Säätiedotuksissa luvattiin tälle viikolle eteläänkin lunta, minulle tuli kiire metsään nauttimaan vielä vihreän metsän kauneudesta. Lähdin matkaan yksikseni , ilman koiria, astelin verkkaisesti luonnosta nauttien ja aistien metsän värit ja tuoksut. Luonto oli melkein hiljaa, ainoastaan oravat leikkivät puuntungoilla piirileikkejään ja jossakin puiden latvoissa ääntelivät punatulkut, ennustaen ilmojen viilenevän.
Uskomatonta miten metsässä oli runsaasti vihreää väriä. Liekon herkkä väritys loisti ja ihastutti suuresti, piti ihan ottaa muutama verso vietäväksi maljakkoonkin.
Rahkasammal-matot peiitivät isot alueen taas omalla vihreän sävyllään.
Monien kivien mekkonakin oli vihertävä sammal, yllä oleva kuva guuglattu.
Puunrungoilla kasvoi omat sammallajinsa.
Puunkanto oli pukeutunut myöskin sammalmekkoon.
Mustikanvarvutkin olivat kauniin vihreät, keräilin muutaman varvun taas kotiin vietäväksi, samoin otin puolukankin vihreitä lehtitupsuja, näistä saakin kauniin kukka-asetelman muutamalla leikkokukalla. Siis kukkakauppaan......
Mieleeni palautuikin ystävätteren kertomus hänen siskonsa joka asuu Porin seuduilla vierailusta kun olivat lähteneet päiväkävelylle lähimetsäämme niin hän oli ihastellut miten upeat metsäpolut meillä onkaan, aivan kuin puistossa kävelisi. Heilläpäin metsiköt ovat kivisiä ja risuisia, eikä ole valmiiksi tallattuja polkujakaan.
Niinpä , ei aina huomaakaan miten hyvät luonnonvaraiset ulkoilumaastot meidän asuinalueemme lähistöllä onkaan ennenkuin sen joku toinen sanoo. Sitä vaan mennään laput silmillä, mitään näkemättä ja kokematta.
Miten hyvän olon olinkaan saanut itselleni, mieli oli seesteinen ja mieleen jäivät syksyisen metsän vihreys voimaannuttaen vastaanottamaan talven tuiskut ja pakkaset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti