Sadepäivä

Heräsin ihmeelliseen ääneen, oliko se sateen aikaansaamaa ropinaa, vai näinkö vaan unta. Nousen sängystä ihmeen pirteänä ei nukuta yhtään. Vetäisen aamutakin niskaani ja menen pihalle. On vielä hämärää, aamuauringon säteet ovat tummien sadepilvien peittäminä. Kyllä, täällä sataa ihan oikeasti,

Vesipisaroita sataa hiljakseen ja luonto tuoksuu kesäsateelle. Hengitän syvään ja hartaasti sateen raikastamaa ja tuoksuvaa ilmaa keuhkojen täydeltä. Ihana aamu. Tätä on jo odotettukin, luonto on huutanut vettä koko kevään, varsinkin kaikki kylvökset ja istutukset.

Miten voi yksi luonnonilmiöistä tehdäkin pienen ihmisen näin onnelliseksi ja miten sade voi suoda meikäläiselle näin miellyttävän nautinnon aistittavaksi. Pyörin pihallani vielä tuokion, paljain jaloin, nurmikkokin tuntuu pehmeämmältä varpaitteni alla.

Menen keittiöön keittämään aamukahvit ja palaan kahvimukini kanssa ulos lehmuksen alle olevalle penkilleni juomaan kaffeeni joka maistuu aivan taivalliselta ulkosalla nauttien.

En kyllästy ikinä kuuntelemaan sateen ropinaa puiden ja pensaiden lehdistöissä se on musiikkia korvilleni.

Päivän velvoitteet kutsuvat ja yksi niistä on vahtikoirani aamulenkki, josta se ei tule pitämään kun turkki ja tassut kastuvat. Niinpä käymme nopeasti tassutellen sen lyhemmän lenkkimme ja nopeasti sateen suojaan. Kaikille kanssaeläjillemme ei sadepäivä olekaan mieluinen päivä.

Nuorena ollessani kesäinen sade toi ylimääräisen lepotuokion maalaistalon työpäivään, vaikkakin sateesta oli aina omat haittansa töiden etenemiselle. Nuoruus vuosista on varmaankin jäänyt muistilokeroihini tämä mieluinen tunne jonka sade tuo tullessaan.

Sateen seurauksena tälle päivälle suunnittelemani puuhastelut pihalla siirtyvät tuleville poutapäiville, tänään aion nauttia sadepäivästä täysin rinnoin.

Aamupäivän aikana sade yltyy rankaksi ja tuulee melkein myrskylukemissa, ilmakin on viilennyt huomattavasti.

Villasukat jalkaan, asettelen tyynyt sopivasti ja torkkupeitto vielä varmuuden vuoksi lämpöä antamaan kun asetun lukemaan mieli dekkarikirjailijani uusinta tuotosta. Jätän ikkunan sen verran rakoselleen että kuulen luonnon tuottamaa musiikkia tuulen ja sateen äänistä. Mikä nautinto! Tässä ja nyt!  Elämä on ihanaa!

Lukeminen ja myrskyn tuottamat äänet rauhoittavat ja silmäluomiani painaa jokin ”juttu” raskaasti. Siirryn yläkerran kammariin ja asetun pitkäkseni. Sateen ropina kuuluu katolta vielä voimakkaammin. Olisiko nyt päikkärit paikallaan?  Keskityn kuuntelemaan ropisevaa kattoa ja tajuntani siirtyy jonnekin, on untuvainen olotila. Koko olemukseni ja kaikki lihakseni ovat rentoutuneet, on hyvä olla.

Olin nukahtanut hetkeksi, ehkä olin unessa noin vartin, heräsin pirteänä kahvin mielitekoon, nautin päiväkahvitkin ulkosalla, uhmaten myrskyä ja sadetta. Päätin ottaa kaiken irti tästä sadepäivän nautinnosta.. Pienen lepo- ja virkistystuokion jälkeen jatkoin dekkarin lukemista.  

Kaikki päättyy aikanaan, ilmakin seestyi iltaan mennessä ja kirjan juoni vei mennessään niin että yllättävän loppukäänteen vuoksi aukeni kirjan viimeinen sivu pienenä yllätyksenä.  On aika lähteä luontoon ja liikkumaan, aistimaan vielä rentouttavan lepopäivän päätteeksi sateen jälkeisestä luonnosta ja sen kauneudesta tuoksuineen kaikin aistein nauttien.

SADEPÄIVÄT OVAT PARHAITA PÄIVIÄ