Hankin "Paffini" jo 60-luvun alussa, heti Nurmijärvelle tultuani ja melkein ensimmäisillä kuukausipalkoillani, kuitenkin ensimmäisen puolen vuoden aikana.
Siihen aikaan vielä ompelinkin jotain, muistan tehneeni Matilda-mummolleni iloisesta kankaasta kotitakin kun hän pyysi ja olikin tyytyväinen mekkoonsa.
Niin ja ompelinhan itsellenikin lakanoita tyynyliinoja ynm muuta ns. kapioihin kuuluvaa kun olin treffannut aviomies-ehdokkaan. Muistan ommelleeni myöskin tummansinisestä kankaasta itselleni juhlamekonkin, jonka tarvitsin tuleviin pikkujouluihin. No niin kaikkea sitä palautuu mieleeni kun muistelin ompelukoneeni historiaa. Hankin sen käytettynä Liisa-ompelijalta, eli kone oli hyvin koeajettu.
Koneella on ommeltu 53 vuotta, mukaan luettuna se 5 vuotta koeajoa.
Koneessa on kaikki alkuperäistä, johdotkin... olen vain kerran käyttänyt tämän vanhan ystäväni huoltoliikkeessä, muuten huollan koneeni itse. Sen äänikin on pehmeästi surraava, eikä se lakkoile koskaan.
Koneessa on vain perus toiminnot, ei siis liikaa nappuloita, eikä yhtään muovista osaa, tosin se painaa melkoisesti mutta ei haittaa lainkaan.
Sillä oli aikoinaan hyvä paikata villien lasten mieluisia farkkujakin, eli pystyi ajelemaan paksujakin saumoja.
En vaihtaisi mistään hinnasta maailman parasta konetta mihinkään uusiin saumureihin ja monimutkaisia nippeleitä sisältäviin muovikoneisiin.
PFAFF-vanhukseni toimii edelleen... sillä hoituu verhojen ompelut ja housunpunttien lyhennykset tuossa tuokiossa, onhan se aina toimintavalmis ja varma toimija.
1 kommentti:
Onpas tutun näköinen kone!
Äidilläni oli aivan samannäköinen PFAFF!
Hän ompeli todella paljon! Ihan työkseenkin, joten kovan käytön kone se on.
Ihana, kun tuli nostalginen olo :)
tuksu
Lähetä kommentti