Otin viimeiset Gladiooluksen kukat maljakkoon ja nostin sipulit maasta kukkavarsineen viedäkseni nekin lepotilaa viettämään kellarikomeroon jossa on talvisin lämpöä vaan +5 astetta.Nyt on kaikki kasvit sisätilassa jotka eivät selviäisi elossa kylmän talven aikana.
Kellarissa on sopivan kosteaakin joten niitä ei tarvitse edes kastella. Omin nokkineen säilyvät aina kevääseen jolloin istutan ne taas maahan.
Nyt kun puutarhatonttini on vaan puolet entisestään, sujui lehtien haravointikin kahdessa päivässä. Vielä on Kirjokanukassa ja Jasmikepensaassa lehtiä eli niiden puskaiden aluset haravoin vielä kunhan ne ensin tiputtaisivat lehtensä...
Oli ihana aurinkoine sää, eikä tuulikaan haitannut haravointiani, tunsin ihan voimakkaasti työniloa. Ai mitä se muka on? Se on harvinainen tunne mutta ihana sellainen; näkee heti työnsä jäljen ja maa tuoksuu hyvälle mullalle ja maatuvalle lehtikompostille.
Reippaasti työskennellessä tulee yllättävän voimakas nälän tunnekin ja kylläpä lohiliusaus maistui hyvältä ja päätti päivän hommelit ihanaan raukeuteen.
Nythän on täysikuun aika; siis eipäs taida meikäläistä paljon nukuttaa.... onneksi on muutama Enni Mustosen romaani lukupöydälläni niin eipä haittaa vaikka ei Nukku-Mattia kuuluisikaan, tulee sitten kun joutaa.... kyllä minun öinen aikani kuluu mukavasti lukienkin , nukunpahan sitten seuraavana yönä sitä sikeämmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti