22.9.2012

Lauantai aamua .....



Tämä on paras päivä, jonka maailma on koskaan nähnyt.
Huominen on vielä parempi.
-R.A. Campbel

Tällä mietelmällä alkoi viikonlopun viettoni. Aamuinen koiralenkkikin onnistui kommelluksitta kahden koiran kanssa. Sehän olisi helppoa jos koirat olisivat pieniä ja pennusta asti olleet talutettavinani. Nyt niillä on uusi koti ja totuttelu uusiin maisemiin ja muihin koiriin, eli niilläkin on pieni stressi päällänsä. Harjoittelu tekee mestarin, siihen uskon ja jatkan lenkkeilyjäni ahkerasti.  Olisipa kylällämmekin koirapuisto, hiukan on valoa tunnelin päässä, päättäjät kaavailevat sitä taas uuteen paikkaan, saas nähdä kaatavatko valittajat taas kerran suunnitelmat. Toivossa on hyvä elää.

Pihlajat ovat nyt kauneimmillaan ja marjasato runsaimmillaan. Vanha sanontahan kertoo  ettei pihlaja kanna kuin yhden taakan  eli jos on runsas sato niin tulee vähäluminen talvi, saas nähdä ?

Marjaomenapensaassakin on runsaasti punaisia marjoja , odottelevat tilhiparvea lounaalle. Tilhethän saapuvat herkkupatojen äärelle vasta pakkasten tultua ja eipä kestä kauan kun parin pensaan marjat on pantu suihin sukkelasti.

"Valeomaishoitajan" roolissa kaikki päivät olivat samanlaisia, johtuen puolison tarvitsemasta hoivasta mutta nyt kun olen itsekseni niin päätin palata entisajan viikkorytmiin niin että lauantaihini kuuluvat siivous ja saunan lämmitys saunomisineen. Tällöin sunnuntaikin tuntuu oikeasti sunnuntailta. Lapsuuden kodeissani pyhiin liittyi myöskin jumalanpalvelus radiosta ja myöhemmin tv:stä, olen myös ottanut tavakseni katsoa television kirkonmenot, jotenkin kuuntelen jumalanpalvelusta aivan uudelta tasolta, olen ikäänkuin palannut sille tasolle ja tuntemukselle kun olin rippikoulun jälkeen kotiseurakunnassa ja rovasti Matti Vuolanteen paimennuksessa. Tunne on lapsenomainen usko Jumalaan.
Elämä on! Kokemukset muovaavat kaiken ikää ihmistä, koskaan emme ole valmiita ja tarpeeksi hyviä ihmisiä, kaikesta tietotulvasta ja mediahössötyksestä huolimatta.

Nyt on aika siirtyä taas pihapuuhiin ja seuraavan rikkaruohoprojektin kimppuun, sitähän riittää näin sateisena kesänä.

Leppoisaa viikonloppua kaikille !

1 kommentti:

tuksu kirjoitti...

Olipa ihana lukea juttuasi!
Valo ja elämänilo alkavat palata sinulle :)
Voimia ja enkeleitä rinnallesi!
tuksu