Vili pienenä ja 3½ vuotiaana
Olen saanut viettää pari päivää Viliä hoitaen kun Suvi "risteili" . Vähän jännitti saanko Viliin isännän otteen mutta huoleni osoittui aiheettomaksi. Suvi on kouluttanut hyvät tavat koiralleen, meillä oli ihan mukavaa.
Kesällä kirmattiin mökin rantamaisemissa ja vauhtia riitti.
Vapaana, lumimaisemissa on Vilin mieleistä liikuntaa. Onneksi maalla on aukeaa peltoa ja aurattua peltotietä missä voi juoksuttaa koiraa ilman hihnaa. Valitettavasti ei seudulla ole vielä kunnan ylläpitämää koirapuistoakaan, kylläkin sellainen on luvassa järjestyä ensi kesän aikana.Koiran kanssa lenkkeillessä saan itsekin sopivasti kuntoliikuntaa, vaatiihan hyväkuntoinen paimenkoira vähintään kaksi tunnin kestävää lenkkiä. Ei monikaan 68v. viitsi kävellä sitä määrää päivittäin. Onpa ilma mikä hyvänsä lemmikin kanssa on pakko lähteä ulos, joskus vähän kyllästyttää mutta lenkin jälkeen on suunnattoman hyvä olo.
Belgianpaimenkoirat ovat niin uskollisia ja oppivaisia perheenjäseniä. Melkein Vili ja Kyttä jo osaavat keskustella ilmeillään kanssani.
4 kommenttia:
Sinulla onkin ollut varmasti hienoja hetkiä koiruuden kanssa!
Nyt on ihanaa katsella kun koirat nauttivat lumesta ja kunnon lenkeistä :)
Aijaijai miten ihana lutuinen <3
Ihania kuvia! Meillä kaksi karvaturria nauttivat lumessa juoksentelusta aivan hirmuisesti myös. Ja lunta tänä talvena on riittänyt:)
Koirien telmimistä vapaina on ilo seurata. Ovat niin onnellisia saadessaan mennä viipottaa niin että lumi pöllyy!!
Belkkarit on yksi minun suosikkikoiraroduista, ne vaan on niin kauniita =)
Lähetä kommentti