Tänään ja tästä se alkaa. Rohkenin jo ottaa muistiinpanot esille.
Päivyreitä olen kerännyt vuodesta 1977 asti, joihin olen kirjoittanut tärkeimmät tapahtumat ja tuntemukset työpaikoiltani muistiin.
Tilanne on melko juhlavan tuntuinen, olenhan aloittamassa suuren tulevaisuuden haaveeni toteuttamista.
Aluksi nousen tikkaille saadakseni ison pahvilaatikon kirja-arkistoni ylimmältä hyllyltä alas. Pyyhin kertyneet pölyt laatikon kannelta ja avaan teipit. Siinä ne ovat, kaikki päivyrini aikajärjestyksessä vuosilta 1977- 2007, toisin sanoen 30 vuoden työhistoriani muistiinpanot.
Avaan ensimmäisen päivyrin kannen ja lukeminen alkaa, vuosi vuodelta edeten.
Mitä pidemmälle lukemiseni jatkuu, sitä varmemmaksi tulen siitä, että toteutan suuren haaveeni, kirjoittaa kirja työntekijän asemasta ja tuntemuksista kun työnantajana on naisvaltainen järjestö.
Sormeni aivan syyhyävät aloittamaan jo kirjoittamisen mutta luen kuitenkin päivyrit viimeiseen kappaleeseen asti.
Lukeminen tuo mieleen kaikenlaisia tuntemuksia ja on varmaan hyväkin laittaa ne ns. paperille, tyhjentäen ja puhdistaen samalla sisimmästään viimeiset negatiiviset tuntemukset.
Lieköhän se sitä kirjoitusterapiaa, tiedä häntä mutta kokeilen kuitenkin käytännössäkin, nähdäkseni toimiiko terapia.
Lukeminen jatkuu.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti