Läppärin lopputili

Hups! Näyttö meni mustaksi, en saa ohjelmia auki. Yritin kaikki vanhat konstit; irroitin kaikki piuhat ja otin akunkin irti, käynnistin ilman akkua jne. Loukkaannuin; hyvä kaverini otti lopputilin yhteistyöstämme! Onneksi läppärillä on vielä takuu aikaa jäljellä, siitä paikasta soittamaan ja tein huoltotilauksen. Itellan tyttö haki koneen, kuljetuslaatikon kera ja nyt sitten olen ilman tietokonetta. Täytyy todeta voimakas riippuvuus läppäriin. Mitä minä nyt teenkään? Onneksi saan lainata Sinin uutta konetta että pääsen "bloggaamaan" ja keskustelemaan FB;n, ilman tätä yhteyttä voisin saada vieroitusoireita.

Lääkkeeksi oireisiin otin lankakerän ja sukkapuikot esille; nythän teenkin ne Suvin pyytämät sormettomat sormikkaat ja puikot suihkien olen saanut ne jo melkein valmiiksi, enään peukalolle "pätkä" silmukoita, langanpätkien päättely, ne ovat siinä, valmista tuli. Olin tyytyväisempi aikaansaannokseeni kuin koskaan tietokoneella surffatessa. Jatkan kutomista, seuraavaksi pilkkimiehelle villasukat saappaisiin.
Onneksi olen hankkinut UFF:ltä kassillisia villalankoja jo silloin kun olin vielä työelämässä, ajattelin ettei pienellä eläkkeellä pystykkään ostelemaan kaikkea mitä haluaisi ja kun tapanani on ollut neuloa koko suvulle sukat, pipot, kaulaliinat ja kintaa/sormikkaat, muutaman villapaidankin olen saanut aikaiseksi; TV-ohjelmia katsellessani, samanaikaisesti. Lankoja on kertynyt vintille useampi laatikollinen, lajiteltuna väri ja laatikko tyylillä.
Kutominen tai neulominen, itse puhun aina kutomisesta kun teen puikoilla ja langoilla jotakin; on rentouttavaa ja siinä voi antaa ajatuksen ja mielikuvien laukata omia latujaan.

Läppärin lopputili olikin hyvä juttu, sain idean jatkaa mielipuuhaani; kutomista. Kaikilla asioilla ja tapahtumilla on aina se positiivinenkin puolensa, kun vaan malttaisimme hoksata sen.