipäin niin ei jäänyt huomattavia raitojakaan.

Nyt sataa ihan kunnolla, maahan asti ! Pihapuuhastelija tykkää paljon !