Lämmin kiitos kaikille teille blogiystäväni !
Henkisesti voimani ovat hiipuneet, en ole jaksanut kirjoitella enkä pitää yhteyttä ystäviini. Haluan olla suruni ja kaipaukseni kanssa yksin, rauhassa...kynttilän liekkiä tuijottaen ja kuunnellen musiikkia,
Toisaalta... aina on hyvä tunne kun lastenlapseni piipahtavat, soittavat ja huolehtivat "mammasta" ja herättävät minut jostakin syvältä nykyhetkeen, elämä jatkuu...
Puutarhassa on hyvä työskennellä, käyskellä ja vaan oleilla pihakeinussa. Aivan kuin puutarha hoitaisi minua, tunnen voimaantuvani. Nautin suuresti kukka- ja värirunsaudesta, puutarhasta on suru poissa.
Postin tuomat kirjeet masentavat; onhan ne osoitettu kuolinpesälle, se on sananakin hirviö. Tulee laskuja ja pankkien ohjeita miten pitää vainajan raha-asioita hoitaa. Tämä kaikki tulee aivan liian äkkiä kuolin-/hautauspäivän jälkeen,
En millään jaksa heti tilata virkatodistuksia ja laatia valtakirjaa pankkiasioiden hoitoon.
Vaikka olinkin "valeomaishoitaja", niin täytyy tunnustaa että se oli raskas rooli. Huomaan sen nyt jälkeenpäin miten uupunut ja univelkainen olinkaan..... olen nyt nukkunut paljon, aluksi useita "päikkäreitä" päivässä ja vähintään 8 tunnin yöunet.
Mielialani ovat alkaneet vaihdella, välillä on voimakas ikävän tunne, hetken päästä
olen vihainen jäädessäni tänne yksin elämään ja viime päivinä olen jopa osanut nauttia yksinolosta. Itku on herkässä.Tänään tunsin kiitollisuutta luojalleni siitä, etten joutunut omaishoitajana elämään vuosia niinkuin moni iäkäs tuttavammekin on joutunut suoriutumaan yli omien voimavarojensakin, olisinkohan jaksanutkaan.....
Kiitollisuudella kertaan iltaisin mielessäni kaikki päivän mittaan tapaamieni ystävien ja tuttavien osaaottavat ja voimia toivottavat tervehdykset. Tuntuu että he
kaikki aidosti myötäelävät kanssani. Myöskin fb-kaverien empaattiset tykkäämiset ovat helpottaneet oloani yksinäisyyden hetkinä.
Päivien tärkein kaverini on kieltämättä Kyttä-koiramme, joka vie säännöllisesti minut ulkoilemaan, luontoon, satoi tai paistoi. Reippaan lenkkimme jälkeen tämä raihnainen vanha ja väsähtänyt ihminen jaksaa selviytyä kaikista arkipäivän askareista ja velvoitteiusta. Ei voi olla surullinen kun koira on aina iloinen ja vilkas, osoittaen kaikilla keinoillaan miten tärkeä kaveri sille olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti