Sepeliä seinustalle

Vanhaan omakotitaloomme tehtiin salaojitus vasta pari vuotta sitten ja siinä hommassa jäi patolevyt liiaksi näkyviin, joten nyt on lisätty 1000 kiloa sepeliä seinustoille, näyttää paremmalta...

Olipas tänään kirpeä ilma kun lähdin lenkille, paikoitellen olivat nurmikotkin valkoisina, tosin nautin viileydestä koska jaksoin pitää reipasta vauhtia yllä, kuntoa kohotellen...

Katselin linja-autosta Nurmijärven kirkonkylän keskustaa ja nautin värilylläisyydestä. Puut ja pensaat ovat valittu onnistuneesti, syysväritys on upea. Muutenkin pidän kk:n puistomaisista maisemista ja kauniista hautausmaan alueesta.

Kyllä syksy on ihanaa aikaa kaikkinensa; valmistautuminen puutarhassa "talvilepoon", ruska, ilmaston kuulaus, ei enään ukonilmoja ja uuvuttavia helteitä. Syksy on lupaus keväästä jota odotan joka vuosi uudella innolla...

Voileipäkakku

Kahdesta tyttärentyttärestä nuorin täytti lauantaina jo 18 vuotta. Pitihän sitä juhlia kun ihminen tulee täysi-ikäiseksi. Päivänsankari ei halunut mitään isoja pippaloita, ainoastaan me läheisimmät ja varsinkin Kummi-Katjan vierailu oli tärkeä asia.

Sini esitti toiveen että tekisin "sen hyvän voileipäkakun" ja pitihän se väsätä taas kerran. Olen saanut ohjeen 25 vuotta sitten hyvältä ystävältä joka toimi aikoinaan itseoppineena pitoemäntänä ja hän oli toisena "tekijänä" silloin kun tehtiin yhdessä 30 kappaletta isoja voileipäkakkuja seurakuntakeskuksen avajaisiin, olipa se urakka...

Siitä lähtien olen aina omiin juhliimme tehnyt itse suolaiseksi tarjottavaksi kinkku- ja lohikakut. Lupasin Hilja-ystävälleni etten anna ohjetta eteenpäin ja olen lupaukseni pitänyt. Kiitos Hilja! missä sitten oletkin????

Puutarhasta sain vielä hyväkuntoisia koristeita jotka voi myöskin syödä. Nopeasti kakku häipyikin juhlijoiden suihin. Seuraavat juhlat lähipiirissämme onkin lokakuun alkupuolella , niin että sitten taas herkutellaan!

Jalohortenssia

Tämä uusi ainutlaatuinen jatkuvakukintainen jalohortenssia, jolla on pitsimäinen kukinto, kukkii värikkäillä kukillaan koko kasvukauden. Tällä hortenssialla on kyky kukkia sekä uudella että vanhalla versolla.
Toivonkin että se talvehtii myöskin onnistuneesti että siitä on monivuotinen ilo silmälle.

Puutarhamessuilta hankitut Gladioluksen sipulit piti olla pinkinpunaisia mutta valaosa kukista oli väriltään sininen, yllätys, yllätys. Eihän värillä niin väliä ole muuten mutta kun sinisten kukkien ryhmä oli toisella reunalla piha-aluetta. Mitä opimme tästä; emme hanki enään kukkasipuleita messuilta :( oppia ikä kaikki:)

Aution näköinen puutarha, omenapuut palasina....

ja kannot vain törröttävät odotellen kaivinkonetta....

Kumma kyllä, en osaa ajatella että tuo kantomaa on jo naapurin pihaa, täytynee opetella uusi asenne käytännössäkin, ettei tulevaisuudessa puutu tyttären asioihin liikaa, eli "pysyy omalla tontilla".

Vaikkakin ei meillä lasten kanssa ole koskaan isompia erimielisyyksiä ollut koskaan kaikesta on puhumalla selvitty.

Lastenlpset ovat enemmänkin kulkeneet "ovet paukkuen" mutta eivät sen pahemmin reakoineet vanhusten mielipiteisiin.

Viime yönä päätin hidastaa tahtiani kun tuskailin sappivaivoissa, että osaakin olla pistävä kipu oikean kylkikaaren alla, eikä löydä millään sopivaa asentoa. Siihen vaivaan eität tavanmukaiset särkylääkkeet auta.

Niimpä aamulla heti varaamaan aikaa omalääkärille, joka oli taas vaihtunut. Pääsin vastaanotolle 3 tunnin päästä soitosta. Uusi lääkäri olikin hyvin nuori tyttölapsi jolla ei mennyt naama kurttuun kun hän kyseli vaivaani niin sanoin vaan että; sapettaa, jopa hymyilikin tekemälleni diaknoosille. Kuultuaan ettei minulla ole ollut sappikiviä eikä tulehdusta mutta kyseiseen vaivaan sain vuonna 1973, Litalgin- nimistä lääkettä ja vaivat helpottivat sillä.

Vähän tuo tyttö-tohtori paineli vatsaani ja kirjoitti oitis reseptin, kertoen samaa lääkettä käytetään vieläkin sappivaivoihin. Olin vastaanotolla 3 minuuttia ja homma hoidettu, sitten vaan apteekkiin.... vaiva helpotti tabletin nieltyäni melko nopeasti.

Nyt laitan taas kerran tämän mummelin ruotuun.... eipäs enään herkuttelua kermakakuilla ja kiusauksilla, puhumattakaan sieniherkuista, se on loppu nyt ja kohtuus kaikessa!

Hidastan myöskin touhujani; koska eilen heräilin klo 4.45 ja heti koiran kanssa lenkille, seuraavaksi miehen saattajaksi Meilahden sairaalaan, bussi lähti klo 6.10. Kotiuduttiin klo 10.15 ja heti leipomaan kahvileipää valmistelemaan muutakin tarjottavaa klo 14.00 alkavaan pihatapahtumaan. Koko alkuviikko oli ollut matalaa lentoa kun hoitelin läheisteni asioita ja välillä sairaan epäterveellistä herkuttelua. Ei ole lainkaan ihme että sappeni kouristelee!

Olen myöskin unohtanut kokonaan painonpudotusohjelmani joka on pudottanut painoani alkuvuodesta lähtien 5 kiloa, sitäkin tulen nyt jatkamaan. Tälläkertaa olen jättänyt vain sokerin ja makeiset kokonaan pois ja pienentänyt annoksia mutta lyhentänyt ruokailuvälejä, enkä syö mitään raskasta ilta 18.00 jälkeen. Näillä konsteilla painoni on laskenut pysyvästi :) HYVÄ MINÄ :)

Uudet tuulet puutarhatontilla

Kaikkiaan 8 :n omenapuun oksia "kauhotaan" Valteen lavalle.

Oksakasa oli valmiiksi kasattu, talkooväkenä "jälkikasvu".

Metsuri kaatoi vielä lehtikuusen omapuiden päälle.

Karmea näky. Sahatut omenapuiden rungot ja oksat sekaisin. Olipa siinä selvittelyhommia, osa rungoista polttopuuksi ja osa askarteluaineeksi. Omenaiset oksat täytynee viedä kaatopaikalle koska niitä ei voi haketta, mädäntyvien omenien takia.

Uudet tuulet puhaltavat puutarhatontillamme; puolikas tontista on nyt tyttären hallussa ja hän aikoo pystyttää omakotitalon tontilleen. On vallan ihana tilanne että lähinääpuriksi tulee oma tytär, eikä tarvinnut myydä maata vieraalle. Käytännössä varmaan tontinrajakin on häilyvä, tulee olemaan yhteiset kompostit ja kasvimaat.

Nurmikon ajoakin on sitten vaan puolet entisestä ja omenia ei tarvitse enään kärrätä peuran ruokintapaikalle. Syksyn lehtien haravointikin väheni nyt huomattavasti, verrattuna entisiin vuosiin. Vaikka puutarhan tunnelmallisuus tässä vaiheessa ei ole entinen niin hyviäkin puolia asiasta tuntuu löytyvän.

Onneksi naapuri tontin emäntä säästi terijoensalavat, kaadettiin vaan välttämätön aukko tieliittymän paikaksi.

Mielenkiintoinen ja erilainen aikakausi alkamassa tonteillamme.

Daaliat ja ahkeraliisat parhaassa kukassaan

Tosi vanhat daaliat kukkivat, muuta eivät niin runsaasti kuin muina kesinä. Kuivuus koko kasvukautena on luultavasti vaikuttanut kukkien vähyyteen, koska multaan on vanhan tavan mukaan lisätty runsaasti kompostimultaa rikastuttamaan kasvualustaa. Olisikohan juurakkojen vanhuus myöskin osasyynä moiseen?

Vaaleanpunainen kaunotarkaan ei kasvattanut yhtä kookkaita kukkia kuin viimekesänä.

Maljaköynnös on kukkinut äitienpäivästä astikka runsain kukin, tämä on mielikukkani jauusi tuttavuuteni:)

Maljaköynnöksen ja maahumalan alla on piiloitettuna lehmuksen kanto.

Sisääntulo on pohjoisseinustalla ja rappusilla on laatikoihin istutettu ahkeraliisoja jotka eivät kesän kuivuudesta ja kuumuudesta ole millänsäkään. Vain vettä ja lannoitetta niin se on siinä :) ja kukkivat syyshalloihin astikka.

Liisojen takana kurkistelee Markku-ystäväni moottorisahalla veistämä pöllö.

Viime yönä täälläpäin ukkonen kolisteli koko yön ja satoi runsaasti. Nyt saa kastelija vapaapäivän , eipä tarvitse kulkea vesiletkun kanssa lainkaan mikä on erikoista tänä kesänä. Ihme että kaivossa on riittänyt vettä :)

Vadelmien tuentaa

Oli aika vaihtaa uudet tukilaudat ja rautalangat vadelmille. Ensiksi tietenkin poistin vanhat rakenteet ja katkoin satoa antaneet kasvustot pois, odottamaan pois vietävää risukuormaa.
Mieheni rakentamat tukipuut olin valtannut vihreäksi, väri sopii erikoisen hyvin vihreään ympäristöön mutta miltähän se näyttää talvella ?

Työn tulos miellytti silmää.... uusi kasvusto on terhakkaa ja tervettä eikä tuulen tuiverruskaan ollut katkonut niitä. Napakasti tuettuna versot kestävät syksyn myrskyt ja loppukesän ukkoskuurot varmaankin hyvin.

Työnjohtajakin näyttää tyytyväiseltä aikaansaannoksiimme, Kyttä-koirahan se on aina mukana pihahommissa, viihtyy hyvin vaikka on kytkettynä, tarkastellen ja nuuskien ympäristön liikennettä ja hajuja. Sille voi huoletta puhella eikä naapurit ihmettele yksikseen puhuvaa naapurin mammaa...

Kyllä on mukavaa kun yöt ovat jo viilenneet niin että saa ikkunat auki nukkua raikkaassa ilmassa, tuntuu että kestää päivän helteetkin paremmin.
Helle vie voimat niin ettei jaksa paljon pihahommia tehdä hyvä kun iltaisin kerää tappajaetanat ja kastelee kriittisemmät kohteet puutarhassa. Parina päivänä täällä on satanutkin mutta ei se tunnu missään kun maa on tosi kuivaa, kestää kauan ennenkuin se kostuu normaaliksikaan. Auringon palvojillehan kesä on ollut suotuisa mutta ei tämä eläkeläis-mamma tykkää yhtään helteistä.

Laituri suihkulähteelle

Askartelin "laiturin" oraville ja muillekin luonnon elikoille jotka haluavat kylpeä tai juoda lähteestä. Viime kesänä oli orava-vanhus hukkunut kun ei päässyt vedestä ylös niin toivon mukaan laiturista ja rapuista hyötyvät pihan eläin asukkaat.

"Mummon pelakuu" täydessä kukassaan, ilo silmälle tänäkin kesänä. Talveksi se joutuu muuttamaan pimeään ja viileään kellariin, jotta se jaksaa taas loistaa olemassaolollaan ensi kesänä.

Onpas kesä mennyt taas vauhdilla kun elokuu on jo alkanut. Päivät ovatkin olleet helteisiä ja puutarha oikein huutaa vettä, kaikki kasvit ovat ihan nuukahtaneita. Kaivossa on riittänyt vielä vettä mutta ei uskalla kovin paljon rolotella että riittää niille kasveille jotka kuivuus uhkaa tuhota kokonaan.

Niin paljon on ollut kaikenlaista puuhaa etten ole ehtinyt edes käydä ystävien sivuilla taikka edes kirjoitella omaankaan blogiin. Kivaa tekemistä on riittänyt ja jokaisena päivänä olen tuntenut kiitollisuutta kaikesta kauniista ja hyvästä ympärilläni.