Joulun odotusta

Enään vajaa viikko jouluun, radiostakin  ovat alkaneet jouluiset laulutkin soimaan. Joulu tuoksuu..... johtuen hyasintin ja valkoisen amarylliksen kukista.....

Olen irtisanoutunut kaikenlaisesta  materialistisesta joulusta ja kaikista perinteisistä jouluruuista. Päätin että en hössötä joulun vuoksi tänä vuonna tippaakaan, enkä toivo perheen kokoontuvan aattona joulupöydän ääreen  luokseni, haluan olla tämän joulun aivan yksikseni.  Lapset olivat jopa hyvillään ettei tarvitse lähteä aattona minnekään, saa olla kotosalla, nauttien omasta joulusta, Toinen lapsenlapseni tosin sanoi että mihin minä sitten  menen, johon vastauksena ehdotin että teette ihan oman joulun ja olette kotonanne.

Sukulaismies käväisi jouluisella tervehdyskäynnillään,  tuoden kauniin jouluasetelman. Miten olikin mies henkilö osannut valita kukat ja koristeet asetelmaan minun mieleiset. Vallan ihana yksityiskohta on pieni enkeli ja kirjava muratti, muistuttaen meneillään olevasta suruajasta. Valkoinen amaryllis tuoksuu miellyttävän hienostuneesti. kukkavanoja siinä on kolme, niin että se kukkii koko joulunajan.

Tämän joulun askartelun tuloksena tein uudenlaisen kukan, tosin paperi ei ollut sitä mitä ohjeessa sanottiim mutta muuten kukasta tuli ihan ohjeen näköinen. Paperi oli liian pehmeää ja liima ei ollut tarpeeksi nopeasti kuivuvaa, hankin askartelu paperia kunhan satun sopivan myymälän kohdalle.

Totuttelen päivittäin elämään suurinta kohdalleni tullutta elämän muutoksen aikaa ja sen vuoksi haluankin nollata kaiken entisen. Aloitin nollaamisen nyt jo  adventin aikaan; entisestä poiketen, osallistuin oman kirkon jumalanpalvelukseen ja tunsin viihtyväni, nauttien taitavan kanttorimme urkujen ja trumpetin soitosta, kaikesta. Miten lämmin vastaanotto jo ovella, itse seremonia oli muuttunut huomattavasti entisistä ajoista, nyt seurakuntalaisetkin saivat osallistua enemmän. Pappi kätteli meidät lähtiessämme toivotellen auvoista adventtia. Kotimatkalle lähdin jotenkin tyyntyneenä, ehkä  nuoruuden muistoissa koin vähän samanlaisen tunnetilan viimeksi, Karkkilan kirkossa, jossa meitä nuoria pidettiin arvossa ja seurakunta tarjosi  monia vaihtoehtoja osallistua seurakunnan toimintaan.

Haluan nyt kun siihen on oiva tilaisuus, viettää joulunajan rauhanomaisesti, nauttien radion tai television jouluisesta annista,  lukien hyvää kirjallisuutta ja vain pysähtyä kuuntelemaan sisintään. Yritän nollata kaiken entisen ja pysähtyä miettimään mitä haluan loppuelämältäni.
Vaikeinta kohdallani on opetella olemaan niin itsekäs ettei ajattelekaan huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestään, vain omasta hyvinvoinnista.
Kun oikein ajattelen asiaa niin olenhan valmistanut jouluja 40 vuotta joka joulun aika 2 kk yhteen syssyyn, erilaisille ryhmille ja lomalaisille, niin eihän ole yhtään ihme että nyt en ajattelekaan jouluruokia, enkä tosiaan halua tehdä enkä syödä niitä.