Soilikki-kukasta ja Myrna-astiastosta tulee eittämättä mieleen Vuokko-tätini, koska hänellä oli ikkunoilla aina upeassa kukassa olevat Soilikit ja hän oli saanut Myrna-astiaston häälahjaksi kykäläisiltä aikoinaan. Kahvipöytä olikin aina juhlava jo yksinomaan astiaston luoman arvokkuuden vuoksi. Hän vietti heinäkuun alussa 87 vuotta.
Äidin puolelta Vuokko-täti on sukumme vanhin ja minä olen toiseksi vanhin. Huh, kylläpä tuntui juhlavalta.
Täti oli muuttanut omasta kodistaan jo viime vuoden puolella Palvelutalo Hopearinteen asukkaaksi ja hyvin kotiutunut vaikka muutos on ollut varmaan niitä vaikeimpia elämässä kun koti on ollut hänelle aina hyvin rakas ja turvallinen paikka maailmassa. Voin hyvin kuvitella minkä "surutyön" täti on joutunut käymään jättäessään suurimman osan tavaroistaan, ne rakkaat huoneet ja pihapiirin kukkineen.
Muutos asumiseen oli ollut terveydellisistä syistä ainoa mahdollinen harkittavissa oleva vaihtoehto koska täti tarvitsi apua jo vähän kaikessa arkeen liittyvissä toimissa kuten pukeutumisessa, vc-käynneissä ja yleensä liikkumisessa koska hän ei saanut lähteä itsekseen liikkeelle vaan hänellä oli turvaranneke jolla hän sai kutsua apua aina tarvittaessa. Hän oli kaatuillut useasti ja välillä satuttanut itsensä pahastikin, parhaillaankin hänellä oli käsi kipsissä ja kantositeessä.
Hopearinne on jo nimenäkin viehättävä ja vaikutelma vaan voimistui astuessamme Suvin kanssa pääovesta sisälle. Kalusteet yleisissä tiloissa olivat kodikkaita, tilat avarat ja valoisat, kaikkialla siistiä ja raikasta. Tädillämme oli 1-hengen huone, omin kalustein ja tauluin, jopa viherkasvikin oli muuttanut entisestä kodista tädin mukana. Lasivitriinissä olivat kaikkien rakkaitten kuvat ja seinällä maalaus kotitilan pihapiiristä rakennuksineen ja peltoineen. Viihtyisää....
Vuokko-täti vaikutti olevan elämän tilanteeseensa kaikin puolin tyytyväinen, hän sanoi mm että tämä on nyt vaan hänen kohtalonsa ja hyvä näin, hänen on hyvä ja turvallinen olo. Sehän on tosiaan pääasia että iäkkään ihmisen elinolot ovat juuri näin kun hänellä nyt tuntuu olevan.
Tädillä on suuri suku ja paljon ystäviä, joten hän ei varmaankaan jää palvelutalonkaan asunnossaan yksin, hänellä riittää varmaankin vierailijoita, nytkin olivat käymässä vanhat ystävä-rouvat, niin että minun ja Suvin lisäksi meitä oli kaikkiaan 5 vierasta yhtä aikaa, siinä istuttiin rollaattorissa, pyörätuolissa ja sängyllä kun tuolit loppuivat kesken, sopu sijaa löysi.....
Oli kerta kaikkiaan hauskaa rupattelua kun yli 80-kymppiset rouvat pääsivät vauhtiin, siinä päivitettiin laajan suvun asiat ja ihmissuhteet, unohtamatta nykymaailman asioitakaan. Täti on henkisesti erittäin virkeä ja huumorintajuinen, kertoi seuranneensa jälleen tangokuninkuuskisatkin telkkarista kun ei nyt päässyt itse pohjanmaalle, he Reino-sedän kanssa kun tekivät reissun joka vuosi tangomarkkinoille.
Omalta osaltani olen päättänyt käydä säännöllisesti tervehdyskäynnillä Vuokko-tätini luona, muistelemassa menneitä, ihania muistoja hänen nuoruudestaan ja minun lapsuudestani Matilda-mummon ja Aku-papan hellässä huomassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti