Kevään ihmeitä

Nuo ikivanhat sipulikukat osaavat viehättää joka kevät, aina uudelleen ja uudelleen.

Niin pieniä ja vaatimattomia, ihmeitä kerrakseen. Ovat itse kylväytyneet lähimaastoon. Heti lumien sulattua maasta nousevat vaaleat "tikut" jotka avautuvat auringon voimalla ihmisten ihailtavaiksi.

Pihalla on vielä paksu kerros lunta, ainoastaan saunan päädyssä on pieni lumeton ala, pakkasta oli aamullakin  vielä -6 astetta, kylläpä tänä keväänä saadaan odotella kärsivällisesti keväisempien ilmojen tuloa.

Keittiön pöydän äärellä istuessani täytellen sudokuja ja aamun hiljaisuudesta nauttien huomasin Fasaanit jouluruusujen nuppuja syömässä, APUVA! Tossut jalkaan ja ulos; heitin jääpalasilla linnut livohkaan, niitähän oli kukan lisäksi kaksi pulleaa kanaa!!!!! Jouluruusun put säilyivät tällä kertaa. 

Sinitiaiset rakentelevat pesiään pariinkiin pönttöön, toisesta kuului selvästi isännän puutöiden ääntä; mitähän se askarteli ? pöntönhän piti olla asumiseen valmis. Punatulkut ovat vaihtuneen viherpeipoiksi lintulaudan asukkaissa. Jatkan vielä lintujen ruokintaa koska peipponenkin oli  viikko sitten eka kerran pihallani ja kun lunta on vielä runsaasti etteivät linnut varmaankaan saa vielä tarpeeksi ruokaa luonnosta kun ovat tottuneet ruokintapaikkaansa. Mustarastas jo kiittelee ruokkijaansa kauniilla aamu- ja iltakonsertillaan, peipon viserrystä vielä odottelen.... nauttien pienistä kevään ihmeistä .