Harjaneilikan istutusta ja ukonilmoja öisin

 

Raivailen lemmikkieläinhautausmaan  ja lehmuksenkannon välisestä alueesta rikkaruohot ja suikeroalpit pois, tilalle istutin matalat Harjaneilikat. Ennestään olin jo siirtänyt ikivanhat korkeat Harjaneilikat ja tarkoituksena on että ne kaikki saavat siementää ympäristönsä niin että se kasvaa valtakasvina ja toimii myöskin tavallaan maanpeittokasvina. Jokin tuossa kukassa on aina minua viehättänyt, onkohan se kukan sisukkuus ja kaunis kukinto. Mökilläkin mokoma jaksaa kukkia joka vuosi keskellä vahvaa heinikkoa ja ilman minkäänlaista hoitoa.

Parina viime yönä on ukonilma rankka- ja raesateineen pyyhkäissyt ylitsemme, itse olen tosin nukkunut sikeästi, heräsin tyttären soittoon kun hän herätti ottamaan modeemin piuhat irti. Tosin huomasin valojen vilkkuvan ja totesin että koirakin istui sängynlaidalla ja ihaillen katseli salamoiden välkettä niin minä kaaduin petille ja nukahdin välittömästi.

Onneksi rajuilma ei tehnyt isompia tuhoja, ainoastaan sadevesi oli tehnyt oman uomansa hiekkatien reunalta saniaisryhmän alle. Lähistöllä oli naapureilla katkeillut puitakin mutta säästyimme sähkökatkoksiltakin.

Olin tosi tyytyväinen kun rankkasateet kastelivat puutarhamaan kunnolla, maa kaipasikin jo kunnon kasteluja. "Tappajaetanathan taas villiintyivät kostealla ruohikolla tanssahtelemaan ja olikin illan viimeinen puuha kerätä etanat kannelliseen astiaan ja tuhota ne. Alueellamme kyseiset etanat ovatkin lisääntyneet huomattavasti. Omalla tontillani olen havainnut niiden vähentyneen puolella entisestä ja jos jokainen keräisi mokomat ulkomaanelävät tonteiltaan niin eiköhän ne lajista päästäisi vielä kokonaankin eroon, tiedä häntä, toivoa täytyy kuitenkin.