Pihakeinu talvipuvussaan odottelee kesää ja keinujaansa

Lunta on tullut täällä etelässäkin noin 55-60 senttiä. Siinä se pihakeinukin nukkuu vielä talvista untansa lumipuvussaan. 

Oli aivan pakko poistaa vanhan keinun harteilta isommat taakat, sillä toivolla että kevät koittaisi aiemmin.

Kyllähän se aurinko jo lämmittää senverran että lumet alkavat sulamaan ja aionkin istahdella keinuun istuintyynyn kera heti kun herra aurinko ilmestyy tuolta paksun pilviverhon takaa. 

Tämä kuva on aiemmin otettu, ehkä se oli toissa syksynä, se muistuttaa pienen suihkulähteen olemassaolosta ja tulevan kesäkauden solinoista. Voi miten kaipaankaan kaikkea keväseen liittyvää :) :)

Elän kuitenkin tässä ja nyt.... nautin näistä talvisista päivistä täysin rinnoin. Mielelläni teen lumityötkin itse pihallani, en anna nuorten puuttua hommiini. Arvostan hyötyliikuntaa yli kaiken kuntourheilun. Kokemuksestani voin kertoa miten suuri ero oli silloin kun mieheni halusi tehdä lumityöt, eikä minulle jäänyt mitään kunnon hommaa ulkosalla niin keväällä oli kunto erittäin rapistunut ja paikat tulivat kipeäksi pienemmästäkin puuhasta. Viime talvisen  lumityöurakan jälkeen kuntoni oli huomattavasti parempi ja kevättyöt hoituivat kuin tanssi, eikä lihakseni kipeytyneet lainkaan.

Ehkä juuri siksi odotankin niin kovasti kevään tuloa, että pääsen "ulkohommiin" kunnolla, kun lumen kolaamistakaan ei riitä jokaiselle päivälle.

Olen työssä ollessani aina haaveillut ; kun saisi nauttia kevään tulon 100 %:sesti. Nyt siihen on mahdollisuus ensimmäisen kerran koko elämäni aikana. "Valeomaishoitajan" virka on hoidettu kunnialla loppuun....nyt on aikaa itselle.... aionkin ottaa tästä ajasta kaiken nautinnon irti.

Tuntuu tosi vieraalta jo ajatuksenakin että lähtisin Marttojen tai jonkun muun mummoryhmän toimintaan mukaan. Sen aika ei ole vielä, ehkä joskus sitten kun tunnen itseni yksinäiseksi. Kutsuja tulee tuttavilta ja vähemmänkin tutuiltakin; että lähde mukaan... olisi lippuja vielä sinne ja sinne saatavilla, kokoonnumme silloin ja mukavaa on. Kyllä varmaan heillä on mukavaa, en epäile sitä yhtään, mutta ei kiinnosta tippaakaan lähteä mukaan. Nautin niin paljon siitä että saan olla itsekseni ja tehdä mitä mieli halajaa eikä ole minkäänlaisia sitoumuksia asettamassa aikatauluja päivääni. Minulle riittää se että jälkikasvu ja naapurit vievät sopivasti aikaani ja voin "vapaaehtoistyötä" toteuttaa lähipiirissäni.

Tänäänkään ei satanut lunta, joten hyötyliikunnassa on vapaapäivä, eilen asettelin aurinkosuojat pensaille ja pudottelin lumet orapihlaja-aidalta. Ulkotöitä ei ole kuin lintulautojen huolto ja lintujen ruokinta. Piha oravalle olen säästänyt pähkinäpuusta tippuneet hedelmät jotka rikon vasaralla että Kurre-ystäväni saa lounaansa helpommin syötyä.

Leikkaan vielä matonkuteita, ehkä jo vuoden kuluttua saan aikaiseksi kasata ihka uudet kangaspuuni ja niihin hankittua niidet ja muut isävarusteet, joten matonkutominen voisi alkaa.
TV:tä katson sukkapuikot kilisten, koska en malta vaan ainoastaan tuijottaa ruutua, täytyy olla tekemistä myöskin käsilleni.
Kuteita lekellessä soitan mieli levyjäni, musiikki on niin rauhoittavaa ja tuo monenlaisia muistoja mieleen.
Monista tuntuu ehkä että kuteiden leikkuu on tylsää, sitä sen ei tarvitse olla kun toimintaan voi lisätä muuta viihdyttäväpää "lisämaustetta"; musiikkia, muistoja jne.