Syöpä ehkä etenee ?

Viime kesänä kävimme mökillä muutaman kerran ja mieheni sai harrastaa mielipuuhaansa; kalastusta.

Yleiskunto oli heikentynyt entisestään niin että vedin perämoottorin hänelle käyntiin kun hänen voimansa eivät siihen riittäneet. Tosin kalareissu verkonlaskuineen väsytti kalamiestä senverran ettei jaksettu verkkoja selvittää, siellä ne ovat saavissa niine hyvineen venevajassa ja varmaan jäävätkin häneltä selvittämättä.

Tämän kesän kalareissut olemme unohtaneet kokonaan, voimamme riittävät ainoastaan pihapiirin puuhasteluihin.

Miehelläni on syöpäkasvain lisämunuaisessa ja terveydentilanne on ollut melkein tähän asti ihan siedettävä, hän onkin  jaksaanut päivittäin työskennellä kellariverstaassaan tehden puutöitään ja huolehtien edelleen pihasaunan lämmityksestäkin.

Heinäkuun alussa hänellä kivut lisääntyivät vatsan ja selän alueella, joten  yöunet olivat katkonaisia meillä kummallakin, herään kun hän herää ja lähtee liikkeelle... seisten ja kävellen kivut hiukat helpottavat.

Heinäkuun 13 päivänä, jolloin oli vielä perjantai, sain hänelle vastaanottoajan Hyvinkään keuhkopolille ja tutulle lääkärille, varattu aika olisi ollut vasta 6.8.
Hänelle määrättiin ensimmäisen kerran vahvaa hermoston kautta vaikuttavaa kipulääkettä.

Lääkityksen vuoksi hän ei voi enään ajaa autoa ja se oli kova paikka miehelle jolla pitää olla aina oma-auto käytettävissä. Tähän asti on Hyvinkäälläkin käyty omalla kyydillä, nyt saadaan käyttää taxia tai ambulanssia joiden omavastuu on vain 9,25 euroa ja siinä kyydissä voi olla myöskin saattaja mukana.

Uudet kipulääkkeet toivat lisää haittavaikutuksia mm. suolen toiminta lamaantui, eikä ulostuslääkekään auttanut. Yleiskunto romahti huomattavasti, hän jopa kaatui lattialle mennessään alkuyöstä vessaan. Sain juuri ja juuri hänet ylös ja sängylle, emme voineet enään nukkuakaan kun kivut vain lisääntyivät ja hän pyysi soittamaan sairasauton että pääsee sairaalaan. Viikko vierähti Hyvinkään sairaalassa, kävimme päivittäin häntä katsomassa. Hän piristyikin aivan silmin nähden, auttaen huonekaveriakin joka oli vielä kehnommassa kunnossa.
Mieheni oli erittäin tyytyväinen saamaansa hoitoon ja pyysikin meitä tuomaan tullessamme tekemiään puisia talousesineitä jotka hän halusi jakaa hoitajille kiitokseksi hyvästä hoidosta

Kotiuduttuaan tuntui että vointikin vähän parani, tosin päivät kuluivat  lepäillen ja tv:tä katsellen. Olinkin tallentanut kaikki hänen miekiohjelmansa joita olikin mukava sohvalla loikoillen katsella. Kellariverstaalle hän ei vielä jaksanut mennä.

Yhteyden otot ystäviin tuli hoidettua kännykällä ja kävipä  pari entistä työkaveriakin tervehtimässä, tuoden toipilaspäiviin piristävän tuulahduksen.

Toivottavasti voimat vielä  palautuvat ja elämämme jatkuu tuttua latuaan, nauttien keskikesän kauneudesta, grillaamalla ja muurinpohjalettuja paistellen.