Kukkien keskellä kaiken aikaa...

 Kuvauksellisen kauniit liljat...

 upea väri....

 mahtava tuoksu...

 kuningaslilja....

 ruusutkin aloittavat kukintansa...

On varsinainen ihme, että yli kolmekymmentä vuotta vanhat daalian juurakot jaksavat kukkia aina vaan, vuodesta toiseen.  Kaiken lisäksi juurakot olivat keväällä huonossa hapessa, luulin etteivät herää enään kasvuun mutta kyllä ne vaan ponnistivat sieltä mullan alta komeaan kasvuun. Tänä kesänä eivät espanjansiruetanatkaan ole niitä syöneet.

Ruusuissa on runsaasti nuppuja  ja kukinta on tosiaan vasta alkamassa. Väriskaalasta huomaa etten ole paljonkaan suunnitellut ruusupenkkiä tehdessäni ja täydennysistutuksina olen vaan hankkinut juurakon minkä olen halvalla saanut. Olen kuitenkin rajoittanut väriksi punaisen eri vivahteita, tosin kuvasta huomaa että tummempia sävyjä kannattaa ensi keväänä lisätä. 

Kuva, Arto Nurmi

Unelmien ruusupenkki, eikö vaan ? En ole muualla nähnyt noin upeasti kukkivia ruusuja kun nuo yllä olevassa kuvassa, sekkuni pihalla. Luonnossa ruusut näyttivät vielä moninverroin upeammilta, kuva ei kerro kaikkea.

Viileän kesän hyviä puolia näin puutarhaharrastelijan kannalta on tuhohyönteisten vähyys. Ruusut ovat säästyneet kirvoilta ja espanjansiruetanakanta on pienentynyt edellisisistä kesistä satakertaisesti. No en yhtään liioittele koska viime kesänäkin keräsin yhdessä illassa toistasataa yksilöä ja tänä kesänä olen saanut saaliikseni vain 10-15 kappaletta.

Kukinnat kestävät pidempään kuin hellekesinä eikä ole tarvinnut kastella kaivovedellä kuin kylvöksiä alkuvaiheissaan, taivaansadettaja on hoitanut kasteluhommat ihan ilmaiseksi.

Pihapiirin kukkaloisto vaan lisääntyy syksyä kohti mennessä. Mikä onkaan sielua enemmän hoitavaa kuin kauniit kukat ympärillämme; väriloistollaan, tuoksuillaan ja kauneudellaan. En tosiaan voi mainita muuta yhtä tehokasta "vaikuttajaa" kun kukat ja puutarha ovat meille kaikille.