17.8.2015

Joutavan jorinoita

Verenpisaroissa on erikoisen isot kukat tänä kesänä ja muutenkin ovat hyvässä kunnossa. Näitä komeuksia on kahdessa isossa ruukussa jotka ovat olleet jo useamman vuoden ja talvehtivat aina kellari tilassa missä lämpötila pysyy talvesta riippumatta noin +5 asteen vaiheilla. 

Tämän kesän aikana olen lannoittanut ne erittäin huolella ja säännöllisesti, lisäksi niiden paikaksi valitsin aurinkoisemman paikan kuin muina vuosina. 

Nyt kukkaloisto on runsaimmillaan ja tuoksutkin ovat huumaavia. Melkein asustan pihallani kaiken valoisan vuorokauden ajan ja nautin puutarhani suomasta rauhasta ja suihkulähteen solinoista. Punarinnan poikaset käyvät lirkuttelemassa, ihmetteln niiden rohkeutta, ovat ihmeellisen kesyjä.

Viihdyn pihallani kaikista paikoista parhaiten, ei tulisi  mieleenikään lähteä millekään reissulle. Paras paikka on kotipiha kukkinen ja luontokappaleineen. 

Kotona viihtyvänä ja elämääni tyytyväisenä ihmisenä en kuitenkaan voi olla toisinaan ihmettelemättä tätä maailman menoa. Varsinkin "naamakirjassa" piipahtaessani en voi olla ihmettelemättä sitä siunailua ihan luonnollisistakin asioista esim korankakasta kadulla, sattuuhan niitä vahinkoja kaikille, koirillekin. Vaikka kuinka on opetettu ettei saa tehdä tarpeitaan muualle kuin "pusikoihin" tai taluttajalta on kakkapussi unohtunut kotiin, niin aina tapahtuu se vahinko.
Entäs sitten ne vapaina juoksevat kissat, heti kirjoitellaan fb:ssa, miksi ei luontokappaleiden anneta juoksennella vapaana, ketä ne pienet elukat nyt uhkaavat?
Ja voi sitä ihmisten uteliaisuutta ja sensaatiohakua kun tapahtuu liikennevahinko tai tulipalo, niin kyllä ihmiset aloittavat jutun käsittelyn naamakirjassa aivan kuvien kera. Tekisi hyvää pysähtyä miettimään pieni hetki sitä tunnetta jos se sattuisikin itselleni, miten loukkaavia  ja satuttavia mielipiteitä naamakirjasta saakaan lukea, itseäni aivan puistattaa.
Ihmettelen useasti nuorten naisihmisten asennetta ansiotyöhönsä, kun jaksavat valittaa... olisivat tyytyväisiä kun ovat onnekkaita saadessaan mennä joka päivä työpaikalleen, kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta.
En voi olla ihmettelemättä saman ihmisryhmän jatkuvaa valitusta terveydentilastaan, sairauksistaan ja jatkuvista terkkari- ja tutkimuskäynneistään. Tosihan on ettei ne vaivat naamakirjassa valittamalla parane, tarttis tehrä itsekin jotakin oman terveydentilansa hyväksi. 
No en ymmärrä sitäkään kun ihmisten täytyy kehuskella ruualla ja juomalla, kuinka sitä nyt laitetaan kallista sisäfilettä runsain lisukkein ja laadukkain viinein. Vähempikin riittäisi. Ihmettelen usen miksi ei kukaan kehuskele sillä miten pienellä määrärahalla selviävät ruokataloudestaan tai miten terveellisesti rakentavat jokapäiväiset ateriansa. Näitähän talouksia yhteiskunnassamme on kuitenkin enemmistö.

Nyt lopetan tämän naamakirja-aiheiden ihmettelyn, tosiasiahan on että fb:ssa on paljon hyvää ja tarpeellistakin  tiedonvälitystä. Vanha sanontahan sopii taas tähän erittäin hyvin:
"Kuka härjillä ajaa se härjistä puhuu"

Moni saakin kyllästymiseen asti katsella kukkakuviani omalta pihaltani tai mieteluseita joita jaan kavereiden iloksi tai mieliharmiksi. Mitä väliä, naamakirjaan ei kannata suhtautua liian vakavasti, pienellä huumorilla mieluimmin, ilon ja positiivisuuden kanssa käsi kädessä. Näillä mennään!

Ei kommentteja: