Viikolla 52 oli aika kaataa puu jota käytetään puuesineiden tai huonekalujen valmistukseen. Tiistaina oli surullinen päivä; kaunis vaahtera oli saanut kaatoluvan ja alan ammattilainen saapui tekemään työn turvallisesti
Työ eteni haara kerrallaan latvasta tyveä kohden.
Tässä törröttelee viimeinen puun haara.
Puusta ei jäänyt kuin iso kasa risuja, joita selvitellään omin voimin ja haketetaan keväällä.Vaahtera oli liian lähellä saunarakennusta ja naapurin rajaa.
Emme varmaankaan ikävöi naapurin emännän kanssa syksyisiä vaahteran lehtiä, niitä oli runsaasti ja laajalla alueella.
Puunkaato-projektia jatketaan sopivalla säällä. Vielä olisi laitettava nurin ainoa pihakoivu ja yksi lehmuksista. Molemmat liian lähellä rakennusta ja koivun juuret saattavat tukkia salaojaputkistot, kaiken lisäksi sen oksat yltävät liikenteen haitoiksi asti.
Vähän tuntuu haikealta luopua kauniin mallisista ja hyvin voivista puista, tosin tontille jää vielä useita puita ja pensaita. Ehkäpä uuteen "avaruuteen" tottuu pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti