Syksyn saavuttua palailevat heinäsorsatkin lammelle, lähdepohjainen lätäkkö kun pysyy sulana melkein täysin koko talven, ihme etteivät ihmiset syötä niitä, siis uskovat kehoitustaulun viestit.
Tikka se jaksaa koputella lähitolpassa, ei pidä edes vapaa päiviä....
Jätin ruusukvinttenin hedelmät fasaaneille syysruuaksi.
Fasaanit ovat ihan komeita lintuja katsella mutta en välitä niistä kevätkylvöjen aikaan kun ne popsivat esim. herneet mullasta ja kaapivat koko hernemaan niin ettei satoa saada lainkaan.Tykkään myöskin siitä että ne syövät talvisin tinttien pudottelemat jyvät maasta, näin kaikki vilja tulee syötyä tarkemmin.
Linturuokinta on lähtenyt mukavasti käyntiin, laudalla käyvät tiaisten liasäksi pikkuvarpuset, viherpeipot, punatulkut ja muutama keltasirkkukin on käväissyt. Annan niille kauraa, heinänsiementä ja auringonkukansiemeniä, talipallot asennan myöhemmin tarjolle.
Rentouttavaa hommaa katsella lintujen puuhailuja aamukahvia juodessaan, siihen on nyt mahdollisuus niin nautin siitä.
Muutenkin tämä"valekotisairaanhoitaja" virka on hidastanut elämän menoa mukavasti. Onpa ollut pakotettu pysähtymään ja tajuamaan mikä elämässä on tärkeintä. Turhat hössötykset ja kaahoilut ovat jääneet pois päiväohjelmasta. Olen aina osanut nauttia hiljaisuudesta mutta en muistanut kuinka tehokasa akkujen latausta se onkaan. Toivottavasti tästä tulee elämäntapakin.
1 kommentti:
Hei, kiitos käynnistäsi ja sinulla myös siellä lintujen iloista seuraa seurattavana. Ihmettelen kun jaksavatkin syödä koko päivän, toki kuluttavatkin paljon lentäessään edestakaisin, pikkuiset viipottajat.
Kiire pois ja rentouttavaa oleskelua, siitä minäkin pidän nautin suunnattomasti, valoisat päivät tahtovat vain kulua nopeasti pimeän kohdatessaan.
Sinulle MarjaMatilda toivon oikein hyvää vointia ja nautinnollisia päiviä joka hetkeesi.
Lähetä kommentti