Aloitin päiväni koiran kanssa lenkkeillen rauhallisesti lumisessa metsässä. Aivan kuin olisi ollut retriitissä, hämyinen aamu, hiljaista, hiutaleet leijailivat hiljalleen, mieleni oli seesteinen, ihana talviaamu.
Mistä noita viherpeippoja riittää ?
Hurjan suuri lauma pöllähti lintulaudoille syömään, punatulkkujen ja pikkuvarpusten kanssa. Päiväkaffeeta juodessa oli kiva seurata niiden puuhasteluja.
Pitkästä aikaa sain viettää päivän kotosalla ja nauttia talven tulosta. Meilläpäin satoi aamupäivän aikana lunta ihan 7 cm. Eilen vasta laitoin pienimmille omenapuun taimille verkot suojaamaan jänösiltä. Laitoin myöskin alppiruusulle kepit maahan valmiiksi, keväällä laitettavalle suojakankaalle, ettei aurinko paahda liikaa, siinä kun on ennätysmäärä nuppuja. Asettelin atsaleallekin verkon suojaksi, varmuuden vuoksi kun siinä on niin mehukkaan näköiset nuput, kelpais varmaan pupuillekin!
Nautin suuresti kotosalla oleilusta ilman suorituspaineita ja paremmuuskilpailuja... saa olla vaan...sukkapuikot kilisee ja taustalla soi radio hiljaisesti... nautin... tuntuu kuin energiaa virtaisi jostakin sieluuni ja samalla olo on seesteinen.
Olotilani ansiosta pyhitän iltani välittäen kaukoreikiä.
1 kommentti:
Ihanan rauhaisissa tunnelmissa olet saanut viettää aikaa. Koirat sekä lapset meillä riemuitsivat lumesta, tarttui ihan ilo itseenkin niiden touhuja katsellessa.
Tätä päivää on aurinko hellinyt. Pieni lumikerros ihan kimaltelee kuin tuhannet pikkuruiset timantit. Niiden säteilystä olen itseeni virtaa ladannut:) Kohta saapuvat koululaiset. Taidanpa laittaa kaakaot valmiiksi.
Mukavaa viikonloppua!
Lähetä kommentti