Kaikkiaan 8 :n omenapuun oksia "kauhotaan" Valteen lavalle.
Oksakasa oli valmiiksi kasattu, talkooväkenä "jälkikasvu".
Metsuri kaatoi vielä lehtikuusen omapuiden päälle.
Karmea näky. Sahatut omenapuiden rungot ja oksat sekaisin. Olipa siinä selvittelyhommia, osa rungoista polttopuuksi ja osa askarteluaineeksi. Omenaiset oksat täytynee viedä kaatopaikalle koska niitä ei voi haketta, mädäntyvien omenien takia.Uudet tuulet puhaltavat puutarhatontillamme; puolikas tontista on nyt tyttären hallussa ja hän aikoo pystyttää omakotitalon tontilleen. On vallan ihana tilanne että lähinääpuriksi tulee oma tytär, eikä tarvinnut myydä maata vieraalle. Käytännössä varmaan tontinrajakin on häilyvä, tulee olemaan yhteiset kompostit ja kasvimaat.
Nurmikon ajoakin on sitten vaan puolet entisestä ja omenia ei tarvitse enään kärrätä peuran ruokintapaikalle. Syksyn lehtien haravointikin väheni nyt huomattavasti, verrattuna entisiin vuosiin. Vaikka puutarhan tunnelmallisuus tässä vaiheessa ei ole entinen niin hyviäkin puolia asiasta tuntuu löytyvän.
Onneksi naapuri tontin emäntä säästi terijoensalavat, kaadettiin vaan välttämätön aukko tieliittymän paikaksi.
Mielenkiintoinen ja erilainen aikakausi alkamassa tonteillamme.
4 kommenttia:
Hui minäkin ensiksi kavahduin, että mitä nyt täällä....!
Luettuani kertomuksesi olen suunnattoman iloinen ja onnellinen puolestasi, kun saat tyttäresi tulee asumaan vierellesi, mikäs sen ihanamppaa...olla lähekkäin!
Onnea kaikkeen!
Anteeksi, kun kirjoitin vähän hassusti, siis kun saat tyttäresi naapuriksi, asumaan vierellesi...
Kaikki sujuu hyvin!
Uudet alut vaativat lievän kaaoksen syntyäkseen:).Onnekas sinä,kun tyttäresi saat samalle tontille asumaan:)
Sirkka ja Liisa; olen tosiaan onnekas kun tyttäreni asettuu lopullisesti elämänkumppaninsa kanssa naapuriksemme. Ajatelkaa miten helppoa saada pika-apua tarvittaessa kun olen satavuotias :)
Lähetä kommentti